Ensimmäisenä tulee mieleen syvänpunaiset Leviksen viisnollaykköset jotka mamma toi tuliaisiksi New Yorkista keväällä -97. Sitten oli ne  lantiolla roikkuneet, lukioaikojen lemppareiksi muodostuneet kirkkaanpunaiset housut jotka ostin Gwen Stefanin coolit kuvat mielessäni vilkkuen Turun H&M:sta.

Tummanpunaiset punk-henkiset ruutuhousut puolestaan löytyivät edellämainitun ruotsalaisketjun Tampereen myymälästä miestenosastolta ollessani hiihtolomareissulla lukioaikaisen poikaystäväni luona. Mukavan pehmeät lähes viininpunaiset puuvillapöksyt tarttuivat mukaan Lindexin alerekistä  lähes viisi vuotta sitten.

Yhdeltä kesälomareissulta mukaan tarttuneet verenpunaiset ja tuskaisen kireät pillifarkut taas eivät toiveistani huolimatta venyneet niin paljon kuin olisin toivonut ja jäivät suureksi surukseni kaappiin.

Tuossa vain muutamia esimerkkejä kaappini kautta kulkeneista punaisen eri sävyissä hehkuneista lahjepareista. Kaikki niin rakkaita ja tuovat mieleen paljon mahtavia muistoja vuosien varrelta. Niin paljon kuin punaista rakastankin, olen harvoin osannut tai halunnut käyttää tuota leiskuvaa väriä yläosissa. Mitä taas tulee housuihin, hameisiin, kenkiin ja laukkuihin, niin punainen on ehdottomasti minun juttuni.

isabel_marant

Punaisia kenkiä löytyy tälläkin hetkellä kaapista ja ahkerasta käytöstä ainakin kymmenkunta paria, mutta omaksi suureksi harmikseni kaapin housuhyllyllä on ihan juuri upeiden punaisten pöksyjen mentävä aukko. Heräsin tuon puutteen vakaviiteen viimeistään sillä sekunnilla, kun näin tuon ylläolevan kuvan Net-A-Porterissa.

Minun ja noiden Isabel Marantin täydellisen väristen ja mallisten twilli-satiinihousujen välissä on valtameren ja 275 € lisäksi ylimääräiset sentit minun vyötärölläni ja takamuksessa. Se kun tuppaa olemaan niin, että mitä ekslusiivisempi merkki, sitä pienempi kokohaarukka. Me pylleröt saadaan tyytyä halpaketjujen trikooseen. 😀

punaiset_housut_asos

Asos tarjoaisi koon ja aivan upean värinkin huokeaan 40 £ hintaan, mutta malli ei oikein innosta, enkä usko sen olevan omalle kropalleni sopivakaan. 😛

Epätoivoinen punaisten pöksyjen metsästyskausi on nyt siis virallisesti avattu! Toisaalta ehdin kyllä jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, josko joku taitava ompelija voisi hurauttaa housut kasaan lempihousuistani (nähty esim. täällä) mallia ottaen. Juuri nyt harmittelen, että miksi, oi miksi en itse osaa tehdä vaatteita? Varmaan siksi, kun ei ole tullut opeteltua.. olisko noin. Mutta voisin väittää, että housut ei ehkä olis se helpoin rasti aloittaa opettelua. 😀

Vinkkejä rennoista, mutta silti istuvista upean punaisista housuista koossa suunnattoman suuri, otetaan mielellään vastaan. Myös innokkaat ja taitavat ompelijat voivat ilmoittautua. 😀


Olen jo monta kertaa aiemminkin vinkunut täällä blogissakin sitä kuinka onnetoman naarmuisessa kunnossa mun rakkaat ainakin viisi kesää jo palvelleet Versacen aurinkolasini ovat ja miten ehdottomasti tarvitsisin uudet täydelliset pokat. Paljon nähneet lasini ovat olleet jo ainakin pari kesää ihan puhtaasti jatkoajalla ihan vain siksi, että uusia ”niitä oikeita” ei vain ole tuntunut tulevan vastaan vaikka olen syöksynyt sovittelemaan lähes jokaiseen vastaantulleeseen aurinkolaseja myyvään liikkeeseen.

Maanantaina kävin taas kerran kotikadullani sijaitsevassa optikkoliikkeessä ja yllättäen siellä oli yhdet melko lupaavat kehykset. Koska hinta oli lähemmäs 300 e ja tilipäiväkin vasta edesä päin, jäin kuitenkin vielä harkitsevalle kannalle ja palasin kotiin haaveilemaan.

Net-a-Porterista löytyikin kolmen suora, joka kertoo aika täydellisesti omasta aurinkolasimaustani.

aurinkolasit

On ihan sama mihin suuntaan vuodet aurinkolasimuotia paiskovat, niin minun toivbeeni pysyvät samanlaisina. Haluan lasieni olevan suuret ja mustat. Rakkaat Versaceni ovat aika pitkälti noiden vasemman puoleisten Oliver Peoplesin lasien kaltaiset. Maanantaina sovittelemani lasit puolestaan ovat malliltaan melko tavalla saman oloiset kuin The Rown lasit kuvan keskellä. Mutta aijai miten ihanilta nuo härskin hintaiset astetta kissamaisemmat Linda Farrow Luxen näyttävätkään! Mistä löytäisin suuret kevyesti kissamaiset diiva-pokat tulevaksi kesäksi?

