-yhteistyössä Olympus-

Uhkailin teitä edellisessä postauksessa keikkakuvatulvalla ja tuon lupaukseni nyt sitten lunastan. Menneen viikonlopun paras ja eniten hyvää mieltä tuonut asia nimittäin oli ihan ehdottomasti tiiviisti uuden Olympus E-P5:n (kamera saatu) kanssa Porisperessä viettämäni aika.

Minulla on työn alla postaus, jossa ajattelin esitellä tuota uutta PEN-sarjan lippulaivamallia tarkemmin ja vertailla sitä sarjan kahteen muuhun kameramalliin (E-PL5 ja E-PM2), mutta nyt ensin viikonlopun kuvausfiiliksiä.

Minulla on ehtinyt olla tuo uusi runko nyt jo muutaman viikon ja olen siitä ollut hyvin täpinöissäni, mutta keikkojen kuvaaminen kohotti onnentunteeni ja innostukseni vielä ihan uusiin sfääreihin. Mm. tarkennuksen nopeus hakkaa aiemmat mallit ihan 6-0.

Mä olen ihan oikeasti silitellyt uutta beibiäni ja huokaillut onnesta tässä nyt muutaman päivän ja tuijotellut kuvia zoomaillen niitä ihaillakseni yksityiskohtien tarkkuutta. Ihan siis todellinen kuherruskuukausi meneillään. Harvoin tulen materiasta niin onnelliseksi kuin tuosta kamerasta.

Alan olla melko valmis muuttamaan työssäkäyttämäni SLR-kamat (eli perinteinen peilijärkkäri)  rahaksi ja siirtymään sataprosenttisesti peilittömään kuvaukseen. Mun olkapääkin tykkäis hyvää, kun kamojen paino putoaisi huomattavasti.

Äh, en nyt tylsistytä teitä tällä kertaa enempää rakastuneilla horinoillani, vaan pistän läjän keikkakuvia eetteriin. Keikoilla kuvaaminen on ollut aina mun sydäntä lähellä ja nautin siitä puuhasta jotenkin ihan hirveästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaiset keskellä kirkasta päivää tapahtuvat ulkoilmakeikat tosin eivät tarjoile samalla tavalla mienkiintoisia valoja kuin sisätiloissa tai illan pimeydessä tapahtuvat keikat, mutta kyllä tällaisiakin on toisinaan mukava kuvata, vaikka haasteita ne eivät juuri tarjoakaan.

Eilen, sunnuntaina Porisperessä vietettiin perhepäivää iltapäivän esiintyjien Tuulin ja Cheekin kerätessä paikalle paljon kiljuvia mukeloita vanhempiensa kanssa. Itseäni kiinnostikin oikeastaan vain viimeisenä vetänyt Haloo Helsinki, jonka laulaja-basisti Elli on mielestäni aivan hurmaavan oloinen typy.

20130805-125209.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole Haloo Helsinkiä koskaan kuunnellut juurikaan niitä hittibiisejä enempää, joskin ne ovat aina olleet Ellin persoonallisen äänen vuoksi vallan hyviä ralleja. Nyt orkesterin livenä nähtyäni ja kuultuani tykästyin poppooseen kovasti lisää ja päätin, että pitänee tutustua heidän tuotantoonsa tarkemminkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulle tulee Ellin blondista pehkosta, suurista silmistä ja ilmehdinnästä mieleen Michael Monroe. Sellainen nätti tyttöversio rokkikukosta. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20130805-130053.jpg

Liekö mimmillä ollut oikeassa kädessä joku pahempikin kipu, sillä hän soitti bassoa vain muutamassa biisissä ja keskittyi suurimman osan keikasta vain laulamiseen basson tullessa nauhalta. Harmi, sillä olisin mielelläni saanut enemmänkin soittokuvia Ellistä, sillä basistinaiset on mun mielestä jotenkin tosi kuumia. Fanitin teininä kovasti mm. Melissa Auf der Mauria.

Pari kuvaa Mikko Von Hertzenistä tosiaan jo postasinkin, mutta tässä olisi muutamam lisäruutu lauantai VHB-keikalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ollut nähnyt myöskään Von Hertzen Brothersia aiemmin livenä ja tämänkin bändin kohdalla kävi niin kuin monen muun kohdalla, että vasta livekeikka sytytti mut todella. Levyltä en ollut koskaan suuremmin VHB:sta innostunut vaikka Tommi sitä on jo vuosia fanittanutkin.

