”Pystyraidat hoikentaa”, kuuluu ikiaikainen mantra ja vaakaraitaa puolestaan pelätään, kun se kuulema niin hirmuisesti leventää. 

paitapusero – KappAhl XLNT / mammasukkikset – H&M Mama / kengät – Betty London / korvikset – Aarikka (saatu)

Itselläni on tähän saakka ollut kaapissa vain vaakaraitaa, mutta tänään asiaa tuli muutos. En ostanut tätä KappAhlin XLNT-malliston puseroa kapeampi siluetti mielessäni. Minulla vaan tuli se päällä raikas ja dynaaminen olo.

Peilistä katsoi sellainen aikaansaava ammattilainen. Yhtään en kyllä tiedä, että minkä alan ammattilainen, mutta hyvä fiilis kuitenkin monella tapaa. Aivan loistava syy kiikuttaa vaate kassalle. 

Aikaansaava ammattilainen suuntasikin paitakaupoilta suoraan töihin ja olen tänään viettänyt ensimmäisen hieman pidemmän päivän täällä työhuoneella. Vitsit miten paljon sutjakkaammin sujuukin kuvankäsittely ja laskujen kirjoittaminen täällä kuin kotona. Vai tämä paitako sen reippauden olon aiheutti?

Ei hätää, en aio mihinkään ihmisten ilmoille tälleen pelkällä paidalla ja sukkahousuilla. Oli vaan pakko saada pusero heti kuvattua. Hieman housumaisempaa alaosaa tuo kaipaa, etenkin kun sivuilla on melko pitkät halkiot. 

Jos tämä 100% viskoosia oleva paitapusero kiinnostaa, niin se löytyy verkkokaupassa TÄSTÄ. Minulla on päällä koko XL.

Ja mitä näihin raitahommiin tulee, niin TÄÄLLÄ lisää aiheesta.

Itse kuittaisin ikuiset raitalässytykset niin, että aivan hiton se ja sama. Perse ei kapene tai levene tippaakaan olipa raidat miten päin tahansa. Oma fiilis ratkaisee voiko jotain päällen pukea. 


Huomasin tuossa yksi päivä, että mun molemmista tämän hetken lempifarkuista oli alkanut paistaa päivä läpi haaruksista. Itselläni on aina ollut,  jopa hoikkina aikoina, sen malliset pallerot kintuissa, että farkut kuluu aika herkästi puhki sisäreisistä. Kyllä niillä molemmilla housuilla on vielä käyttöaikaa ja pitää katsoa saisiko niitä jotenkin huomaamattomasti paikattua, mutta päätin silti hankkia jo yhdet ehjät byysat ennen kuin tapahtuu se lopullinen ratkeaminen. 

Tällä kertaa haaviin sattui nämä HM+ -malliston Slim High Ankle Jeansit. Avainsanat valintaani olivat 'korkea vyötärö' ja 'kapeneva lahje' sekä tuo kiva mitta, jotta lahkeiden pienellä käännöksellä saa nilkat näkyviin. Se kun on itselleni etenkin kesällä ihan välttämätöntä. 

Sellainen kyllä huomio, josta jo verkkokauppaankin laitoin palautetta, että tuotekuvauksessa ja -kuvissa lahkeiden kerrotaan olevan viimeistelemättömät (tsekatkaas kuvat), niin kyllä ne vaan oli ainakin minulle saapuneissa farkuissa ihan normaalit. Itselleni käy ihan kumpi vaan, joten asia ei aiheuttanut närkästystä, mutta onhan tuo nyt harhaanjohtavaa.

Mulle kävi näiden housujen kanssa vaan se klassinen moka, että ostin eka liian isot ja tajusin asian vasta pidettyäni farkkuja päivän tai pari. (Eli multa tulossa myyntiin nämä farkut koossa 48!). Housut venähtivät enemmän kuin olin odottanut, joten piti pistää tilaukseen kokoa pienemmät. Nämä 46 kokoiset vaikuttavat nyt hetken käytön jälkeen siltä, että pitäisi pysyä päällä.

Tää on niin hämärää, kun riippuu niin paljon materiaalista, että venyykö ne farkut sitten miten paljon käytössä. Kun joskus taas tullut ostettua denimit just silleen, että henkeä pidättämällä saa ne just ja just kiinni, mut ajattelee, että "kyllähän nää venyy", mut saakin viikkoa myöhemmin huomata hengittämisen edelleen sattuvan eikä farkuissa tunnu minkäänlaista muotoutumista. Arpapeliä tuntuu olevan toisinaan farkkujen hankinta. 

Täydensin samalla HM-tilauksella myös t-paita -varastoani uudella valkoisella teepparilla heitettyäni juuri pari nuhjuista ja reikäistä menemään. Valkoisten t-paitojen ostaminen vaan tuntuu olevan itselleni aina vähän hankalaa, täydellistä ei tahdo löytyä mistään.

Jos on malli kunnossa, niin sit matsku on liian ohutta ja läpinäkyvää tai jos ei näy läpi, niin sitten se on usein liian jäykkää matskua eikä laskeudu ja blaablaa. Ja kun ihan hirveitä hintojakaan mä en halua etenkään valkoisista t-paidoista maksaa, kun tuntuu, että vaikka kuinka ohjeiden mukaan pesisi, niin ei se paras valkoisuus ihan suunnattoman kauan kestä. 

