10.02.2012

Posted at 00:07h in Yleinen by
0 Likes

Hullulla postimiehellä oli tänään aivan loistava ajoitus. Hulluksi kutsun häntä siksi, että kaveri oli liikkeellä t-paidassa! Ja ajoitus oli loistava siksi, että hän tuli minua rappukäytävässä vastaan juuri kun olin lähdössä töihin. Posteljooni kaiveli kassistaan minulle paketin jonka sisällön vuoksi piti kipaista takaisin sisälle vaatteiden vaihtoon.

Mamman lähettämästä paketista nimittäin kuoriutui Benettonin musta villamekko (80 % villaa 20 % polyamidia) jonka ristin heti kokovartalovillasukaksi. Aivan käsittämättömän mahtava ja ihana vaate. Nakkasin siis päälläni olleen Benettonin harmaan puolivartalovillasukan (polvimittainen neulemekko) ja korvasin sen tällä pidemmän helman ja pidemmät hihat tarjonneeseen uuteen tulokkaaseen.

Harmaa Benettonin villamekko on ollut pakkaskelien luottovaatteeni jo kolme talvea joten tämä uusin äidin alennusmyyntilöytökin (n. 30 €) sai mut todellakin hihkumaan riemusta. Onko mitään lämpimämpää ja turvallisemman tuntoista kuin  kaulasta lähes nilkkoihin ylettyvä villaihanuus?

Makkarankuorimallisen lähes kokopitkän koltun sopivuudesta kaltaiselleni pyllerölle voi olla toki montaa mieltä. Tiedän, että jonkinmoisten pukeutumisohjeiden mukaan tällaista jenkkakahvoja lempeästi hyväilevää sukkapukua ei välttämättä suositella tällaisille omenoille, mutta minäpä näytän sellaisille ohjeille ja suosituksille lämpöiseen villaan kiedottua ahteriani.

Mä rakastan, rakastan, rakastan neulemekkoja! Se on varmaan käynyt selväksi jo moneen kertaan tässä blogissa. Pakkasta oli töihin kävellessäni reilut -20, mutta minua ei palellut tippaakaan. Mekon alla minulla oli Wolfordin villasukkikset (ihan vaan yhdet) ja trikootoppi. Kävelymatkalle vedin mekon päälle vielä lyhyen kashmirneuletakin yhdeksi lisäkerrokseksi.

Jalat pysyivät polvia myöden lämpimänä pitkien talvisaappaiden avulla ja pakkasta vastaan taisteluun otin aseeksi vielä tietenkin rakas Alina.kashmirhuivi ja hupullinen villakangastakki. Niin että miten niin on muka liian kylmä?! Että superisot kiitokset vaan mun mammalle! Kyllä nyt pysyy lapsi lämpimänä, kun on puettu päästä varpaisiin mamman mahtaviin villalöytöihin. 🙂

Kuvat: Anu Lindfors

Asukuvaajaksi pääsi tänään studiomme uusi työharjoittelija Anu, jolle annoin tehtäväksi minun kokovartalovillasukkaisen olemukseni ikuistamisen. Mahtavat nykytanssimuuvssini ja munamiesimitaationi olivat työkavereiden ohjeiden ja kannustuksen tulosta.

Tämä viimeisin kuva puolestaan Anun alusta loppuun saakka toteuttama visio minusta ja mustasta mekosta. Inspiraatiota otokseen hän kertoi ottaneensa tästä ihanasta Audrey Hepburnin kuvasta. Tykkään.  (Mun mekko vaan on ennemminkin huge black dress..  ) Eli hurjat kiitokset Anulle! Hän voi olla varma, että tämä ei jäänyt hänen viimeiseksi asukuvauksekseen. 😀


02.02.2012

Posted at 00:36h in Yleinen by
0 Likes

Iiiih! Sain juuri ilmoituksen, että tämän alesesongin todennäköisesti paras löytöni oli juuri saapunut ensimmäiseen välietappiinsa, eli ystävän ovelle Amerikan maalla. Sitten on edessä vielä matka tänne kauas pohjolaan. Hieman kyllä jännittää, että millainen kaunokainen on livenä, mutta ainakin ensimmäisen silminnäkijähavainnon mukaan ihanalta näyttää.