Nyt kuitenkin etenkin uusimman levyn materiaali alkoi upota minunkin hyväksyvään tajuntaani. Lisääntytyvään kuunteluun menee siis tämäkin. (ja toki myös katseluun… Toi Mikko tuntuu nauttivan arvostusta melko monen naisen mielessä. ;D )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki tässä nähdyt kuvat ovat suoraan kameran Pin Hole -filtterin kanssa (joku VHB kuva voi olla ilman filtteriä..) kuvattuja enkä ole niitä siis muuten käsitellyt kuin rajannut joitakin ruutuja hieman uusiksi. Runkona tosiaan toimi Olympus PEN E-P5  ja objektiivina kiinteäpolttovälinen 75 mm 1.8  (koska kameran kennon kroppikerroin on 2, on polttoväli kinovastavuudeltaan aikalailla 150 mm)Aivan huippulasi keikkakuvaukseen ja vaikkapa muotokuvaukseen. Bokeh on ainakin omaan makuuni todella kaunis.

Tuossa lymyilee kuvia vielä Cheekin, Jukka Pojan ja Appendixin keikoilta sekä sideshow-ryhmä Shock Circuksen huikeista esiintymisistä, joten tätä kameraihkuttelua kera Porispere-kuvien luvassa edelleen lisää. Koittakaa kestää. ;D

PS. Jos on ollut Olympuksen PENin hankkiminen mielessä, niin nyt on hyvä aika, sillä meneillään PEN Bonus Zoom -kampanja, jossa E-PM2 KITin tai PEN Lite E-PL5 KITin ostaja saa kaupanpäälle M.ZUIKO DIGITAL 40-150mm F4.0-5.6 R -telezoomobjektiivin (arvo 349 €). Tsekkaa kampanjassamukana olevat liikkeet ja ohjeet TÄÄLTÄ!


Hei kaikki Porissa tämän loppuviikon aikana pyörivät! Jazz-kadulla on pystyssä tönö ja teltta jos toinenkin ja tarjolla on jos jonkinmoista tavaraa, tarviketta ja herkkua. Yhdestä kojusta haluaisin kuitenkin ihan erityisesti teille vinkata, nimittäin aika tarkalleen Taidemuseon sisäänkäyntiä vastapäätä löytyvästä lifestylekauppa Fox & Rabbitin myyntipisteestä.

Minulla on tässä kaverilehmä sillä tavalla ojassa, että kyseisen puodin myyjäneitoset asustavat jälleen Jazzien ajan meillä kuten jo parina vuotena aiemminkin. Mutta olivatpa kavereita tai ei, niin minun makuuni Jazz-kadun ihanimmat tuotteet löytyvät ehdottomasti tästä kettu & pupu -kaupasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aiemmin puodin myyjätär Henna on ollut Jazzeilla mukana vain oman Merry-go-Round -korumerkkinsä kanssa, mutta tänä vuonna puoti on täytetty myös monien muiden ihanien merkkien tuotteilla.

 foxrabbit_sekavaa

Itseäni kiinnostaa esimerkiksi kierrätysmateriaaleista koruja valmistavan Omstartin lamppukorvikset, jotka passaisivat mielestäni valokuvaajalle enemmän kuin mahtavasti. Myös saman merkin cava-pullojen korkeista korvikset tuntuivat iskevän minun makuuni. Suosituimpia tuotteita Omstartilta on kuitenkin Jazzeilla ollut kuulema vanhoista lusikoista tehdyt korut.

 foxrabbit_laukut

Korujen lisäksi myynnissä on myös kaikenmoisia ihania laukkuja ja pusskoita mm. MOIMOI Barcelonalta, Baggulta ja Uhana Designilta.

Tuossa alarivin keskimmäisessä kuvassa laukkujen takaa pilkistää myös täältä blogista tuttuja Nousevan Myrskyn kierrätyskumikoruja!

foxrabbit_erikaworks1

Merry-Go-Roundin ja Nousevan Myrskyn koruja minulta itseltäni jo löytyy, joten tämän vuoden jazz-katu -hankinnat taitaa kallistua joko Uhana Designin (nuo kolmiot ja pisaranmuotoiset) tai Erika Worksin  korvakoruihin. Eniten taitaa tällä hetkellä kutkutella nuo mustaoranssit nahkatupsut.

foxrabbit_erikaworks2

Erika Worksin tuotteethan ovat siis käsin maalattua nahkaa. Myynnissä korujen lisäksi myös mm. maalausten avulla uuden elämän saaneita second hand -nahkalaukkuja.

Jos siis coolien kotimaisten tekijöiden tuotteet kiinnostavat, niin Fox & Rabbitin koju kannattaa Jazz-kadulla pyöriessä ehdottomasti tsekata! Ja jos ei ole nyt täällä Porissa pyörimässä, niin Helsingissä Fox & Rabbit -liikkeen löytää osoitteesta Vaasankatu 6.

