13.04.2014 Vinkkejä bilekuvaukseen

Perjantain kemuissa otetun kaverikuvan vastapainoksi  nyt sitten niitä astetta sivistyneempien otosten yritelmiä eilisistä Indiedays Blog Awardseista.

Muutenhan nämä blogigaalat kuuluvat ihmismassoineen lähinnä kategoriaan ”hieman ahdistavat tilaisuudet”, mutta koska vuosien bloggaaminen on tuonut näistä yhteyksistä niin monta ihanaa ystävää, on mahdollisuus monien kivojen ihmisten näkemiseen kerralla ehdottomasti aina käytettävä.

Kaunottaret viinin kimpussa: Noora, Jonna ja Minttu

Voisin tässä näiden kuvien myötä heittää kehiin myös pari kuvausvinkkiä tällaisten kekkeri- ja baarikuvien taltioimiseen. Käytän yleensä salamaa todella nihkeästi, mutta baarioolosuhteissa joissa on toisaalta pimeää ja toisaalta paljon erilaisia valonlähteitä, saa salaman kanssa aikaiseksi aika kivaa jälkeä, kun vaan malttaa siirtyä pois kameran automaattiasetuksista. Postauksen kuvat kuvattu Olympuksen PEN E-P5:lla käyttäen  25 mm 1.8 -linssiä ja 9mm 8.0 Body Cap Lens  kalansilmäobjektiivia.

Tämä kuva superkauniista Nadjasta on oiva esimerkki siitä miten tykkään tuollaisissa olosuhteissa kuvata ja miltä kuvat parhaimmillaan salaman kanssa mielestäni silloin näyttävät. Homman jujuna on kuvata melkoisen pitkällä suljinajalla, esim tuossa adjan kuvassa taisi aika olla 1/5 aukon ollessa 1.8 ja ISOn 320. Pidempiäkin aikoja käytän. Kuvanottohetkellä kameraa vielä hieman pyöräytetään/käännetään.

Pitkä suljinaika takaa sen, että miljöön omaa valoa ehtii kuvaan mukaan ja kameran liike puolestaan tekee noista valoista tuollaista mukavaa ”mössöä”. Salama puolestaan valottaa ja ns. pysäyttää itse kohteen. Kameraa tulee kuitenkin liikuttaa vain ns. keskiakselinsa (objektiivin) ympäri, jotta kuvan keskikohta pysyisi koko valotuksen ajan suht samana ja kuvaan saataisiin jotan suht terävääkin. Eli sellainen kiva pieni ranneliike riittää. Hankala selittää, mutta kysykää kommenttiboksissa lisää, jos ette tajunneet mitä tarkoitan.

Tässä minun ja Nadjan poikaystävän printtikuosien sekamelska -yhteiskuvassamme on esimerkki samoista asetuksista, mutta niin, että kuvaaja on pitänyt näppinsä laukaisuhetkellä vakaana. Pitkä suljinaika tuo edelleen miljöön omaa valoa mukaan kuvaan, mutta ilman mitään valosöheröjä. Ihan kameran perusautomaatilla kuvatessa tämä sama tilanne näyttäisi siltä, että tausta on lähes pelkkää mustaa eikä yleisvaikutelma olisi näin lämmin. Kyllähän kaikki nyt tietää miltä näyttää pimeässä otettu salamakuva automaatilla?

Nuuhkittiin Jonnan kanssa Emma-Kaisan Melissan Vivienne Westwood -kumikenkiä, jotka tuoksuivat ihan hajukumeilta. Ilmeeni ei ole synkassa tuon ihanan lapsuusajat ja My Little Ponyt mieleen tuovan tuoksun kanssa. 😀

Tuossa kuvassa on edelleen ihan suht samat asetukset kuin aiemmissakin, mutta kuva on otettu sellaisessa paikassa, ettei taustalla ollut mitään valonlähteitä, joten siksi siellä synkkää ja pimeää. Tummissa nurkissa siis ei ole juurikaan noista edellä olleista nikseistä apua. Tylsältä näyttää.

Yksi vinkeä vinkki kemukuviin pitkien valotuasaikojen lisäksi on kalansilmäobjektiivi, jolla esim yllä oleva mun ja Emmiksen kaverikuva on otettu. En itse muuten hirveäti käytä fisulinssiä, mutta kekkerikuvien riehakkaaseen ja hauskaan tunnelmaan sen kuvakulma ja vääristymät sopivat mainiosti. (ja totesinhan mä aiemmin sen sopivan myös maisemien taltioimiseen) Omassa fisussani ei ole juurikaan valovoimaa (kiinteä aukko 8.0), joten tällaisissa baariolosuhteissa on väkisinkin käytettävä salamaa. Miljöön oman valon mukaan tuominen kuviin vaatii siis vielä aiemmin mainittua pidempiä valotusaikoja/isompia herkkyyksiä.

Mutta fisulla on helppo kuvata blogikemuissa ah, niin tärkeitä kaveriselfieitä! Käsivarren mitan päästä kuvaten voi olla ihan varma, että kuvaan mahtuu itse ja vielä monta kaveriakin. Lisäksi oma pikkuruinen Body Cap Lens 9mm -fisulinssini (saatu) on vain pari senttiä korkea, joten sen kanssa kameran ahtaa hyvinkin vaatimattomaan iltalaukkuun.

Muistikortille tallentui myös Emma-Kaisan huikea selkätatska.

Vaikka jopa kuvan mukaisesti kaksin käsin tuli mukeja kannettua, niin oltiin Jonnan kanssa sen verran tätejä, että lähdettiin näistäkin kemuista suoraan kotiin kulkematta enää muiden baarien kautta, joten lapasesta ei ehtinyt homma lähteä, vaan oltiin jo suht hyvissä ajoin nukkumassa. Mutta vaikka ei kumpanakaan kemuiltana ryvetty aamuyöhön saakka, niin kyllä huomaa, että ei oo tällainen koko viikonlopun mittainen juhliminen enää itseä varten. Miten sitä on joskus nuorempana pystynyt veivaamaan kepeesti jotkut kolme päiväiset festarit??

Illan asusta tarkempia kuvia tulossa. Myös perjantain ihanaihanaihana kirsikkamekko vaatii vielä ihan oman postauksensa. Mulla on aivan huikea läjä kaikkea blogattavaa ja nyt on taas parin viikon blogilaiskotuksen jälkeen muutenkin into enempi kuin kohdillaan. Eli kuullaan siis taas pian!

Oliko kuvausvinkeistä mitään iloa? Ainakin niitä on aina välillä toivottu.