Yääh. Olen maannut viime aikoina illat vaan kipeänä sohvalla niistäen ja vinkuen mieheltä erilaisia hoitotimenpiteitä kuten ”lämmitä mulle omenapiirakkaa!”, ”voitko vähän silittää mua”, ”ois ihana jos hieroisit mun jalkoja” jne. Aivotoiminta ja energia on riittänyt niinkin vaativiin toimintoihin kuin nettikauppojen ihanuuksien kuolaamiseen ja rikossarjojen tuijottamiseen. Jälkimmäinen on kyllä kieltämättä ollut rään täyttämillä aivoilla jo vähän turhan haastavaa. Yhden nenänniiston aikana kun ehtii tietysti mennä ohi juuri ne ratkaisevat sekunnit jolloin  laboratoriossa selviää jokin juonen kannalta olennaisen tärkeä asia. Onneksi on tallentava digiboksi ja takaisinkelausnappula.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden tai ihanien kotijuttujen selainikkunashoppailuun ei kuitenkaan onneksi tarvita juuri sen kummempaa ymmärrystä kuin tietokoneen hiiren käyttötaitoa. Keräsin tähän muutamia menneen viikon aikana ihastusta, himoa ja halua herättäneitä asioita.

MAINIOTA MUSTAA

Sekä Monki, että Cos avasivat hetki sitten verkkokaupat, joten pitihän ne valikoimat tutkia perin pohjin. Ketään ei taida kovasti yllättää, että iskin silmäni yllä oleviin synkän viehättäviin yksilöihin. Mustat kauniisti rypytetyt ja notkeasti laskeutuvat vaatekappaleet iskevät minuun aina vaan enkä tunnu saavan niistä tarpeekseni. Pitänee ehkä ensi viikonlopun Helsingin reissulla käydä tarkastamassa olisiko tuota Monkin takkia liikkeessä, jotta pääsisi sitä sovittamaan.

 

ASIALLISIA ASUSTEITA

Cos on merkki jota ole monen kuullut hehkuttavan, mutta jonka valikoimaan en itse ole koskaan aiemmin tutustunut. Näin ensi tutustumisen perusteella voin kuitenkin jo todeta, että olisihan siellä melkoisen paljon omaankin tyyliini sopivia simppeleitä, mutta silti mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Vaatteiden kokopolitiikka kuitenkin hieman mietityttää.. Joistain vaatteista on tarjolla kokoja 44 saakka, mutta osasta taas on kokovalikoima XS-L. Hieman siis epäilen, että minä niihin mahtuisin. Pitänee joskus uskaltaa tilata jotain kokeiluun.

Mutta onneksi mun mottoni pätee edelleen ja laukut tosiaan mahtuu aina! Miestenpuolelta löytynyt iso canvaskassi nahkayksityiskohdin muistuttaa ihanalla tavalla hieman lapsuuden kerholaukkuna toiminutta jenkkikassia. Koko, ulkonäkö ja hinta on kaikki ihan balanssissa, mutta mä en ole vielä keksinyt sitä spesifiä tarvetta jonka varjolla saisin itseltäni luvan laukun hankintaan. 😀

Unelmanpehmeän ja lämpimän kashmirpipon hankintaan ei puolestaan tarvita sen kummempia syitä kuin se,  että mulla ei vielä ole kashmirpipoa! Luulen, että tästä innostuu äitikin. Joko niin, että sekin haluaa tilata oman pipon tai sitten se ilmoittaa, että ”kyllä minä voin sinulle kashmirpipon neuloa, ei sitä tarvii muualta ostaa”. 😀 Jään odottamaan kumpaan vaihtoehtoon minuun kashmirrakkauden tartuttanut mammani kallistuu.

River Islandin (Asos) karvavuorisista nilkkureista sanon vaan, että ihanat! Ja että oon kade Sallalle, joka kertoi ne tilanneensa.

 

LÄMPÖÄ JA LAMPPUJA

Näin sohvalta nuhaisena katsottuna kaikkein eniten ihastusta ja kiinnostusta herättivät kuitenkin kodintavarat. Niistä kun on iloa kipeänä kotona maatessakin toisin kuin ihanista kengistä ja laukuista jotka odottavat ulos menoa ja tärkeää kannettavaa.

