07.09.2013 Onko siellä yhtään käyttistä?
Mä tiedän, ihmiset tykkää katsella blogeissa kauniita kuvia. Mutta tiedättekö, kun sellaisten aikaansaaminen on oikeesti aika työn takana!
Kuvataan etenkin Iinan kanssa toisiamme ahkerasti mun käydessä Helsingissä ja ne kuvaussessiot on yleensä hyvin pitkälti tällaisia…
Ainakin keskenään ollessamme me ollaan molemmat sitä lajia poseeraajia, että keskimäärin kolme ruutua jaksaa kerrallaan yrittää esittää ihmisenkaltaista olentoa. Muutaman otoksen jälkeen on aina päästettävä oma itsensä hetkeksi valloilleen, jotta jaksaa taas tsempata vatsan sisään ja hymyn naamalle.
Etenkin minä itse huomaan joka ikinen kerta asukuvia otettaessa tuntevani itseni ihan idiootiksi. Siis niin kivaa kuin tämä bloggaaminen onkin, niin se hetki siinä kameran edessä asukuvia varten on ihan yhtä tuskaa. Tuskastun melko nopeasti ja vakio kysymykset kuvaajalle onkin, että ”joko riittää… onko siellä yhtään käyttökelpoista? näytänkö yhdessäkään ihmiseltä?”
Aika usein jonkun ylläolevan kaltaisen ruudun osuessa kohdalle tulee aina todettua mallille, että ”tää on niin käyttistä!”, joten ajattelin, että ehkäpä ne kerrankin pitäisi sitten todella käyttää.
Mutta totuushan on se, että nämä onnistuivat vielä ylittämään julkaisuriman. Voin nimittäin kertoa, että mulla ja Iinalla on melkoinen kauhuntasapaino keskenämme, sillä molempien kovalevyillä on kymmeniä ellei satoja kuvia toisistamme ja osa niistä voisi kohteensa häpäisyn lisäksi julkaistuna uhata niin lukijoiden mielenterveyttä kuin jopa maailmanrauhaakin.
Itseni nämä tämän postauksen idioottimaiset kuvat saivat hyvälle tuulelle. On ihanaa, että ympärillä on ystäviä joiden kanssa voi olla juuri sellainen kun on. Saa nauraa, itkeä, irvistellä, kiukutella ja hassutella. Ja laulaa vaikka sata kertaa päivässä Banana Songia.
Kyseisen viisun myötä ihanaa lauantaita kaikille!
