Huhhuh, miten takamusta puuduttavia päiviä tässä on vietetty. Torstaina matkasin bussilla Helsinkiin, eilen takaisin Poriin. Nyt istun vaihtelun vuoksi junassa ja suuntana jälleen Helsinki ja paluu sitten heti huomenna.

Joku vois sanoo, ettei mitään järkee, mutta kyllähän sitä nyt rakkaiden ihmisten vuoksi vähän reissailee ja siitä on kyse tänään. Suuntana on nimittäin Iinan yökyläsynttärit! Instan perusteella muut vieraat ovat jo paikan päällä, täytyy toivoa, että eivät syö kaikkea kakkua ennen kuin minä ehdin messiin.

Olin tänään Porissa Puuvillan kauppakeskuksessa järjestetyn Fashion Dayn paneelikeskusteluissa yhdessä bloggaajakollegoiden Sallan ja Pauliinan  (joka oli ilahduttava uusi tuttavuus) sekä stylistikonkarien Sohvi Nymanin ja Outi Brouxin kanssa juttelemassa pukeutumisesta ja muodista. Jos jonkun pääpointin tähän meidän viiden naisen puheista nostaisi, niin kaikki halusivat painottaa sitä, että pukeutumisessa tärkeintä on oma hyvä olo.

Pukeutumiseen voi poimia loistavia vinkkejä esimerkiksi alan ammattilaisilta (kuten stylisteiltä, pukeutumisneuvojilta ym) ja heidän osaamistaan kannattaa ehdottomasti ostoksilla ollessa hyödyntää. Mutta mitään esimerkiksi vartalotyyppiin liittyviä pukeutumisohjeita ei tule ajatella minään sääntöinä ja pakkoina. Rohkeasti vaan ylle sitä mikä itseä miellyttää ja missä itselle tulee hyvä ja varma olo. Poimitaan ohjeista ja vinkeistä ne mitkä itseä miellyttää ja luodaan itse omat pukeutumissääntömme.

Housut – Lindex (ikivanhat) / Pusero – H&M / Takki – Junarose (saatu) / Lenkkarit – Nike / Korvikset – Aarikka (saatu)

Minun omia pukeutumissääntöjäni on mm. seuraavat: 1. Nilkat ja ranteet esiin. 2. Kengät aina näkyvillä ja ne ei saa olla rumat ja tylsät. Jos kenkiä ei halua näyttää, ne ovat vääränlaiset. 3. Paita housuun tai vaikka edes hieman helmaa solmuun. 4. Korvikset pitää aina olla. 5. Pukeudu tilanteen mukaan ja vältä viimeiseen saakka epämukavia vaatteita.

Näissä kuvissa kaikkia näitä sääntöjäni noudatteleva työpäivän asu. Lehtikuvauspäivänä asun on oltava rento ja käytännöllinen, joten collegehousut, trikoopaita ja lenkkarit ovat oiva valinta. Löysän puseron helma ei roiku housujen päällä, vaan on tungettu rennosti housujen sisään.

Lyhyet lahkeet ja käärityt hihat saavat asun tuntumaan kepeältä ja omalta. Vaaleanpunainen väri kengissä ja takissa huijaavat kokonaisuuden harkitumman oloiseksi kuin se onkaan ja ilman korviksia ei tosiaan lähdetä kotoa kuin vahingossa.

Näin siis tuli mukavuus edellä valituissa työvaatteissakin automaattisesti noudatettua omia pukeutumissääntöjä! Mutta yhtä kyllä rikoinkin. En haluaisi käyttää sukkia, kun näyttävät niin rumilta, mutta työpäivänä rikon tuota sääntöä mukavuuden vuoksi. 😛

Enää puoli tuntia Helsinkiin. Täältä tullaan Iina ja kakut!! Tajusin muuten juuri, että mullahan ei ole synttärisankarille lahjaa, mutta toivon, että tämä 8 h istuminen julkisissa kulkuvälineissä alle vuorokauden sisään ihan vain osallistuakseni syntymäpäiville, katsotaan lahjan arvoiseksi asiaksi! 😀

 


Pääsiäinen oli ja meni. Selvisin hengissä enkä edes joutunut töröttämään ihan yksinäni koko viikonloppua. Vain yksi päivä neljästä meni ihan itsekseen peiton alla masistellessa. Muuten tuli tehtyä töitä, käytyä kaverin kanssa leffassa ja treenailtua Tommin kanssa pariin otteeseen tätä uudenlaista ihmissuhdetta nimeltä ystävyys. Että olisiko se mahdollista viettää joskus aikaa toistemme seurassa, vai tuntuuko se vaan oudolta. Kyllähän se ristiriitaisia fiiliksiä herättää, mutta aika näyttäköön millaiseksi välit muodostuvat.

