Täällä minun blogissa harvemmin näkee mitään lapsiperheille suunnattuja vinkkejä, mutta nyt olisi sellainen luvassa hillittömän kuvapläjäyksen muodossa.

20121230-215337.jpg

Kotikuntaani Sotkamoon ja vielä tarkemmin ottaen Vuokattiin (vuokatti on siis osa Sotkamoa) avattiin jokin aika sitten yhden entiseen teollisuushalliin ihan hillittömän kokoinen Angry Birds -leikkipuisto, josta toivotaan uutta matkailuvetonaulaa. Minä pääsin perjantaina kummitädin ominaisuudessa tutustumaan tuohon ipanoita villitsevään mestaan, kun suuntasimme sinne siskoni ja hiiripupun kanssa.

Sisäänpääsymaksu 17 € saattaa tuntua hieman suolaiselta, mutta olussaksi on mainittava se, että ranneke kelpaa koko päivän ajan vaikka paikanpäältä poistuisikin välillä. Eli perheen voi käydä välillä vaikka ruokkimassa muualla, jos ei paikan hampurilaisravintola innosta, ja palata myöhemmin takaisin. Itse viivyimme pelipaikalla noin kolme tuntia, mutta viikarimme olisi viihtynyt paikalla pidempäänkin. Eli puuhattavaa kyllä riittää pidemmäksikin aikaa.

20121230-214826.jpg

 Angry Birds Activity Parkissa on mm. todella iso ns. leikkipuistoalue erilaisine kiipeilymahdollisuuksineen, tunneleineen ja liukumäkineen. Ihan pienimmille mönkijöillekin löytyy oma pienempi alue, missä liukumäki ja muu on mitoitettu taaperoille sopiviksi. Kohta viisi täyttävä hiiripupu saattoi mainiosti riehua isommissa telineissä.

Oikeastaan ainoa aktiviteetti josta hän ei vielä selvinnyt kokonaan ilman apua, oli pienet seinäkiipeilyosuudet. Niissä piti hieman olla varmistamassa. Muuten jätkä kiipeili verkkotikkaissa, ryömi putkissa ja laski liukumäkiä ihan itsekseen meidän seuraillessa sivummalta.

20121230-214902.jpg

Köysirata tuntui olevan useammallekin mukulalle mieleen, sillä siihen oli koko ajan pieni jono ja rataa haluttiin laseka useita kertoja uudelleen. Vaikka paikalla tuntuikin olevan ihan hurja määrä lomailevia perheitä, niin suuren kokonsa ja useiden eri aktiviteettien vuoksi tungoksen tunteelta vältyittiin kaikkialla muualla paitsi ravintolassa, jossa vapaata pöytää tuntui olevan hieman vaikea löytää. Eli jonottaa ei tosiaan juurikaan tarvinnut muuta kuin  polkuautoradalle, mutta siihenkin jonotusaika oli ehkä viiden minutin luokkaa.

20121230-215001.jpg

Paikka on tietenkin sisustettu ja somistettu kauttaaltaan teemansa mukaisesti, joten vihaisia lintuja näkyy joka puolella. Myös piirrosfilmejä pyörii näytöillä useammassakin paikassa ja itse peliäkin voi pelata isoilta näytöiltä. Possujen ampumista pääsee toki kokeilemaan ihan livenäkin kuten kuvista näkyy.

20121230-215122.jpg

Mä sain ammuttua kaikki linnut tuolla pallotykillä pupun toimiessa aseeni lataajana. 🙂

20121230-215105.jpg

Yksi poitsun lempparijutuista oli iso trampoliini joita paikasta löytyi pari kappaletta. Sieltä ei olisi malttanut millään tulla pois. Mutta kun sanottiin, että ”katsopa miten nätti tyttö odottaa omaa vuoroaan, päästäisitkö hänet välillä hyppimään”, luovutti jätkä trampan pikaisesti eteenpäin. Oikea herrasmies!

20121230-220107.jpg

 Erilaisten leikkipuistovermeiden lisäksi paikasta löytyy myös mm. sählykenttä, huome jossa voi ottaa hien päälle tanssimatoilla (se oli hauskaa!!), golflyöntipaikkoja, lätkän lämäripaikka, saippuakuplahuone (täällä me ei oo edes tajuttu käydä!!) ja lapsille sopiva kiipeilyseinä.