Tämä HM+ -malliston raglanhihainen yksilö vaikuttaa ensipuraiulla ihan käyttökelpoiselta. Mutta todellisuushan paljastuu vasta ekassa pesussa. Meneekö saumat kieroon? Lyheneekö helma? Elämme siis jännittäviä aikoja. 

farkut – HM+ / t-paita – HM+ / nahkarotsi – Junarose (saatu) /tennarit – Vans (saatu)

Perusfarkut ja mustat ja valkoiset t-paidat on mielestäni vähän niin kuin sukat ja shampoo, että pakko ostaa uudet heti, kun entiset rikkoutuu/loppuu. Hieman tylsiä hankintoja, joiden ostamisesta ei saa suuria riemun tunteita, mutta ilmankaan ei tulis toimeen. Tämäkin farkku- ja teepparitilaus piti naputella ihan välittömästi löydettyäni reikiä sekä farkuista että entisistä puseroistani.

Mutta tylsiä ostoksia tai ei, niin kyllä tää ikiaikainen farkut, valkoinen t-paita ja nahkarotsi -klassikko vaan toimii vuodesta toiseen ja näyttää aina raikkaalta! Eikä ole mun mielestä yhtään tylsä. Ei ainakaan leoparditossuilla maustettuna.

 


Kuinka moni teistä miettii juhliin lähtiessä, että pitäisköhän ottaa varalta jotkut mukavammat varakengät mukaan, jos ei korkkareissa jaksakaan aamuun saakka? Mä olen itse just niitä ihmisiä, joka ei ollenkaan siedä epämukavuutta, joten heti kun korkkarit ovat alkaneet tuntua sietämättömiltä, olen suosiolla vaihtanut jalkaan vaikkapa nätit herrainkengät tai ballerinat.

Toisilla korkkareilla jaksaa pidempään, mutta kyllä esimerkiksi sellaiset kemut mitkä aloitetaan jo alkuillasta ja jatkuvat aamuyöhön saakka, ovat yleensä itselleni sellainen maraton, että päkiät ovat huutaneet hippakengissä armoa viimeistään yökerhon tanssilattialla. 

Mutta nyt lauantaina askelsin ihan hymy naamalla ja jalat kivuttomina samoilla korkkareilla ensin Bloggers' Inspiration Day päivätapahtuman ja sitten vielä illan Inspiration Blog Awards -kemut eikä tullut tarvetta vaihtokengille siinäkään vaiheessa, kun ilta jatkui virallisten kemujen jälkeen karaokeen laulamaan Raptorin Oi Beibeä.

Kun vihdoin kahden jälkeen luovutin ja lähdin kohti yöpaikkaani, eivät syynä olleet kivistävät jalat vaan tykyttävä pää. Koska en ihan tarkkaan tiennyt sijaintiani astuessani ulos Ravintola Mustasta Härästä, nappasin siihen sopivasti kurvanneen taksin ja annoin ystäväni osoitteen….ihan vain ajaakseni sillä n 500 m! Voin kertoa, että jos olisin tajunnut olevani noin lähellä kohdetta, niin olisin edelleen jaksanut kipsutella matkan korkkareissani. 😀  

Ja mitkäkö nämä unelman mukavat korkojalkineet sitten oikein ovat? No tällaiset Wondersin kauniit nahkakengät todella tukevalla korolla. Mulla ei ole vielä koskaan aiemmin ollut nuden värisiä korkkareita ja olinkin sellaisia jo useampia matkan varrella sovitellut, mutta oikeita ei vain ollut tullut vastaan. Sovittelin sitten muutama viikko sitten Ratsulassa tätä mallia ja ihastuin mukavuuteen, mutta väri ei ollut aivan mieleinen. Googalilin sitten hieman ja löysin Booztilta nämä kiiltonahkaiset kaunottaret samalla korolla ja lestillä.

Luojalle kiitos siitä, että tällaiset mummotolpat ovat jälleen muodissa! Malli on todella klassinen mantelikärkineen, joten näistä saa ajattomat kulkupelit, jotka sopivat yhteen ihan vaikka minkä kanssa. Ihastuin kenkien tuntumaan siinä määrin, että katselin jo samoja mustana, mutta olisin tykännyt niistäkin enemmän kiiltonahkaisena kuin mattana. 

Olen kuullut Wondersin kengistä paljon hyvää, mutta en ollut kyseistä merkkiä aiemmin omistanut. Nyt voin kyllä liittyä tuohon Wondersien mukavuutta ylistävien kerhoon. Kannattaa ehdottomasti tsekata kyseinen merkki, jos kaapistasi vielä puuttuu supermukavat korot. 

EDIT: Vielä lisäys koskien kenkien kokoa. (onneksi joku kysyi asiaa, olisin muuten unohtanut tämän). Käytän useimmiten kokoa 37, mutta kaikista sovittamistani Wondersin kengistä (sovittelin myös ballerinoja), oli 38 minulle sopiva. Eli omien sovitteluideni perusteella pienet koot.