Olin pari päivää sitten Me Naisten haastattelussa, jossa vastattiin erilaisiin naisia koskeviin väittämiin. Yksi väittämä kuului, että "naisen käsilaukusta ei koskaan löydä mitään". Vastasin epäröimättä kyllä ja aloin sinä samalla ihan mielenkiinnosta penkoa, että mitä kaikkea mun viime aikojen käytetyin veska oikein on niellytkään. Ja kyllähän sieltä löytyi yhtä sun toista, mutta ei sentään silistysrautaa niin kuin äidiltäni aikoinaan. (ja hän ei siis itse muistanut silitysraudan olevan käsilaukussa.. )

Tällä kertaa ei kassista löytynyt elintarvikkeita, vaan Marc O'Polo olkalaukkuni sisältö tällä viikolla reissatessa näytti seuraavalta:

Muutama objektiivi, laturi (ja tietenkin itse kamera, joka puuttuu kuvasta), lääkkeet, rakkolaastareita, kynsilakka, pari huulirasvaa, silmälasit, matkakortti, tukkalenksu, puhelin, lompakko, läjä huulipunia, kasa papereita, kuitteja ja alennuskuponkeja, random meikkisiellin, kampa, ihmeellisen paljon kyniä, avaimet, puhelimen laturi, kalenteri ja nahkahanskat. 

Käsilaukusta löytyi siis kuusi huulipunaa ja yksi sävyttävä huulivoide ja rotsin taskuista vielä pari punaa lisää ja siitä huolimatta oli eilen aamullakin tilanne, että ei ollu just sellasta sävyä kuin oisin huulilleni halunnut. Varsinainen first world problem. Hanskoja en ole vielä kertaakaan tänä syksynä kiskonut käteeni, mutta siellä ne jo laukussa matkustaa kaiken varalta. Kynien määrää en yhtään tajua, harvoin edes kirjoitan mitään paperille. 

Compeedin rakkolaastarit on ihan mun best friend nyt, kun koitan taltuttaa mustia kiiltonahka Martensejani pehmeämmäksi. Toisen kengän kanssa ollaan jo väleissä, mutta toinen kalvaa edelleen kantapäätäni, mutta onneksi noi laastarti pelastavat tilanteen. Uskoisin, että muutama käyttökerta vielä ja pääsemme Marttien kanssa väleihin.

Kynsilakankan (saatu Lumenelta) majailua laukussani en oikein tajua, kun enhän mä osaa edes lakata näitä nysiäni. Mutta kyllä mä aina toisinaan yritän jotain töhriä ja tuolla Lumenen vaalealla helmiäislakalla ei onneksi saa kauhean näkyvää sotkua aikaa, vaikka maali ei ihan pelkkiin kynsiin osuisikaan. 

Greippiä ja eukalyptusta sisältävä Hurraw:n Kapha huulivoide (saatu) on koukuttanut minut raikkaalla tuoksullaan ja miellyttävällä koostumuksellaan. 

Tärkein laukussa kulkeva asia on tietenkin avainnippu, jota koristaa henkkamaukasta löytynyt suloinen pupuotus. Juuri avainten kohdalla useimmiten saa kokea sen, ettei laukusta todellakaan löydä mitään. Ei ole yks tai kaks kertaa, kun olen raivoissani kääntänyt koko laukkuni sisällön maahan kerrostalomme ulko-oven eteen, kun avaimet eivät ole hirmuisestä kaivelusta huolimatta sattuneet sekasotkusta käteen. Avaimenperässähän olis toki tuollainen klipsu, jolla ne sais laitettua kiinni vaikkapa johonkin laukun lenksuun jotta löytyisivät helpommin, mutta ei kai sitä nyt sellaista koskaan tajua käyttää.

Seuraavaksi onkin vuorossa tuon laukussa lymyilevän paperikasan perkaaminen, sillä sen seassa on myös useampi sellainen kuitti, joita tarvitsen laskuja väsätessä. Todella ihaltavaa kirjanpitoa… 😀

Ihailen suuresti ihmisiä joiden käsilaukut on aina siistejä ja tavaroille on tarkat paikkansa, mutta itse en vaan kuulu kyseiseen heimoon. 

Mitään outoa ei laukustani onneksi tällä kertaa löytynyt, mutta asia ei ole näin joka kerta. Ällöin laukustani löytynyt asia on ollut todella homeinen karjalanpiirakka. Yöks. Tuota riisipiirakkaa iloisempi ylläri oli puolestaanyhden baari-illan jälkeen veskasta löytynyt rullakebabin puolikas. Siellä se pötkötti söpösti folioon käärittynä ja pelasti darrapäivän. 

Mikä on oudointa mitä sun käsilaukusta on koskaan löytynyt?


(Kyllä, kuvassa mulla on ruohosipulia kainaloissa ja jotain tuntematonta viherkasvia pöksyissäni. Normipäivä bloggaajn toimistolla)

Siis oikeesti, nyt on kyllä sellainen klassinen "talvi yllätti autoilijan" -tilanne. Paitsi, että mä olin eilen aamulla kylläkin yllättynyt pyöräilijä t-paidassani ja nahkatakissani. Maanantaina kipittelin vielä ilman sukkia ballerinoissa ja mun eteisen lattia lainehtii edelleen sandaaleja eikä talvikamppeiden sijainnista ole toistaiseksi tietoakaan! Ja sitten ihan yhtäkkiä mä huomaan aamulla työkeikalle lähtiessä, että jumalauta, joutuu skrapaamaan kiesin ikkunat! Ja siinä missä vielä heinäkuussa tarkeni pillugrilli ykkösteholla, niin nyt sen sai taas vääntää täysille. (siitä tulee muuten hetkeksi aina sellainen olo kuin olis pissannut housuun, kun se penkkitohotin alkaan lämmittää peppua)

Ottaa siis tällä hetkellä kovasti päähän tämä joka vuonna tapahtuva asia, eli säiden viileneminen. En haluu käyttää sukkia! En haluu hylätä ballerinoja! En haluu luopuu nahkarotsista! En haluu käyttää pipoa! (Taannun kaikessa enhaluussani jonnekin kolme vuotiaan tasolle.)

