Hiplaillessani eilen vaatteita PR-toimisto Marsaanan lehdistöpäivässä kävi yksi asia erityisen selväksi: ensi kevään ykköstakki on ehdottomasti bomber! Jos on vielä tähän saakka onnistunut jotenkin välttämään tämän muotivillityksen, niin tulevana keväänä näiden rotsien väistely tulee olemaan kyllä erittäin hankalaa. 

Nappailin hieman kuvatodisteita aiheesta. Kävi kyllä niin nolosti, että kamerasta uupui muistikortti (hei vaan, olen ammattivalokuvaaja!) ja jouduin tyytymään puhelimeen, mutta kyllä näistä selvän saa.

KappAhlin keväästä löytyy paljon bombereita niin perusmallistosta kuin myös XLNT-osastolta eikä ipanoitakaan unohdeta tämän trendin kohdalla. Vaaleanpunainen rotsi perusmallistosta (eli kokoja varmaan sinne 44/46 akselille saakka), yläkulman vihreä taas on plussakamaa ja oikeassa alareunassa suloinen pikku bomber lasten osastolta.

Tässä vielä tuo XLNTin takki (koko L)  päällä kuvattuna. Tulossa myös tummansininen versio. Tämänkin kelpuuttaisin kyllä itselleni!

Paksumpien pilottirotsien lisäksi bomber-trendi tulee vahvasti esiin myös tällaisina kepeinä ja ohuista materiaaleista tehtyinä versioina. Nämä yllä olevat kukkapuskat ovat KappAhlin perusmallistosta.

Ja tämä lintuja ja floraa yhdistävä KappAhlin kepeä pusakka puolestaan suunnattu meille plussakokoisille. Aika ihana!

Raikkan punainen rotsi kirjavilla resoreilla, Tommy Hillfiger

Vaaleanpunainen takki neuleresoreilla, Tommy Hillfiger ja Oliivinvihreä satiinibomber, Le Temps des Cerises

Vaaleanpunainen college-bomber ja musta tikkirotsi, molemmat Superdry

Baseball-takkien henkinen perhosrotsi ja pidemmän mallinen roosa bomber, molemmat Odd Molly

Nämä kaikki siis kevään 2017 tuotteita ja tulevat kauppoihin merkistä riippuen suurinpiirtein akselilla tammikuu-maaliskuu.

Iskeekö teihin bomber-trendi? Löytyikö jotain suosikkia?

 


En ole koskaan ollut mitenkään merkkilaukkujen perään. Vuittonit, Givenchyt ja Celinet eivät ole aiheuttaneet minussa sen kummempia himotuksen tunteita vaikka niitä hyppiikin silmille ihan toistuvasti blogeja lukiessa. Toki vastaan tulee veskoja joista mietin, että onpa nätti, mutta hintalapun vilkaisu sammuttaa positiiviset mietteet melko tehokkaasti.

Kävin Helsingissä ollessani katsastamassa Longchampin ensi kevään malliston ja mietin siellä taas tätä hintakipuraja -asiaa. Oma hintarajani menee aika pitkälti niin laukuissa kuin kengissäkin parin sadan euron kohdalla. Parin Longchampin kassin kohdalla olen kuitenkin viettänyt kaupassa tovin jos toisenkin miettien, että voisinko mä sittenkin ostaa vaikkapa 500 € maksavan laukun.

Esimerkiksi tuo yllä olevan kuvan oikean puoleinen laukku (Longchamp 3D) mustana on tarttunut käteeni monta monta kertaa Ratsulassa käydessäni. Tänään toripäivillä käydessäni bongasin viimeisen kappaleen laukkua alehinnalla 385 € )normihinta muistaakseni n. 700 € €) ja leikittelin taas hetken aikaa ajatuksella, että vaan kantaisin laukun kassalle ja vinguttaisin korttia. Mietin, että mulla olisi siihen varaa, synttäritkin olis tulossa, olen katsellut sitä tosi kauan, se on yksinkertainen, ajaton ja blaablaablaa. Mutta ei. Kyllä mä edelleen tuli siihen tulokseen, että mä en vaan ole edelleenkään nainen, joka osaisi laittaa laukkuun edes 400 euroa. 

ihanat nuo hempeän väriset espadrillot!

Tulevan kevään uutuus on Käännettävät laukut, jossa saa siis ikään kun kaksi veskaa yhden hinnalla! 

Longchampilla on nyt olut kuitenkin jo useampikin laukku, joiden kohdalla olen kuitenkin jo astetta kovemmin edes harkinnut hintakipurajani mahdolista nostamista hetkellisesti. 3D-laukun lisäksi tuumintataukoja on aiheuttanut myös Longchamp 2.0 -malliston kassi, joka muuntautuu vetoketjun avulla kahteen eri kokoon. Noita kahta mä olen siis sovitellut käsivarrelleni useammankin kerran, mutta en ole taipunut. Vaikka ne on mielestäni kuinka ihania, niin ajattelen sitten kuitenkin niin, että olen löytänyt ihan hirmuisen ihania ja rakastamiani nahkalaukkuja hyvin paljon edullisemminkin. 

Mutta se, että minun kipurajani on satojen eurojen päässä, ei estä kuitenkaan ihailemasta tuotteita. Kyllä mä aina matkoillakin etsiydyn hienojen tavaratalojen laukkuosastoille nuuhkimaan sitä ihanaa nahan tuoksua ja ihan vaan ihastelemaan. Toiset menee kirkkoihin hiljentymään, mä menen laukkuosastoille. 😀 Kiva siis oli taas kyylätä läpi nämäkin kaikki kuvien kauniit kassit ja kengät. 

Omalla kohdallani kallein laukku jonka olen ostanut on muistaakseni maksanut 230 € ja kengistä olen maksanut enimmilläni ehkä 180 €. Kallein vaateostokseni ikinä on ollut reilun 280 € nahkatakki. Ei siis ole minusta tonnien veskojen kantajaksi. 

Missä teillä menee hintakipurajat? Entä himottaako hillittömän hintaiset merkkilaukut?


Tämä blogi sai aikoinaan vuonna 2007 alkunsa siitä, että halusin tehdä sähköisessä muodossa samaa rätti- ja kenkähaaveilua, jota olin harrastanut jo teini-iästä saakka leikkelemällä lehdistä kuvia ja liimaamalla niitä vihkoon. Niinpä ei pidäkään unohtaa tätä Tyyliä metsästämässä -blogin alkuperäistä tarkoitusta, joten kirjaanpa nyt heti ylös tämän uusimman himotuksen.

Minua käveli aamulla töihin mennessä vastaan keski-ikäinen rouva söpö pieni piski mukanaan. Normaalisti tuijottelisin silmät sydämen muotoisena sitä narun päässä olevaa karvakasaa, mutta tällä kertaa katseeni nauliutui rouvan takkiin. Ohitustilanne oli nopea, mutta jo tuo muutama sekunti oli riittävä impulssi ja minun oli heti työpaikan koneelle päästyäni syöksyttävä selamaan Barbourin vahakangastakkeja. 

Olen aiemmin mieltänyt Barbourin takit jus keski-ikäisten mammojen ja kuivakoiden kettuja metsästävien britti-ukkojen jutuksi, mutta nyt mä totean haluavani ja tarvitsevani sellaisen itse. En ajatellut lähteä Englannin nummille metsästämään kettuja, mutta näyttäishän noi rotsit nyt yksinkertaisuudessaan ihan sairaan hyvältä kaltaiselleni kaupunkieläjällekin ja passaisivat loistavasti myös huolittelemattomaan lehtikuvaajahabitukseeni. 

Kollaasissa ylempi takki on nimeltään Utility Waxed Jacket ja alempi William Morris Ruskin Waxed Utility Jacket. Linkit vievät Harrodsin sivuille mistä nuo suosikkini bongasin. Vaikka jostain kotimaasta nuo rotsit löytäisinkin, niin en vaan tiedä tuleeko minun ja takkihaaveen väliin ruhoni ulottuvuudet, sillä näyttäisi tosta mun suosikistakin (ylempi takki) suurin koko olevan UK18. Ei mitään käryä onko nuo millaista mitoitusta. Huonolla tuurilla ei ryntäät mahdu tuohonkaan kokoon 18. 

Pitänee kipaista ensi viikolla Stockalla, siellä ainakin myydään Barbouria. Onko kellään antaa muita vinkkejä mistä etsiskellä tuota keski-ikäisen ketunmetsästäjän loimea täällä kotimaassa?