20121230-215148.jpg

Saippuakuplahuoneen lisäksi meillä jäi täysin tutkimatta freestyle hallin puoli, mistä löytyy puuhaa ehkä hieman isommille kuin meidän marakatille. Siellä on tarjolla niin skeittiparkkia kuin isompaa kiipeilyseinää ja parkournurkkaustakin. Freestyle Hallin omat nettisivut löytyy TÄÄLTÄ.

20121230-215313.jpg

 Pihassa puistoon mennessämme pikkujätkä totesi lapsen ihanalla itsevarmuudelle, että ”ne änki pööksit kyllä varmasti ilahtuu, kun minä tulen niiden luo!”. 😀 No ilahtuivat ihan varmasti, mut kyllä se suurin ilahtuja taisi kuitenkin olla marakatti itse. Niin riemulla se viiletti ympäriinsä eikä olisi oikein aina osannut edes päättää, mihin ryntäisi seuraavaksi. Oli todella ilo katsoa, miten lapsi selvästi nautti olostaan ja siitä, että sai luvan kanssa juosta, kiipeillä ja pomppia.

20121230-215221.jpg

Vauhdikkaiden hyppypomppujuoksuhommien välissä poju jaksoi keskittyä jopa 9 reikäisen minigolfradan kiertämiseen.

Trampoliini lisäksi lemppareihin taisi päätyä myös polkuautorata, jossa F1-kuskimme onnistui ajelemaan pätkät myös kiellettyyn ajosuuntaan ja törmäilemään välillä seiniin. 😀 Tarjolla olisi ollut myös kuvissa näkyvää polkuautoa pienempi versio, mutta siitä pupu totesi, että ”en halua tuollaista vauvojen kärryä!”.

Onneksi tuosta isommasta polkuautosta sai säädettyä penkin paikkaa siten, että istimen ollessa etummaisessa asennossa ylsi poika juuri ja juuri polkemaan. Säätömahdollisuuden ansiosta autoja saattoi ajaa myös aikuiset. Moni pikkuinen olikin ajamassa rallia isin tai äidin sylistä.

20121230-220610.jpg

 Kaikin puolin kyllä siis Angry Birds -park yllätti iloisesti. Lapsi nautti ja viihtyi ja aktiviteetteja oli tosiaan monen ikäisiä viihdyttävästi. Eli puuhaa tuolla riittää ihan koko perheelle, eikä vain pienimmille. Paljon tuntui paikalla olevan myös esim. teini-ikäisiä ihan keskenään.

Jos siis matkailet Sotkamon suunnalla, tai Kainuussa ylipäätään, niin voin kyllä perjantaisen käynnin perusteella suositella paikkaa lapsiperheille.

Ja jottei tämän hehkutuksen jälkeen jäisi epäselvyyttä, niin paikalla oltiin ihan siskon kustantamana, eli ei ole kyseessä maksettu mainos. Kotikylän uutuutta vaan on kiva vähän mainostaa ihan omaehtoisesti. 🙂

Hiiripupun sanat lähtiessä olivat ”milloin me tullaan tänne takaisin? Tullaanko jo ensi viikonloppuna?”


”En olis ikinä uskonut näkeväni tätä päivää, kun lähden kotoa olkalaukun kanssa.” Nuo sanat lausui muru eilen illalla lähtiessään saunailtaan jakamaan korttia.

Tuo mies on tosiaan sitä lajia perinteinen uros, että korttikotelo, puhelin, avaimet ja tupakat on aina survottu taskuihin ja jos tavaraa on jostain syystä ollut mukana enemmän, on ne kannettu joko sporttisessa repussa tai ”esteettisesti” ruokakaupan muovikassissa.

20121223-080418.jpg

Nyt kuitenkin talven aikana on muutaman kerran käyn niin,että hän on tarvinnut läppäriä töihin mukaan ja sille sopiva veska on ollut minun vihreää canvasta ja ruskeaa nahkaa yhdistävä Alternativen laukkuni.