Kolmijalkaisen näyttävän lampun himo ei ole edelleenkään laantunut. Upeiden teatterin ja mm. armeijan käytössä olleiden spottivalaisimien lisäksi hollantilainen 360volt kauppaa monen muunkinlaisia vintage industrial -valaisimia. Rujosta ja rähjäisestä teollisuusestetiikasta pitävien sisustajien kannattaa ehdottomasti vilkaista putiikin tarjonta, sillä yoimitus onnistuu myös Suomeen. Itselleni noiden aarteiden hinnat ovat turhan korkeita, joten se lamppuhimotus taidetaan ratkaista lähempää löytyvällä tuotteella. Ja vieläpä melko pian… Kuka arvaa?

Kuumeen nousun aiheuttamassa palelussa minua on lohduttanut mammalta saatu, jo vuosia palvellut harmaa kashmirhuopa. Jos kuitenkin olisin vielä ilman sellaista ihanuutta, voisin harkita talven pelastajaksi tuota H&M:n torkkupeittoa. Tätä nuhapeikkoa olisi voinut ilahduttaa kovasti myös suloinen Urban Outfittersin teepannu mikäli sellaisen omistaisin. Ei varmasti voisi olla hymyilemättä edes kaiken rään keskellä, kun noin  iloinen Punahilkka tarjoilisi kupposen kuumaa.

Nyt tilanne vaatii iltapalaa, lisää nenäliinoja ja murun turvallisen kainalon!


Mä olen aina ollut sellainen tyyppi, että en pysty käymään edes missään marketissa taikka sekatavarakaupassa ostamassa pesujauhetta/vessapaperia/kumilenkkejä/tai muutakaan sillä hetkellä akuuttia tarpeellista ilman, että ihan vaan nopeasti tsekkaan läpi myös puljusta mahdollisesti löytyvät vaatteet ja asusteet. Koskaan ei voi tietää millainen aarre yhtäkkiä odottaakin juuri sellaisessa kaupassa josta sitä ehkä vähiten odottaisi löytyvän. Sama pätee myös nettikauppoihin. Siinä samalla kun tsekkailee kodintarvikkeita uuteen kämppään voi tilaukseen kätevästi livauttaa myös jotain kivaa omaan vaatekaappiin.

Olen mukana Indiedaysin ja NetAnttilan kampanjassa, missä meitä bloggaajia haastettiin etsimään omia suosikkivaatteita NetAnttilan uudesta syysmallistosta. Itselleni tämä verkkokauppa on jo entuudestaan tuttu kodinhankintojen lisäksi myös vaateostoksien puolesta (olen tilaillut esim. lähes kaikki Nanson vaatteni täältä), mutta tiedän että monelle muulle heidän muotitarjontansa on ihan vierasta.

Voitte varmaan kaikki yhtyä mielipiteeseen, kun sanon, että aikalailla mun näköisiä juttujahan sieltä syksyn tarjonnasta löytyi ja paljonkin. Ja miten sattui tuo kollaasin värimaailmakin ihan blogin ulkoasuun sopivaksi. 😀

 

1. Accessories lierihattu 2.Fransa Jakku 3. Line Collection neulostunika 4. Line Collection nahkalaukku 5. Line Collection duffelitakki 6. Dune neulospusero 7.Hofler, nahkakäsineet 8. Brooklyn nahkaratsusaapas 9.Line Collection tvillihousut

Ehdottomiksi ykkössuoikeiksi nousi tuo Fransan valuvaliepeinen jakku ja Line Collectionin ryhdikkään näköinen nahkalaukku. Ihan sen näköisiä juttuja, että mietin miksei ne jo oo mun. Jakku olis aika killeri mun uusien keinonahkahousujen kaveriksi. Ja mä en tiedä mikä ihme rakkaus mulla on tuollaisia yksinkertaisia mustia nahkalaukkuja kohtaan etenkin kun niiden ainoana yksityiskohtana komeilee ronskit hopeanväriset vetoketjut. Mä olen heti ihan heikkona. Mä en mitenkään voi mennä lupaamaan, etteikö tuota laukkua tultaisi vielä joskus näkemään mun käsivarrellani.

Tarviiko mitään noita muitakaan oiekastaan paljoa selitellä miksi niihin ihastuin? Musta mekko, punaiset housut, pitkät nahkasaappaat, kaikki passais mulle kuin nenä päähän. Paitsi, että noita mustia trikoo-/neulemekkoja mä en ehkä tarttis enää yhtäkään.. mutta punaiset housut on kyllä olleet etsinnässä!

