Kuinka paljon voikaan yksi ainoa mainoskuva piristää jonkun ihmisen ankeaa aamua? No kun sattuu olemaan kyse alla olevasta mainoksesta, niin vastaan, että melko hurjasti! 😀

tervas_joutsen

Juuri tällä viikolla jossain yhteydessä tuli vastaan tuon Kalevala Korun uusi Tervas -kaulakoru ja ehdin miettiä, että ompas hieman tylsä ja siitä tuli ihan mieleen sellaiset festarikojuissa myytävät halpis rokkiriipukset mieleen. Mutta sitten tänä aamuna Soundia lukiessa tärähti tuo mahtava kuva silmille, enkä mä enää yhtäkkiä keksinyt mitään negatiivista sanottavaa tuosta korusarjasta. (mistähän tuo mahtais johtua.. 😀 )

Tai no. Jos katselen noita Tervas-koruja ilman tuota upeaa rokkikukkoa, niin sellaista perus mainstream rokkijäbä -kamaahan nuo on. Vaikka itse en sarjalle juurikaan lämpene, niin olen melko varma, että se löytää kyllä  ostaja- ja käyttäjäkuntansa. Hopeaa ja nahkaa yhdisteleviä koruja kuvaillaan Kalevala Korun sivuilla erityisesti musiikkimiehen kaulaan ja ranteeseen sopiviksi. Saattaa siis useampikin tummiin pukeutuva pitkätukka löytää Tervas-korun joulupaketistaan tänä vuonna.

Mutta se täytyy kyllä hymy huulilla sanoa, että äärettömän hyvän mallin ovat mainokseensa valinneet. Kukapaa muukaan passaisi paremmin Kalevala Korujen mannekiiniksi kuin Kalevalasta inspiraatiotaan ammentavan Amorphiksen tappavan hyvän näköinen solisti? Ei kukaan. Mä vielä kehystän tuon kuvan seinälleni.. 😀

Tämä mainos ei muuten suinkaan ole ainoa Kalevala Korua ja Amorphista yhdistävä tekijä, sillä esimerkiksi ukkosenjumalan asetta symboloiva Thorin vasara on nähty hyvin samannäköisenä sekä koruna, että Far From The Sun levyn kansikuvana.

thor

Ja nyt minä mietinkin, että miksi minun korulippaastani ei voi niiden rippilahjaksi saatujen pronssisten Kalevalariipusten sijaan löytyä tuollainen hopeinen Torin vasara? Tuota voisin hyvinkin ajatella käyttäväni sekä ulkonäön, että tuon Amorphis-symboliikan vuoksi. Joulupukki, kuuletko minua? 😉


Argh.. miten se voi olla niin vaikeeta saada nuo kouluhommat hoidettua? Juuri nyt tällä hetkellä mulla pitäisi tämän nettiselaimen sijasta auki Word ja blogihöpinän sijaan näppiksen pitäisi laulaa niinkin mielenkiintoisia ja mehukkaita juttuja kuin kuvaussuunitelma ja kustannuslaskelma.

Mutta sen sijaan tuijotan Rimakauhua ja rakkautta, juon siideriä ja roikun täällä WordPressin puolella. Oikein! Näinhän ne hommat etenee! Mut mä lupaan, että mä pistän vaan tämän ihan pikkuisen minimini postauksen ja jatkan sitten heti noita ennakkotehtäviä.Halusin nimittäin vaan äkkiä jakaa kanssanne pari viime viikonloppuna kännykälläni nappaamaani kuvaa.

Olen jo joskus aiemmin ihaillut täällä blogissa Kirsi Nisosen huikeaa paljettiturbaania jonka hankintaa ehdin suunnitella jo ihan vakavasti. Kun aikoinaan otin yhteyttä Nisoseen, olisi mustaa paljettitötteröä ollut vielä sopivasti yksi jäljellä, mutta en silloisilla Helsingin reissuillani päässyt vehjettä sovittamaan ja homma sitten pääsi ajan myötä unohtumaankin. Nyt viime viikonlopun Helsingin reissulla kävin Stockan hattuosastolla hiplailemassa talvihattuja samalla reissulla silmäni osuivat tähän ihanuuteen.

nisonen2

Nelliina ainakin on muutamaan otteeseen haaveillut Nisosen rusettiturbaaneista ja nyt todellakin ymmärrän miksi. Ihana,ihana, ihana! Pyörin peilin edessä varmaan vartin tuskaillen ja mietiskellen raskisinko upean ja näyttävän päähineen ostaa.