Herra ilmeisesti sitä pari kertaa läppärilaukkuna käytettyään tottui veskaan siinä määrin, että pakkasi eilen saunailtaan lähtiessään kalsarinsa ja kosmetiikkansa siihen muovikassin sijaan. Mutta vähän hölmöltä laukun kantaminen kuulema silti tuntui.

Mutta varsin hyvin tuo laukku minun mielestä kantajalleen passaa. Väritys ja materiaalit tekevät veskasta ihan riittävän miehekkään tuonkin partasuun olalla kannettavaksi,

Kun naureskelin, että ”Hahaa, enpä olis arvannut joutuvani lainaamaan sulle käsilaukkuani”, tuli sieltä hyvin nopeasti vastauksena, että ”OLKAlaukku! Tää ei oo käsilaukku!” Ihan mitä tahansa se ei herran miehisyys kestä kolhiutumatta, ei ainakaan sitä, että hänen kantamaansa laukkua nimiteltäisiin käsilaukuksi. 😀

 


Ihan alkuun etsintäkuulutus! Nim. Catti (meilios. Cattibrie78) otatko yhteyttä! En ole saanut vastausta meiliini. Sua odottais 100 € S-ryhmän lahjakortti!

Sitten päivän varsinaiseen agendaan, eli asukuviin, joissa jännin ja hienoin asia on rekvisiittana oleva karvainen kaveri.

Mun uuden työkaverin koira 5kk ikäinen Pablo-hauva saapui tänään studiolle kuvattavaksi ja seurakoiraksi. Mä olen niin monta viikkoa vinkunut, että haluaisin päästä paijaamaan koiraa ja nyt mä vihdoin pääsin. Pablo vaan ei ollut kauheen sylissä viihtyvää tyyppiä sillä uuden paikan nurkkien tutkiminen kiinnosti enemmän. Mutta kyllä mä psai. Pienen annoksen karvakaverin lämpöä ja lipaisuja.

Poseerattiin ulkona yhdessä Pablon kanssa. Tylsän työpäivän rentoiluasun kuvat muuttuvat heti astetta kiinnostavammaksi, kun siihen lisää karismaattisen kaverin.

Ja mitkä kaverukset me tuossa yllä olevassa kuvassa ollaankaan! Melkein sama asento molemmilla ja kummallakin tummat kulmat viivoina. 😀

Olen ollut tosi arka pitämään värillisiä sukkahousuja, mutta nyt mä olen hengaillut noilla sukkapöksyillä jo useamman päivän. Ne käy jotenkin niin kivasti yhteen tuon uusimman lempparihuivin ja punaisten silmälasien kanssa.

Hame ja neulepaita jonka etupaneeli on satiinia (polyesteri-sellaista) molemmat H&M, samoin nuo äitiyssukkahousut. Juu, luitte oikein, mammasukkikset. Kaverin suosituksesta testasin, vaikka ei oma maha ei kasvakaan kenestäkään muusta kuin itsestäni johtuen.

Kiroilin joku kerta liian matalalle jääviä ja rullautuvia sukkahousuja, niin kaksi lasta pyöräyttänyt ystäväni kertoi jääneensä mammasukkahousujen käyttäjäksi raskauksien jälkeenkin niiden mukavuuden vuoksi. Ja oikeassahan se oli! Nää ei oo koko päivänä ahistaneet tai rullautuneet vatsamakkaroiden alle. Jeii, voitto! Mä ja mun tynnyrimäinen keskivartaloni kiitetään.  Aion syöksyä ostamaan näitä samoja mustina.

Ja arvatkaa mitä mä pyhästi lupaan tehdä huomenna.. Soittaa vihdoin Maikulle ja varata ajan tukan katkaisuun ja värjäykseen. Jos sitä jonkin ajan kuluttua kehtais taas kulkea ilman pipoakin. Vaikka toisaalta, eihän sitä ilman pian enää tarkene. Mutta silti.

Olispa mulla joka päivä tuollainen ihana pallero mukana kuvissa. Mä suhtaudun itseenikin jotenkin paljon suvaitsevammin, kun samassa kuvassa on tuollainen söpöläinen. Oikea terapiakoira siis.

Loppuun vielä yksi kuva Pablosta studiossa. Hän niin kiltisti poseerasi (aina hetkellisesti). Oiiiii ja aawwwww!

Kaikki postauksen kuvat: Nelly Stenroos