Mulla on tiiättekö sellanen kauhee vamma sielussa, että mulla raukalla ei oo koskaan ollut duffelitakkia. Tai no on joskus ihan pienenä saattanut olla, mut en itse kyllä muista. Miten sellainen tyttö voi kasvaa muuta kuin kieroon jolla ei oo ollut söpöä, pehmoista ja ihanan värisä duffelia? No niinpä, siks kai mä oo tällanen kuin oon.. Pitäis ehkä korjata tilanne. Minä assosioin duffelit aina sellaisiin aina hymyileviin, kiltteihin lettipäisiin koulutyttöihin joiden elämässä sujuu kaikki. Kai minustakin tulis heti tosi reipas ja aikaansaava punaposkinen tyttölapsi kun kiskoisin tuon makeanpunaisen duffelin päälleni. Pitäisköhän harkita takkia ensiavuksi nurkan takaa hiipivän kolmenkympin kriisiin. Punaisessa duffelissa ei voi tuntea oloaan yli 17-vuotiaaksi, eihän?

Mulle siis kyllä löytyi NetAnttilasta himotuksia vaikka kuinka, mutta mites on teidän laita? Nyt on nimittäin sellainen mukava tilanne, että mä saisin arpoa yhden 150 € lahjakortin tuonne NetAnttilaan kaikkien niiden lukijoiden kesken, jotka klikkaavat itsensä tuonne nettikaupan vaatetarjonnan syövereihin ja etsivät sieltä oman lempparituotteensa (yhden tai useamman) ja kertovat sen täällä kommenttiboksissa vaikkapa linkin kera.

Jos haluat voittaa 150 € lahjakortin, niin toimi seuraavien ohjeiden mukaan:

  1. klikkaa itsesi NetAnttilan muoti- ja kauneusosastolle TÄSTÄ
  2. etsi sieltä omat suosikkituotteesi
  3. tule kertomaan ne tänne kommenttiboksiin
  4. täytä vastausken lisäksi myös kohdat nimimerkki ja sähköpostiosoite
  5. tee tämä kaikki sunnuntaihin 25.9. mennessä
  6. pidä peukkuja omasta puolestasi ja toivo parasta

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla!

EDIT! Kilpailun osallistumisaika on nyt päättynyt. Arvonta suoritetaan maanantaina.


Minulla on jokin ihme innostus korviin. Tai siis päähineisiin joissa on söpöt korvat. Haluan aina kaupoissa sovitella kaikki mahdolliset nalle- ja pupuhatut, huput, sun muut vaikka olisivat lastenosastolla ja jo silmämääräisesti auttamatta pieniä.

En ole ehkä vieläkään toipunut siitä, että ullakkokomeroomme tehdyn murron yhteydessä meni se yksi ihana lukioaikoina hankittu musta karvainen nallehattu. Edelleen joka vuosi säiden kylmetessä miinusasteille alan ikävöimään  tuota päässäni vuosia keikkunutta hattua. Ehkäpä vihdoin täksi talveksi löytyisi jokin uusi korvilla varustettu ihanuus. Sellainen joka saisi Alkon myyjät kysymään papereita, ihan niin kuin se entinenkin hattu teki.

Ja mistä nämä karvakorvamuistelot oikein tulvivat mieleen? No tästä ihanasta Maison Michelin sadehupusta, jota sovittelin ja silittelin eilen ihastuneena Nina’sissa. Toisten mielestä kyseessä oli nalle-huppu, mutta mun mielestä se on selvä hiiri.

Miettikää, putiikki oli täynnä upeita korkokenkiä ja minä innostuin korvallisesta sadehupusta. Toki minä muutamat Louboutinit sovittelin, mutta kiihkeimmin sydämeni sykähteli kuitenkin tuolle höpsölle hupulle. Miten paljon helpommin sadepäivinä irtoaisikaan hymy niin itseltä kuin vastaantulijoiltakin, kun kiskoisi tuollaisen päähänsä.

Kohta on kuitenkin luvassa jotain muuta mikä saa mut sadepäivänä hymyilemään hölmönä onnesta. Minä nimittäin heitän loimet niskaan ja suuntaan tänään Tavastialle katsomaan ja kuulemaan Amorphista. Parhautta.