Mielestäni aurinkolasien tärkein ominaisuus heti silmien suojaamisen jälkeen on mahdollisimman suuri naaman peittävyys, jotta säästyy silmien meikkaamiselta. Mutta nyt noita mahtavia super-woman aurinkolaseja katsoessani alan miettiä miten huikeaa olisi, kun lasit olisivat noin suuret, voisi säästyä kesän ajan vielä kulmien nyppimiseltäkin! 😀

Optikkoliikkeessä vieraillessani varasin samalla itselleni myös näöntarkastuksen huhtikuun alkuun. Minulla on muutamia vuosia sitten ollut hetken aikaa lasit lukemista ja näyttötyöskentelyä varten hajataittoni vuoksi, mutta en jotenkin koskaan oppinut laseja käyttämään ja ne hautautuivat laatikon perälle. Nyt haluan tarkistuttaa millä tolalla silmäni nykyään ovat. Ja itse asiassa ihastuin jo niin palavasti eräisiin todellisiin kissa-kehyksiin, että aloin jo oikeastaan haaveilla silmälaseista. Tunsin oloni niissä todelliseksi supersankariksi!  😀 Katsotaan muutaman viikon päästä miten käy.

Vaikka aurinkolasihommat jäi tarpeesta huolimatta edelleen vaiheeseen, niin tänään helpotusta löytyi lähempää kuin arvasinkaan. Hankin pari vuotta sitten Ray-Banin L-kokoiset Wayfarerit ns kakkoslaseiksi lemppareideni rinnalle. (tai tarkemmin ottaen kaverit hankkivat ne minulle palkkioksi eräästä kuvauksesta). Niin paljon kuin laseista pidinkin, niin ne jäivät loppujen lopuksi todella vähälle käytölle koska väsyin nostelemaan laseja koko ajan ylemmäs nenälle niiden valuessa pienenkin pään liikkeen vuoksi.

wayfarer

Tänään sitten kerrankin tajusin napata lasit mukaani ja suunnata työmatkalla optikkoliikkeeseen kysymään apua. Ja kuinka ollakaan, pienen pieni lämmitys- ja taivuttelu-operaatio ja minä sain ihan uudet täydellisen mahtavat aurinkolasit! En tajua, miten en ollut älynnyt jo aiemmin mennä lasien kanssa liikkeeseen vaikka ne Versacen muovipokatkin on aikoinaan muotoiltu päähäni sopiviksi, joten tiesin taivuttelemisen olevan mahdollista.

Nyt siis iloitsen näistä uudestisyntyneistä laseista, jotka näyttävät tänäkin keväänä yhtä aikaa sekä klassisiltaettä moderneilta, ja mieltä kalvanut epätoivo uusien lasien löytymisestä on yllättäen tiessään.


Viholliset ovat suunnitelleet salaliiton pääni menoksi ja minua ahdistellaan mm. kaihtimien raosta tunkeutuvilla valon säteillä, vaatekauppoihin hiipivillä kevätmallistoilla, räystäästä tippuvilla vesipisaroilla ja lämpötilalukeman edessä välillä vierailevalla plussamerkillä.

Ei auta vaikka kuinka yritän tapella vastaan ja kiskoa päivästä toiseen päälleni tuttua kokomustaa. Aivopesu alkaa tuottaa tuloksia ja huomaan takaraivossani jyskyttävän paljon pelottavia ajatuksia, kuten ”pakko saada pinkit tennarit!”  ja ”no mut toi haaleenvaaleenpunainen huivihan ois oikeestaan aika kiva.”

Tuosta jälkimmäisestä ajatuksesta onneksi pääsin eroon ihan vaan testaamalla kyseistä puuteripastellia kasvojeni lähelle. Yksi syy miksi mä käytän mustaa, on se, että siitä mun kalpea valkonaamani ihan varmasti erottuu. Toisin oli sen hattarahuivin kanssa. Huivi sulautui nätisti kaikkien leukojeni jatkoksi.

Mutta nuo mainitsemani pinkit tennarit eivät jätä minua rauhaan vaan ajatus pyörii päässäni mantran lailla.

adidas_pink

Kuvan Adidaksia saatavilla ainakin Ellokselta. Hinta 69,90 € ja pinkin lisäksi tarjolla ainakin keltaista ja violettia.

Onkohan nuo kolme raitaa mulle vähän liian sporttiset? Jätän tämän päällekäyneen  kevään päähäni istuttaneen ajatuksen vielä hautumaan ja katson millaisia vaihtoehtoja tulee  vastaan siihen mennessä, kun kadut alkavat olla oikeasti kuivassa tennarikunnossa.

Todettakoon tähän vielä, että pinkki nyt sentään on ihan turvallinen ja jo usein aiemminkin päälläni nähty väri, mutta sitten jos mä taas alan katselemaan jotain keltaista, niin olkaa kilttejä ja karjukaa määrätietoisesti minulle STOP!

Joka ikinen auringonvalon sekoittamassa mielentilassa ostamani keltainen asia on aina päätynyt kirpputorille hyvin hyvin vähänkäytettynä. En tajua mihin transsiin mä aina vaivun, kun lähes joka vuosi sorrun siihen ”onpas tää aurinkoinen, jos nyt vaan ihan tällaisen perustopin ostais vaatekaappia piristämään”. Ei,ei ja vielä kerran ei! Luvatkaa pitää musta huoli.