Just nyt koko elämää tuntuu kuvaavan tuo fraasi ”aika näyttää”. Ihan kuin kiertäisin kehää jossain odotushuoneessa ja venaisin että joku ovi aukeaisi tai että maailmankaikkeus antaisi jonkun merkin joka kertoisi mitä tehdä. Mitä kohti pyrkiä, mistä kaikesta päästää irti. Olisi ihanaa haaveilla ja tehdä suunnitelmia. Juuri nyt en kuitenkaan uskalla enkä osaa. 

Unelmat ja toiveikkuus tuntuvat tällä hetkellä vain vaarallisilta ansoilta. Jos antaa itsensä vähänkään innostua ja ajatella toiveikkaasti, on suuri riski, että syy siihen otetaankin pois. Vaikka en enää ihan palasina olekaan, niin fiilis on sen verran hauras, että pettymystensietokyky ei ole kummoinen. Samaan aikaan olisi halu tuntea vaikka mitä ja olla tuntematta yhtään mitään. 

Se on jännä, että vaikka viimeinen vuosi on ollut helvetillinen ja kivulias, niin jollain tavalla mä olen myös kiitollinen ja onnellinen siitä myrskystä, joka sisällä on myllännyt. Toki vielä hienompaa olisi, jos kaikesta käydystä ajatustyöstä olisi lopputuloksena jotain oloa helpottavia ja suuntaa näyttäviä oivalluksia, mutta ehkä ne ovat tuloillaan. Jospa mä joku päivä valaistun!

Jos sisäisesti olenkin ihan sotkua, niin ulkoisten asioiden suhteen mulla on ollut viime aikoina tosi hyvä fiilis. Olen ylipäätäänkin ihan perustyytyväinen ihminen mitä tulee ulkonäköön, mutta nyt on usein jotenkin normaaliakin positiivisempi olo peiliin katsoessa. Olen varma, että se johtuu tästä ylenpalttisesta vaaleanpunaiseen pukeutumisesta! Aina kun on roosaa päällä ja poskilla hempeää punaa, tulee tosi raikas ja kepeä olo. 

Kirjoittelin jokin aika sitten kiinnostuksestani co-ord -settejä kohtaan ja sen jälkeenhän sellaisia asuja sitten on kaappiini ilmestynyt parikin kappaletta. Lindexin kukkapukuun kuuluu housut ja kimonojakku tämä kuvien Masain pallokuosinen asu puolestaan koostuu housuista ja puserosta. 

Ihastuin Masain palloasuun ihan välittömästi bongattuani sen Ratsulasta. Paita ja culotteshousut ovat ohutta viskoosia, joten asu tuntuu päällä superkepeältä. Osia voi toki yhdistellä helposti muidenkin vaatteiden kanssa, mutta minä tykkään niistä hirmuisesti juurikin näin yhdessä. 

Housut ja pusero – Masai, Ratsula / Rotsi – STI (saatu) / lenkkarit – Nike / Korvikset  – Aarikka (saatu)

Samalla pallokuosilla löytyy Masailta myös pari erilaista mekkoa, hihaton tunika ja hieman eri mallinen t-paita. Porissa Ratsulasta löytyy ainakin osa tuotteista. Minulla on yläosasta suurin koko, eli XXL joka siis vastaa aika hyvin numerokokoa 48-50. Housuista mulla koko XL, mutta niitä saatavilla myös XXL kokoon saakka. 

Asukuvien perusteella alkaa kohta uhkaavasti näyttää siltä kuin en omistaisi enää muita kenkiä kuin nämä Iinalta saadut Niket, mutta kun nää on vaan niiiiin ihanat. Enkä sitä paitsi ole vielä saanut aikaiseksi kaiveilla kevätkenkiäni kaapin perältä käyttöön, vaan eteisessä lojuu edelleen talvikenkiä näiden lenkkareiden rinnalla. Mutta todettakoon, että tämä palloasu toimi loistavasti myös vaaleanpunaisilla korkkareilla! Testattu on.

Mut uskaltaisko joku päivä laittaa ihan jonkun muun väriset kengät kuin vaaleanpunaiset… 😀


Kaapista löytyy sen verran monta jumpsuitia, että ennustan vahvasti haalarikesää! Avasin haalarikauden tänään kiskomalla päälle tämän Klingeliltä saamani kukkapuvun. 

Trikoohaalari on vaan ihan sairaan kätevä vaate töissä, kun joutuu kuvatessa paljon kyykkimään, kumartelemaan, kiipeilemään ja toteuttamaan jos jonkinmoisia kevätjuhlaliikkeitä. Ei tarvitse miettiä nouseeko pusero tai valuuko housut. 