PS. Postauksessa on mainittu myös merkkejä joilta olen blogiurani aikana saanut ilmaisia tuotteita (baggu, merry go round, nouseva myrsky), joten kyllä, tämä sisälsi mainontaa.


Mä tiedän, että viime viikkoina on blogissa ollut normaalia enemmän tällaisia sekavia kuvapläjäyksiä mun loma-aktiviteeteistä, mutta toivottavasti se ei hirmuisesti haittaa. Saatte kestää näitä kesälomafiilistelyjä vielä jonkin aikaa.

20130707-233125.jpg

Minun ja Iinan kaksosvaatetuksen vilautinkin täällä jo perjantaina, mutta tässä kasa muuta kuvamateriaalia meidän supermegaihqusta Lintsi-päivästä. Hupirannekkeeseen oikeuttanut lahjakorttini oli peräisin toukokuun lopulla järjestetystä Ivana Helsingin Linnanmäki-kuosin pressitilaisuudesta. Kyseisenä päivänä, kun ei sää suosinut huvipuistohurvittelua, niin muistivat osallistujia sitten noilla lahjakorteilla.

20130707-233134.jpg

Iina skannasi tagejä huvipuisto”suorituksistamme” puhelimessaan olevalla Linnanmäki-sovelluksella, joka toimii Windows-puhelimissa ja -tableteissa. Mitä useammin samassa laitteessa kävi, sitä parempia titteleitä sai. Mm. Kahdella vuoristoratakierroksella ansaitsimme ylevän tittelin Juniori Jarrumies. Sovellus kertoo oletko kulkenut huvipuistossa valtavirran mukaisesti vai onnistunut poimimaan seasta hieman harvinaisempia huvituksia.

20130707-233144.jpg

Hurjasti pyörittänyt ja vatkannut Kieppi sai minut tajuamaan, että en ole pitkäkestoisen pyörittämisen ja vatkauksen ystävä. Tykkäsin enemmän erilaisista vuoristoradan kaltaisista laitteista, joissa inhat tuntemukset kestivät aina vai hetken kerrallaan. Myös hurjaa vauhtia ylös korkeuksiin vienyt Raketti oli alun pelosta huolimatta varsin metka vehje.

20130707-233159.jpg

Porukkamme innostui tietenkin myös erilaisista peleistä kuten ammunnasta, derbystä ja onnenpyörästä. Mukaan lähtikin sitten melkoinen kasa erilaisia pehmovömmelöitä. Fiksuna mentiin pelikojuille aika alkuvaiheessa päivää, joten kanniskeltiin koko päivä noita kolmea tyyppiä; Yoshia, Perttiä ja Homo-koiraa.

20130707-233219.jpg

Kärsin karmivan tappion kilpakumppanilleni tuollaisessa hauskassa pallojenheittelypelissä, jossa piti saada mahdollisimman nopeasti tietty määrä pallomeripalloja omaan roskikseen. Tyyli heittelyssä oli vapaa, mutta vaikka kuinka kauhoin hirveitä kasoja palloja kohti roskakorin kannen alta irvistellyttä kissaa, niin koin ihan rökäletappion. Ilokseni vastustajani oli kuitenkin siinämäärin herrasmies, että luovutti palkinnon minulle nähtyään alaspäin kaartuneen alahuuleni. 😀

20130707-233210.jpg

20130707-233232.jpg

Vuoristoradan lisäksi kävimme useammin kuin kerran sekä Hurjakurussa, että Vonkaputouksessa. Molemmathan ovat siis vehkeitä joissa ei säily kuivana, mutta se nimenomaan passasi loistavasti melko lämpimään päivään. Fiksua oli tietenkin mennä Vonkaputoukseen ottamaan kunnon suihku juurisitten,kun vihdoin oli farkkushortsitjoten kuten kuivuneet edelliseltä kierrokselta. Oltiin siis käytännössä koko Lintsi-reissu märissä vaatteissa.

20130707-233239.jpg

Pienen neuvottelun jälkeen myös ryhmämme korkeanpaikankammoiset saatiin houkuteltua maailmanpyörään, joka on itselleni yksi suosikkivehkeistä. On ihanaa istuskella rauhassa maisemia katselemassa. Viimeinen kuva kertonee jotain onnellisuustasostani tuona päivänä.

”Perse märkänä, tukka sekaisin ja metrilakupussi kainalossa tietää todella käyneensä huvipuistossa.” Tuo oli toteamukseni kävellessämme ulos portista. Mutta unohdin lisätä siihen vielä, että ”hymy naamalla”.