Ärrr, murrr, grrr ja niin edelleen. Murinaa aiheuttaa tällä hetkellä lähiympäristöni äärettömän tylsä ja käsittämättömän laaduton kenkätarjonta. Lauantaina on tiedossa häät ja haluaisin hopeanharmaan mekkoni kaveriksi yksinkertaiset ja tyylikkäät korkkarit jotka olisivat väriltää jotain akselilla pinkki-violetti ja materiaali jotain muuta kuin kiometrin päähän asti halvalta näyttävää muov.. anteeksi keinonahkaa.

Mutta ei. Kaupat on täynnä mustaa, mustaa ja vielä kerran mustaa. Seassa sitten vähän beigeä ja harmaata. Ja sitten kun löytyy värikkäitä kenkiä, niin ne on varustettu jollain onnettomalla 5 cm korolla ja ovat vielä kaiken lisäksi juurikin aiemmin mainitsemaani ”mahti”-materiaalia. Ja jos hyvässä lykyssä käykin niin, että materiaali läpäisee seulani, niin eikö sitten kengät ole raiskattu jollain kamalalla puujäljitelmäkorolla. Mä en kestä.

Miksi, oi miksi, ei kaupoista voi löytyä jotakin yksinkertaisen kaunista, kuten alla olevat täydelliset peep toet?

violetti peep toe

kuva: Bakers

Jos olisin tajunnut tarpeeni hieman aiemmin, olisin ehtinyt huutaa sopivat monot itselleni vaikkapa eBaystä, mutta arvatkaa nyt vaan sainko tämän kenkävisioni jälleen kerran auttamattomasti liian myöhään. Murr. Mun pitää ehkä pistää mun muru kuvaamaan mua se mekko päällä muutamien kaapistani löytyvien kenkien kanssa ja ottaa täällä äänestys, että mitkä olisivat vähiten huonot. Tai sitten etsin uuden mekon… No en sentään.

Mutta täytyy sanoa, että en inhoa ehkä mitään muuta pukeutumisongelmaa yhtä paljon kuin sitä, jos kengät eivät sovi asuun. Mä tiedän, että mulla on ihan nihkeä fiilis lähteä kekkereihin, jos en ole kokonaisuuteen tyytyväinen ja tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että asussa ei ole kunnossa mikään muu kuin mekko. Turhaudun. 😛

Loppuun sitten vielä tiedotusluontoinen asia! Kävin tänään taas heivaamassa kasan vaatteita ja kenkiä porin Sisätorille. Siellä paikka numero 17 on hallussani aina tämän viikon sunnuntaihin saakka ja yritän parhaani mukaan haalia sinne lisää tavaraa vielä lähipäivinä. Lähes kaikki kamat irtoaa 1-4 € hintaan. Ostoksille siis! 🙂


Miksi kaupat on täynnä kaikkia ihan kamalia ja itselle väärän mallisia vaatteita juuri silloin, kun kerrankin itsellä olisi ihan todellisia tarpeita? Minulla ei ole kesävaatteita. Ei mitään hellekeleille sopivaa, missä tuntisin oloni omaksi itsekseni. Mutta vaikeinta on se, että en edes osaa kuvitella millaisia ne tarvitsemani vaatteet voisivat olla. Mutta sen tiedän, että mikään kaupoissa tarjolla oleva ei ole sitä mitä kaipaan. Ihan kammottavia asioita kaikki putiikit pullollaan.

Vaatteet on viime viikkoina alkanut tuntumaan muutenkin inhottavalta pakkopullalta. Jotain on aamulla vedettävä niskaansa tuntui vaatekaapin sisältö siedettävältä tai ei. Mä rakastan kesää, mutta vihaan kesäpukeutumista! Onneksi viime päivinä on ollut taas niin viileää, että monet mustat kerrokset kera pitkien housujen ovat olleet aamuisin varsin loistava vaihtoehto.

Vaikka en  tiedäkään mitä kaipaan, niin olen silti varma, että tuon alla olevan Net-A-Porterista bongaamani  Emilio Puccin tank dressin voisin kuitenkin ilomielin adoptoida osaksi kesägarderoobiani, jos olisin niin törkeän rikas ihminen, että yli viidensadan euron pistäminen trikoopalaseen ei tuntuisi missään.

pucci

Maanantaina ehkä edessä maanista kaupasta toiseen ravaamista Helsingissä. Mä olen jo nyt ihan varma, että ainoa asia mitä tuolta reissulta saan, on kipeät jalat. Olen todella yllättynyt jos yhtään varteenotettavaa riepua sattuu vastaan. Mä tarviin jonkun kaveriksi tsemppaamaan itseäni sinne vaaterekkien väliin ja lohduttamaan, kun tulen taas kerran ulos sovituskopista pettymystä nieleskellen, kun yksikään riepu ei taaskaan yllä ympärilleni.Olisko vapaaehtoisia shoppailuterapeutteja?

Negatiivinen asenne on aina paikallaan. Pessimisti ei ainakaan pety.


Aina välillä tulee epätoivon hetkiä jolloin toivoisin kiivaasti olevan laihempi purjeiden ja peräsimen kohdalta ja lihavempi puolestaan lompakon kohdalta. Yhtä tuollaista pitkää kiduttavaa hetkeä olivat kaikki ne minuutit jotka selasin tänään Net-A-Porterista löytyviä pikkumustia. Moni kuolaamistani mekoista vaatisi 20 kiloa varresta pois ja 10 satalappusta lompsaan lisää. Mut haaveillahan aina saa.

Vivienne Westwoodin upeita mekkosia sentään löytyisi jopa koossa XXL, jonka pitäisi kokotaulukon mukaan vastata jopa kokoa UK 18, mutta hieman kyllä asiaa epäilen. Mutta jos nyt kuviteltaisiin kokojen riittävän minullekin, niin niitä seteleitäkään ei välttämättä joitakin trikoomekkoja varten tarvitsisi olla kuin pari-kolme. Astetta realistisempaa haaveilua siis. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Katsokaa ja ihailkaa.

westwood dresses

Voi kunpa minulla olisi edes puoliksi noin mahtava mekko tämän illan kekkereihin. Hauskanpitoa tiedossa Helsingissä. Ja päivän kivoihin juttuihin kuuluu tietenkin myös se, että minun ja Ramonan (Ramonien? Ramonoiden?) tiet kohtaavat vihdoin sillä tavoin, että pääsemme jatkamaan matkaa yhdessä. Ah ja voi. Onnen päivä.

Ei mulla sit muuta.

EDIT: Paitsi yks pikku vinkki sittenkin..

Tänään on Helsingin Korjaamolla Design-myyjäiset klo 18-21! Paikalla myös blogissani usein esillä ollut Koruharakka. Myynnissä monia sellaisiakin uutuuksia joita ei vielä nettikaupasta löydy. Sinne siis!

harakkalogo