Henkilökohtaisesti voin kyllä sanoa inhoavani  blogeissa esiintyviä  ”tässä pientä sneak peakia mun ostoksesta! (ja kuva jossa näkyy parhaassa tapauksessa ostoskassin kulmaa)”-postauksia, mutta tällä kertaa sorrun itse innoissani samaan ”enpäs kerro enempää. lällällää”-typeryyteen. Olen nimittäin niin innoissani tuosta ostoksesta, etten malta olla ihan hiljaa, mutta en uskalla hihkua vielä tämän enempää ja esitellä kokonaisempaa kuvaa ennen kuin uutukainen on oikeasti todella omilla käsivarsillani. Mutta kyllähän te nyt jo tuosta nurkastakin näette, että törkeän upeeta blingblingiä on luvassa!

Äääh, kello on taas ihan liikaa! Etenkin kun aamulla on herätys jo kuudelta ja luvassa on tiukkaa kuvaussettiä koko päivän ajan. Mutta tällä kertaa mä olenkin oikeastaan menossa töihin ihan ennennäkemättömällä innolla ja se johtuu siitä, että mulla on uusia mahtavia työkaluja!! Ei enää tympeää taistelua ja kiroilua onnettomien käsisalamoiden kanssa, sillä valaisuhommat miljöössä hoituu tästä eteenpäin Ranger Quadroilla. Olen ehtinyt intoilla tuliteriä vehkeitä jo vajaan viikon, mutta meidän eka yhteinen oikea työkeikka on luvassa vasta huomenna. Mä en melkein malta odottaa. Kyllä mä siis osaan intoilla jostain muustakin kuin kengistä ja käsilaukuista. 😀

Mutta nyt mä kaadun hotellin pehmeisiin lakanoihin ja pidän koko yön peukkuja pystyssä, että tämän Radissonin aamiaiscroissantit ovat kunnollisia, muten kameran takana on hyvin hyvin pettynyt ja kiukkuinen valokuvaaja. Nih. Se on kuulkaa vakava asia ne croissantit.


16.12.2011

Posted at 23:44h in Yleinen by
0 Likes

Huhuu! Onko täällä enää ketään? Työnteon ja juhlimisen ristipaineessa viime viikot elänyt bloggaaja täällä hei! Alkoi olla jo melkein blogivierotusoireita, kun ei ole ehtinyt tänne puuhastelemaan. Mutta nyt on pakko katkaista hiljaisuus esittelemällä toinen tänään saapuneista syntymäpäivälahjoistani. Sen toisen, totaalisena yllätyksenä ja mahtavana sellaisena saapuneenkin paketin sisältö ansaitsee vielä tulla esitellyksi samoin kuin moni muukin ihanilta ystäviltä tulleista lahjoista, mutta nyt ensimmäisenä vuoron saa minun itse itselleni hankkima lahja. Näiden kuvien myötä siis vielä kerran hyvää jo ohitettua syntymäpäivää ja uutta vuosikymmentä minulle!

Täpläkuume ei osoittanut minkäänlaisia lämpötilan laskun merkkejä, joten saatuani käsiini -20% alekoodin Brandokselle, niin oli hankittava lääkettä. Oikeutukseksi tälle hankinnalle sattui sopivasti sitten oma merkkipäivä. Alunperin parisataa kustantaneet kissapedot pahoinpitelivät luottokorttiani alennuksen alennuksen jälkeen enää vajaat 130 €. Kyllähän jokainen aikuinen nainen (lue vanha ämmä) tarvitsee yhdet taivaisiin nostattavat upeat  leopardikorot.

Tykkään kovin kengän mallista joka ensitepasteluilla tuntui mukavalta jalassa melko huikeasta korosta huolimatta. Ja vaikka ne terävät kärjet kuinka tekevät taas kiivaasti tuloaan, niin minä ainakin pidän edelleen kovasti tällaisesta kauniisti pyöristetyistä kärjistä (niistä päässä pyörivistä terävien kärkien kuvista huolimatta).

Muutenhan nämäkin kengät ovat hyvin samantyyppiset kuin monet muutkin kaappini lempikorkkareista, mutta täytyy kyllä sanoa, että en olisi koskaan uskonut pitäväni yhdestäkään Guessin tuotteesta. Mutta övereimmän blingblingin ja kaikin puolin vähän vähemmän houkuttelevia mielikuvia tuovien tuotteiden joukostakin voi näköjään löytää poikkeuksia jotka osoittautuvat jopa helmiksi. Olen siis iloisesti yllättynyt.

 

Ja PSST! Mikäli joku muukin haluaa yllättää itsensä tai jonkun muun jollain kivoilla kengillä, niin Brandoksella olisi nytkin olemassa yksi kiva tarjous: