Mainitsinkin jo tuossa edellisen postauksen lopussa, että tulevana kesänä on luvassa häät lähipiirissa, joten sehän tarkoittaa minulle häävieraana uuden mekon hankintaa. Kekkereihin on vielä reilut kolme kuukautta, mutta koskaan ei ole liian aikaista alkaa kartoittamaan omia mieltymyksiä. Mikään näistä Asoksen valikoimista bongaamistani mekoista ei ehkä olisi sellaisenaan täysin minua miellyttäviä, mutta antavat hieman osviittaa itseäni kiinnostavista yksityiskohdista.

kotelomekko inspis4

Tässä yksilössä viehättää tuo yläosan läpikuultavuus, kauniit rypytykset ja tuo lantiolla roikkuva huitula. En kyllä tiedä onko lantioni sellaista mallia, että siihen kannattaisi kiinnittää enää lisähuomiota millään ylimääräisellä härpäkkeellä, mutta ilman tuollaista koristetta tuo mekko olisi ehkä hieman tylsä. Toisaalta kyllä voisi ajatella niinkin, että yleensä se on nimenomaan yläkroppa, joka minussa tahtoo kiljua kaikkea huomiota puoleensa, joten ehkäpä tilannetta voisi hieman tasapainottaa jollakin alemmaksi sijoitetulla huomionherättäjällä.

kotelomekko inspis3

Tässä mekossa värit ovat täysin väärät, mutta malli kaikin puolin mitä kaunein. Omalle tasapaksulle vyötäröttömälle vartalolleni tosin ottaisin tällaisen mieluummin yksivärisenä. Tuollainen vaaleampi yläosa nimittäin hirvittää minua todella paljon. Jälleen kerran mielessä takoo vain tissikriisi.

kotelomekko inspis2

Häitä ajatellen tämän koltun materiaali on ehkä turhan halvan oloinen omaan makuuni, mutta malli ja etenkin väri  on kaunis. Kuten kahdessa aiemmasaakin mekossa, myös tässä viehättää kauniit rypytykset. Minulla on nyt ihan selvästi kiihkeä ihastuminen rypytyksiin ja laskoksiin, jotka antaisivat hieman keskivartalolleni armoa.

Miltä unelmieni mekko kesäisiin juhliin sitten näyttäisi? Mitta hieman polven yläpuolelle, hihaton tai hyvin pienet hihat, yksinkertainen malli jollain pienellä jujulla, kauniita rypytyksiä ja laskoksia,väristä ei vielä mielipidettä. Ja tietenkin se mekko kaunistaisi ja hoikentaisi ja olisi päällä mukava, eikä sen malli aiheuttaisi ongelmia alusvaatteiden suhteen. Eli yksiolkaimiset ja olkaimettomat on poissa laskuista, sellaisia rintaliivivirityksiä en edes lähde etsimään, kun tiedän homman mahdottomaksi. 😛

Juurikaan ei haavekuvani vielä kirkastuneet, mutta jatketaan tässä kevään aikana tuumailua..

Sitten vielä hieman kuulumisia loppuun.. On nimittäin nyt vihdoin pakko intoilla täälläkin, kun en malta enää olla hiljaa.. Mä aloitan maanantaina uudessa työpaikassa!!! Mä olen niiiiiiin iloinen, ettei mitään rajaa! 🙂 Ehdin tässä alkuvuoden ”vetää lonkkaa” lopetettuani edellisessä paikassa vuodenvaihteessa, joten olen kerännyt jo ihan uutta motivaatiotakin ja töihin pääsyä oikein odottaa. Valokuvauksen saralla jatkan pääasiallisesti edelleen, mutta pääsen laajentamaan työnkuvaani studiokuvauksesta monelle muullekin alueelle. Että ei mulla sit mitään kummempaa kerrottavaa kuin että HappHappyJoyJoy! 🙂


On ihan hirvittävän hyvä asia, ettei mulla ole laittaa lähemmäs 700 € yhteen mekkoon. Jos nimittäin olisi, joutuisin kerrankin suremaan katkerasti suurta kokoani. Net-a-Porterista nimittäin osui silmiini ehkä kaunein pikkumusta, jonka olen koskaan nähnyt. Alexander Wangin kamppeita on jaksettu hehkuttaa useammassakin blogissa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun minä innostun kyseisen kaverin tekemisistä.

alexander wang

Niin kaunis! Yksinkertainen ja samaan aikaan todella mielenkiintoinen. Sopiva määrä rypytystä ja laskoksia kylkien ja vatsan seudulla piilottaisi mukavasti vartalon epäkohtia ja olkapäältä vyötärölle menevät laskokset loisivat vyötärön fiilistä tasapaksumpaankin tyyppiin. Kaikin puolin täydellinen siis!

