Aika moni voi varmaan myöntää joskus naureskelleensa itseään iäkkäämmille tyypeille jotka tuntuvat tyylillisesti jämähtäneen jonnekin parin kymmenen vuoden taakse. Sellaisen henkilön nähdessään sitä  hymähtelee vaan mielessään, että ”ei oo tainnu tyyli muuttua sitten vuoden -92…”.

Asennoitumista ei paranna edes se, että kuin huomaamatta muodin kiertokulku on jälleen napannut heidän kelkkaansa. Jostain syystä 20 v muotibloggari kivipestyssä farkussa ja kukkapaidassa on suurimman osan mielestä jotenkin huomattavasti coolimpaa kuin pirjo 50 v ihan samoissa releissä. (jos nyt juurikin kyseisistä vaatekappaleista puhutaan, niin mun mielestä ne istuu paremmin sille pirjolle 50 v)

Se mitä mä tässä yritän sössöttää on se, että minusta tuntuu, että minusta vielä joskus tulee nimenomaan se tyyppi josta nuoremmat ajattelee naureskellen, että ”toi on sit niiin jämähtänyt vuoteen 2010!”. Mä nimittäin luulen, että mä en ihan hevillä pysty eroamaan mustista valuvalinjaisista asioista, vaikka muoti sanoisi mitä. Onko pakko jos ei halua?

monki3 monki1 monki2

kuvat: Monki

Jotta vaatekaapistani ei loppuisi mustat valuvat asiat ainakaan ennen vuotta 2035, olisi niitä hyvä varmaan hamstrata hieman varastoon. On nimittäin kauheaa, kun muoti muuttuu eikä kaupoista enää löydy sitä mitä haluaisi. (mut ai niin, sithän niitä releitä saa kahdella eurolla kirppikseltä..) Siispä taidankin suunnata huomisella Helsingin reissulla askeleeni Monkiin, jonka nettisivuilta bongasin kaikki tämän postauksen itseäni kovasti kuumottavat vaatekappaleet. Tervetuloa uudet vuosikymmenet, minä olen omani jo valinnut!


Hieman unelmointia sunnuntaipäivän ratoksi. Minun ja henkeäsalpaavan upean Balmainin mokkanahkaisen mekon välissä nyt sattuu vaan olemaan n. 6500 € ja n. 4 vaatekokoa. Pikku juttuja.. 😀

balmainmekko

kuva: Net-a-porter

Välillä mä aina mietin, että miten paljon mun koko oikeasti mahtaa rajoittaa ja sanella pukeutumistani. Miten pitkälti nykyinen tyylini on pelkästään sopeutumista ylikiloihini? Millaisia vaatteita kaapissani olisi, jos en joutuisi ohittamaan suurta osaa tarjonnasta liian pienten kokolappujen takia? Mutta toisaalta jossittelun tielle tuskin kannattaa lähteä. Yritän vain muistaa, että kaikki maailman vaatteet eivät vain ole kaikkia varten. Ihminen muuttuu ja tyyli sen mukana. Nyt mennään tällä vartalolla ja sille sopivilla vaatteilla. Mutta voin minä siitä huolimatta valuttaa pari pisaraa kuolaa tuota mekkoa katsoessani. Onnellisia ne joilla on siihen vadittavat lompsa ja kroppa.


Olen useammankin lukenut tai kuullut, kun erilaiset tyylitaiturit ja muotipoliisit tuomitsevat tylsiksi ja aikansa eläneiksi asut, joissa muuten kokomustaa vaatepartta piristetään yhdellä tehostevärillä. Se kun ei kuulema ole riittävän mielikuvituksellista ja jännittävää. Minä puolestaan kuulun siihen lahkoon, jonka mielestä ärtsyn värisen asusteet ovat nimenomaan oiva tapa edes hieman katkaista päästä varpaisiin ylettyvää mustaa silloin harvoin, kun tuntuu, että elämäänsä saattaisi kaivata hieman väriä. Että anteeksi nyt vaan mielikuvituksettomuuteni.

Omat tehostevärini rajoittuvat pitkään pelkästään pinkkiin ja kirkkaan punaiseen, mutta viime vuosina olen uskaltanut käyttää laukun tai kenkien verran myös kirkasta keltaista ja sähkönsinistä. Rehellisen punaisen säilyttäessä pintansa vaatekaapissani tauotta on pinkki puolestaan aina aika ajoin jäähyllä sen tuntuessa välillä liian tyttömäiseltä. Viime aikoina on nimeomaan ollut menossa pinkin välttely, mutta sitten silmiini osui tämä pinkki-boikotin katkaissut laukku.

Azzurra_gronchi-1

azzurra_gronchi-2Ollessani ”ikkunaostoksilla” LuisaViaRoma.com läväytti eteeni tämän pysäyttävän Azzurra Gronchin maskilaukun enkä vain saanut silmiäni siitä irti. Vajaat kolmesataa euroa täysin ylimääräistä pätäkkää jostain mulle nyt, ja pistän heti veskan tilaukseen.

Veska kohoaisi vielä astetta korkeampiin sfääreihin mikäli tuo maski olisikin irrotettava ja käytettävissä ihan alkupeäisessä tarkoituksessaan. Miettikää nyt miten kätevä olis, jos siinä vaiheessa bileiltaa, kun silmämeikit eivät enää pysy alkuperäisillä paikoillaan, voisikin vaan tempaista ton superwoman naamarin kassin kyljestä ja peittää sillä nassun. Mitä sitä turhaan korjailemaan ehostusta täyteen ammutussa naistenhuoneessa, kun homma olis pelastettavissa paljon helpommalla! Varsinainen ensiapulaukku meikkikatastrofin yllättäessä.

Maskilaukkurahoja ei taida taivaasta pudota, joten kanavoin tämän himotuksen ihan vaan yleisesti pinkkiin pikkuveskaan. Ja miksipä tuollaista naamaria ei voisi ihan itse liimata jonkun laukun kylkeen. Olisikohan tässä siis aineksia pikku TSI-projektiin..