Näitä kuvia katsellessa alkoi kyllä kaduttaa, että päädyin pitkällisen tuskailun jälkeen jättämään kaunokaisen kauppaan. Jotenkin minuun iski vaan pelko, että iso rusetti olisi omaan tyyliini liian tyttömäinen. Mutta voisi kai sitä nyt juhlissa ollakin hieman tyttömäinen! Tuo olisi aivan mahtava juhla”kampaus”!Mutta jäi nyt siis hankkimatta vielä toistaiseksi.

nisonen1

Jostain syystä negatiiviset blogikommentit jää mieleen paljon pidemmäksi aikaa kuin hyvät, siitäkin huolimatta, että ikäviä lausuntoja tulee ehkä yksi sataa positiivista kohden. Jotenkin kuitenkin aina turbaaneja tai huiveja päähäni viritellessä muistan sen muutaman vuoden takaisen kommentin, jonka mukaan esim. turbaanit sopivat vain ”kauniskasvoisille ihmisille”, jota minä en pyöreänaamaisena siis kommentoijan mielestä ollut.

Mutta niin ne vaan on makuasiota nämäkin, omasta mielestäni kun erilaiset päähineet nimenomaan passaavat minun mikki hiiri -poskilla varustettuun pärstääni enemmän kuin hyvin. Tälläkin hetkellä on meneillään operaatio ’uuden   kivan talvihatun metsästys’. Ja tätä upeaa rusettihärpäkettä jään myös kovasti himoitsemaan ja harkitsemaan, olipa naamani siihen muiden mielestä sopiva taikka ei.

Jos nyt sitten järjestelis ton portfoliokansion kuntoon ja palais sitten takaisin sen kustannuslaskelman pariin! Jos perinteisesti ihan hatusta vetäis jonkun hinnan ja toivois, ettei opettaja ehtis lukemaan niitä perusteluja kunnolla… 😀 Huomen aamulla seitsemän jälkeen lähtö kohti Tamperetta ja näyttötohinoita..


Aika moni voi varmaan myöntää joskus naureskelleensa itseään iäkkäämmille tyypeille jotka tuntuvat tyylillisesti jämähtäneen jonnekin parin kymmenen vuoden taakse. Sellaisen henkilön nähdessään sitä  hymähtelee vaan mielessään, että ”ei oo tainnu tyyli muuttua sitten vuoden -92…”.

Asennoitumista ei paranna edes se, että kuin huomaamatta muodin kiertokulku on jälleen napannut heidän kelkkaansa. Jostain syystä 20 v muotibloggari kivipestyssä farkussa ja kukkapaidassa on suurimman osan mielestä jotenkin huomattavasti coolimpaa kuin pirjo 50 v ihan samoissa releissä. (jos nyt juurikin kyseisistä vaatekappaleista puhutaan, niin mun mielestä ne istuu paremmin sille pirjolle 50 v)

Se mitä mä tässä yritän sössöttää on se, että minusta tuntuu, että minusta vielä joskus tulee nimenomaan se tyyppi josta nuoremmat ajattelee naureskellen, että ”toi on sit niiin jämähtänyt vuoteen 2010!”. Mä nimittäin luulen, että mä en ihan hevillä pysty eroamaan mustista valuvalinjaisista asioista, vaikka muoti sanoisi mitä. Onko pakko jos ei halua?

monki3 monki1 monki2

kuvat: Monki

Jotta vaatekaapistani ei loppuisi mustat valuvat asiat ainakaan ennen vuotta 2035, olisi niitä hyvä varmaan hamstrata hieman varastoon. On nimittäin kauheaa, kun muoti muuttuu eikä kaupoista enää löydy sitä mitä haluaisi. (mut ai niin, sithän niitä releitä saa kahdella eurolla kirppikseltä..) Siispä taidankin suunnata huomisella Helsingin reissulla askeleeni Monkiin, jonka nettisivuilta bongasin kaikki tämän postauksen itseäni kovasti kuumottavat vaatekappaleet. Tervetuloa uudet vuosikymmenet, minä olen omani jo valinnut!