Nyt olen siis onnellinen rahan puutteesta. Olisi nimittäin kamalaa, jos rahaa olisi, mutta ei kokoa. Sekin olisi kamalaa, jos koot riittäisivät, mutta rahaa ei olisi. On siis onnellisempaa tässä tilanteessa olla köyhä ja lihava. Toki tuon mekon kohdalla kaikista mahtavinta olisi olla pari kokoa pienempi ja rahoissa, mutta ei sitä nyt ihan mahdottomia voi alkaa toivomaan. 😀 Eli nyt vaan talletan tuon kuvan tänne ja kaivan sen esille, kun seuraavan kerran suunnittelen koltun teettämistä ompelijalla.Tuosta voisi ammentaa inspiraatiota ja ideaa.

Kesällä olisi itse asiassa yhdet häät tiedossa.. voiskohan sinne teettää pikkumustan? Ei kai enää tarvii  vältellä mustaa häissäkään? Tästä sopivan koltun etsinnästä joudutte sitten varmaan kuulemaan pitkin kevättä. Olen mennyt jo kolmet tai neljät häät samalla 2,5 vuotta sitten teetetyllä mekolla, (joka on nähty mm. tässä postauksessa) joten nyt olis korkea aika hankkia joku uusi mahtava juhla-asu. Mitä mä oikein keksin?


Mä muistan sen tummansinisen yksilön  vieläkin. Elettiin 90-luvun alkupuolta ja pikkureput oli ainakin oman ikäryhmäni tyttösille, se ainoa oikea tapa kuljettaa tavaroitaan. Minä sain omani Kuopion reissulla oikein laukkukaupasta. En yhtään tiedä mikä minua valitsemassani mallissa viehätti; tummansininen kahisevasta kankaasta tehty hieman ryhditön pikkureppu, josta roikkui gorillamaskotti.  Se ei irronnut kympeillä, vaan siihen upposi äidin rahoja kolminumeroinen summa, joten kyseessä oli siihen astisen elämäni ehdottomasti kallein laukku. Ja minä olin siitä kovin ylpeä ja onnellinen. Merkki oli Kipling.

Reppu hautautui ehkä noin vuoden käytön jälkeen johonkin kaappien uumeniin ja sinne kaappiin säilöin myös mielikuvani kyseisestä laukkumerkistä. Minun mielikuvissani Kipling on aina tähän vuoteen asti ollut se merkki, joka tekee ja melko ruman värisiä kankaisia reppuja ja olkalaukkuja joista roikkuu peukaloaan imevä gorilla. Nyt noin 15 vuott myöhemmin lienee paikallaan päivittää tuo mielikuva hieman tuoreempaan ja kohtuullisesti positiivisempaan. Vai mitä sanotte näistä kuvien laukuista?

Kipling2

Kipling1

Kipling3

Ensimmäiset silmiini sattuneet signaalit tyylikkäistä Kiplingeistä olivat laukkukaupassa näkemäni herkullisen väriset nahkaiset clutchit. Niistä innostuneena surffailin Kiplingin sivuille ja ällistyin. On siellä edelleen niitä ihmeellisestä ryppyisestä kahisevasta kankaasta tehtyjä sporttisen oloisia veskojakin, mutta minunn silmääni miellyttivät kymmenet kauniit  nahkalaukut. Ei turhia härpätyksiä tai omituisia malleja vaan silkkaa yksinkertaisuutta ja ajattomuutta. Kokonaisen gorillan sijaan näissä astetta moderneimmissa Kipling veskoissa roikkuu enää pelkkä gorillan kallo. Sympaattinen ja samalla kovin lapsellinen ja tyylitönkin apina raukka taidettiin siis uhrata viileän katu-uskottavuuden alttarilla. (Niistä minun silmääni rumista kangaskasseista sen karvaisen kaverin voi edelleen löytää kokonaisena.)

Itselleni kelpaisi oikeastaan mikä tahansa tähän kokoamistani laukuista. Pitänee koittaa päästä tutustumaan noihin jossakin ihan livenä. Hinnoista ei sen kummempaa tietoa kuin, että kolminumeroisia summia saa latoa tiskiin mikäli mielii gorillan kalloa kanniskella. Clutchien hintojen alkaessa ykkösellä veikkaisin, että isompien kohdalla eteen saa vaihtaa ainakin kakkosen. Täytyy tutkia asiaa.. Minullahan on edelleen sen yksinkertaisen ja pitkäikäisen mustan nahkalaukkukumppanin etsintä käynnissä.