Tuo bomber ei ollut ihan paras takkivalinta haalarin kaveriksi, mutta se nyt oli ainoa kepeämpi takki mikä naulakosta tänä aamuna löytyi. Väri ihan jees, mutta vähän lyhyempi takki olisi toiminut paremmin. Pitää huomenna kaivella loputkin kevätrotsit säilytyslaatikoista. 

Olin muuten aamulla juuri ehtinyt onneksi kiskoa haalarin päälle, kun ovella yhtäkkiä rapisi avain ja putkimies vaan lompsi sisään soittamatta ensin ovikelloa. Kyllä se ovelta huusi moi, mutta jonkinlainen ennakkovaroitussignaali olisi ollut kiva. Vaikka tässä miesvieraita toki voisin kämppääni kaivatakin, niin ei nyt ihan noin yllättäen! 😀 Ja tänäänkin ainoa syy, että olin jo ehtinyt laittaa vaatteet päälle, oli se että tiesin odottaa lähettiä tuomaan pakettia.

Häkellyin herran tuttavallisesta sisääntulosta sen verran, että en edes saanut sanottua, että ei tolleen vaan tulla toisten kotiin vaikka töitänne teettekin. Ehkä ne olettaa, että kaikki on kotoa pois päiväsaikaan. Jos huomenna tilanne toistuu, niin pitänee kerätä rohkeutensa ja huomauttaa asiasta. Mutta pitää kyllä nyt varmuuden vuoksi pistää vaatetta heti päälle kun aamulla sängystä nousee. En halua tulla yllätetyksi alastomana jääkaapin ovelta.

Mulla olis tässä pari päivää suht vapaata, mutta luulen että remonttimöykän vuoksi kotona ei tee mieli hengata päiväsaikaan. On myöskin vähän vielä epäselvää, että ehtivätkö mun asuntoon sisäpuolella hommiin vielä tällä viikolla. Lupasi ne päivää aikaisemmin lapulla asiasta kyllä varoittaa. Toivottavasti tosiaan niin tekevät, eivätkä tule yhtä varoittamatta kuin tämän päiväinen ukkeli tarkastuskäynnille.

Meneillä on siis jonkin sortin putkiremppa. Vetävät uusia putkia ihan todella rumasti pintavetoina, joten ei tää asunto tässä operaatiossa ainakaan kaunistu. Mutta toivottavasti muutostöiden myötä mun keittiön hanastakin alkaisi saada kunnolla myös kylmää vettä. 

Mun ei sen kummemmin pitäisi joutua evakkoon, remppa kestää kussakin asunnossa vain pari päivää. Mutta jotain menoa pitää niiksi ajoiksi kuitenkin keksiä kun ne remppatyypit möykkää omien seinien sisäpuolella. Plus suihkuun ei varmaan pariin päivään pääse, mutta jospa mä saisin lainata vaikka exän suihkua tuossa muutaman sadan metrin päässä. Tai sit pitää mennä vaikka uimahalliin.

Ei rempasta muuten mulle suurta stressiä ole, mutta sitä kiviseinän poraamisestä lähtevää mökää kyllä hieman säikähtää, kun siihen herää. 😀

Haalari – Klingel koko 46/48 (saatu) / Takki – KappAhl XLNT (saatu) / Kengät – Nike / Tuubihuivi – Design Pylsy / Aurinkolasit – Ray Ban (2nd hand) / korvikset – Lindex

Pakko muuten hihkua noista aurinkolaiseista. Olivat ihan loistava löytö Zadaasta. Ihan uudenveroiset, söoö vaaleanpunainen väri ja ihan murto-osalla alkuperäisestä hinnasta. Ja mikä tietenkin parasta, mallikin sattui vielä passaamaan omaan naamaan. Eli loistava 2nd hand -löytö! Jos kevätaurinko häikii pahasti, niin Zadaassa näyttäisi olevan juuri nyt melko hyvät aurinkolasivalikoimat.

Juu, ei ole vyötäröä, ei tiimalasivartaloa. Ei myöskään tiukkaa ja näyttävää tarakkaa. Niiden sijaan on suuri ja pehmeä keskivartalo, turhan paljon tissiä ja keskinkertainen, iso ahteri. Moni ajattelee ettei tällä jälkimmäisenä kuvatulla kropalla oikein voi/uskalla haalareita käyttää. Mutta kuulkaa, rohkeesti vain sovittamaan! Mä ainakin olen nähnyt upeita jumpsuit-tyylejä ihan kaiken kokoisilla ja muotoisilla naisilla. 

Haalarit, juu vai ei?