Mutta, aina pitää koittaa kaivaa jokin hyväkin puoli asioista ja onhan sellainenkin. Tajusin nimittäin, että ei tarvii enää yhtään niin ahkerasti sheivata paikkojaan, kun ei oo juurikaan pelkoa, että yhtäkkiä yllättäen tarttiskin jossain olla paljain säärin tai lähteä biitsille missä siistimätön bikiniraja tuntuu epämukavalta.. (eipä silti, että olis sinne rantsuun tullu mentyä kesälläkään). 

Itse olen nimittäin sen verran laiska ja piittaamaton, että talvella ehtii sääripuskat rehottamaan hyvinkin 2-3 viikon ajeluvälillä, kun ei niitä kinttuja tosiaan missään tarvii esitellä. Samoin on (mikä tähän nyt olis hyvä sana alapää? Toosa? Bikinialue? Intiimialue?) ton suluissa mainitun alueen kanssa. Rassaan sitä höylillä tai kemikaaleilla mahdollisimman vähän enkä koe talvella kolmeen villakerrokseen hautautuessani tarvetta kovinkaan kapealle kiitoradalle. Ihoni on talvella kuiva ja ärtyy helposti, joten se on laiskuuden lisäksi toinen syy karvaisempaan talvikauteen.

Olette ehkä törmänneet syyskuun alussa karvanpoistotuotebrandi Veetin FB-sivuilla olleeseen kuvaan, jossa nuori mimmi istui alushoususillaan syömässä jäätelöä kylppärissä ja kuvassa teksti "Viihdyttävä ilta kolmen parhaan kaverini seurassa: Ben, Jerry ja Veet" Ai hemmetti, että siitä syntyi hyvää internet viihdettä, kun ihmiset vastailivat kuvan yhteydessä olleeseen kysymykseen, että miltä sinun täydellinen me time -iltasi näyttää. (Jos olet missannut tämän hienon fb-ketjun, niin se on Veetin sivuilta poistamisesta huolimatta tallessa TÄÄLLÄ)

Ja eilen on Veet sitten julkaissut uuden kuvan ja kysymyksen, ilmeisesti kuvitellen, että se saisi jotenkin paremman vastaanoton. Siis voi nyt jeesus mitä akkojen aliarviointia nämä Veetin mainonnnan lähtökohdat joiden mukaan karvojen poisto on naisille jotain ihkudaakivaa tekemistä mistä nautiskellaan  itsekseen kotona ollessa. "Jes, ihanaa, ukko on illan poissa, jospa repisin hieman karvoja irti kehostani, söisin jätskiä ja katsoisin jonkun kivan hömppäleffan silitellen silosääriäni! Enpä voisi kuvitella kivempaa iltaa."

 

Kuvakaappaus Veet Suomen FB-sivulta

Ja tosta kuvapankkikuvan kököstä käsittelystä ja tekstin huonosta suomenkielestä en jaksa edes aloittaa. Naurattaa vaan ihan pirusti koko tuo Veetin viestintä. Karvanpoisto on hemmottelua ja terveyden edistämistä, varvaskarvat naisen suuri salaisuus ja kaikki jutut on kuin suoraan jostain stereotypisten teinityttöjen välisistä hihhihhii- viesteistä. Mainontaa on olemassa hyvää ja huonoa ja tämän brändin toimet menee kyllä kirkkaasti sinne jälkimmäiseen kategoriaan. Veetin maailmassa naiset on jotenkin vähän yksinkertaisia.

Minä olen kyllä kiinnostunut karvanpoistosta aina välillä (kiinnostunut on kyllä ihan väärä sana. Kiviäkin kiinnostaa joku karvanpoisto, mutta kesämekossa en tahdo ainakaan ihan aina liehua mustat koipikarvani tuulessa heiluen) ja minua mietityttää lähinnä se, että millä aineella tai vehkeellä lähtee luotettavimmin ja vähimmällä vaivalla. En kaipaa mitään mielikuvamaalailuja siitä kuinka ihanan ja nautinnollisen spa-hetken voin muka simuloida kylppärissäni tuhraten vahalapuilla. 

Että sanonpa vaan, että VMP ja iloitsen siitä, että lahkeet tai sukkahousut piilottavat sääri ja toosapuskani puskani seuraavan puolen vuoden ajan. 

Ei kun perkele… Perjantaina on se alusvaatenäytös.. Luvassa siis ihanaa ja nautinnollista me timea karvanpoiston parissa! Ja ensi viikolla sitten taas toosan reuna kutisee, kun biksurajassa puskee sänki. En malta oottaa! 

PS. Mihin helkutin kategoriaan tällainen postaus menee?? 


 

Tää asia nousi esille yhdessä fb-keskustelussa ja aattelin, että pakko jakaa tämä yksi elämäni suurimmista ylpeyden aiheista ja saavutuksista teidänkin kanssanne.

Google-haulla "kananpersetukka" mä pidän sekä paalupaikkaa, että kakkossijaa! I've never felt this proud.

Kohtuullisesti naurattaa myös tuo kolmantena tuleva Fobba-meemikuva. Se sanoo kaiken olennaisen tuosta otsikon tukkatyylistä. 😀

Ei mulla muuta tänään.