Miksi kaupat on täynnä kaikkia ihan kamalia ja itselle väärän mallisia vaatteita juuri silloin, kun kerrankin itsellä olisi ihan todellisia tarpeita? Minulla ei ole kesävaatteita. Ei mitään hellekeleille sopivaa, missä tuntisin oloni omaksi itsekseni. Mutta vaikeinta on se, että en edes osaa kuvitella millaisia ne tarvitsemani vaatteet voisivat olla. Mutta sen tiedän, että mikään kaupoissa tarjolla oleva ei ole sitä mitä kaipaan. Ihan kammottavia asioita kaikki putiikit pullollaan.

Vaatteet on viime viikkoina alkanut tuntumaan muutenkin inhottavalta pakkopullalta. Jotain on aamulla vedettävä niskaansa tuntui vaatekaapin sisältö siedettävältä tai ei. Mä rakastan kesää, mutta vihaan kesäpukeutumista! Onneksi viime päivinä on ollut taas niin viileää, että monet mustat kerrokset kera pitkien housujen ovat olleet aamuisin varsin loistava vaihtoehto.

Vaikka en  tiedäkään mitä kaipaan, niin olen silti varma, että tuon alla olevan Net-A-Porterista bongaamani  Emilio Puccin tank dressin voisin kuitenkin ilomielin adoptoida osaksi kesägarderoobiani, jos olisin niin törkeän rikas ihminen, että yli viidensadan euron pistäminen trikoopalaseen ei tuntuisi missään.

pucci

Maanantaina ehkä edessä maanista kaupasta toiseen ravaamista Helsingissä. Mä olen jo nyt ihan varma, että ainoa asia mitä tuolta reissulta saan, on kipeät jalat. Olen todella yllättynyt jos yhtään varteenotettavaa riepua sattuu vastaan. Mä tarviin jonkun kaveriksi tsemppaamaan itseäni sinne vaaterekkien väliin ja lohduttamaan, kun tulen taas kerran ulos sovituskopista pettymystä nieleskellen, kun yksikään riepu ei taaskaan yllä ympärilleni.Olisko vapaaehtoisia shoppailuterapeutteja?

Negatiivinen asenne on aina paikallaan. Pessimisti ei ainakaan pety.


Aina välillä tulee epätoivon hetkiä jolloin toivoisin kiivaasti olevan laihempi purjeiden ja peräsimen kohdalta ja lihavempi puolestaan lompakon kohdalta. Yhtä tuollaista pitkää kiduttavaa hetkeä olivat kaikki ne minuutit jotka selasin tänään Net-A-Porterista löytyviä pikkumustia. Moni kuolaamistani mekoista vaatisi 20 kiloa varresta pois ja 10 satalappusta lompsaan lisää. Mut haaveillahan aina saa.

Vivienne Westwoodin upeita mekkosia sentään löytyisi jopa koossa XXL, jonka pitäisi kokotaulukon mukaan vastata jopa kokoa UK 18, mutta hieman kyllä asiaa epäilen. Mutta jos nyt kuviteltaisiin kokojen riittävän minullekin, niin niitä seteleitäkään ei välttämättä joitakin trikoomekkoja varten tarvitsisi olla kuin pari-kolme. Astetta realistisempaa haaveilua siis. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Katsokaa ja ihailkaa.

westwood dresses

Voi kunpa minulla olisi edes puoliksi noin mahtava mekko tämän illan kekkereihin. Hauskanpitoa tiedossa Helsingissä. Ja päivän kivoihin juttuihin kuuluu tietenkin myös se, että minun ja Ramonan (Ramonien? Ramonoiden?) tiet kohtaavat vihdoin sillä tavoin, että pääsemme jatkamaan matkaa yhdessä. Ah ja voi. Onnen päivä.

Ei mulla sit muuta.

EDIT: Paitsi yks pikku vinkki sittenkin..

Tänään on Helsingin Korjaamolla Design-myyjäiset klo 18-21! Paikalla myös blogissani usein esillä ollut Koruharakka. Myynnissä monia sellaisiakin uutuuksia joita ei vielä nettikaupasta löydy. Sinne siis!

harakkalogo


Olen jo muutaman vuoden ajan miettinyt, että ihmisen olisi kyllä hyvä omistaa kumisaappaat. Erityisen kipeästi kaipasin   noita varpaat kuivina pitäviä jalkineita viime juhannuksena rämpiessäni festariliejussa keinonahkaisilla bikereilla. En kuitenkaan koskaan ole onnistunut pitämään yksistäkään kumppareista riittävästi ostaakseni niitä.

Hai-saappat ovat söpöjä ja sadesäällä kirkkaat värit toki voisivat piristää, kun taas perinteiset Kontiot olisivat toisaalta juuri sopivan eleettömät ja täynnä muistoja isän kanssa lapsena tehdyistä metsäretkistä, mutta kuitenkaan en ole päätynyt kumpiakaan ostamaan. Kaikista eniten olen ehkä huokaillut lasten osastoilta löytyneiden Muumikumppareiden perään, joissa koot loppuivat juuri ikäväti 36:een.

Mutta nyt ne sitten tulivat vastaan. NE JUURI OIKEAT KUMISAAPPAAT!

hunter wellington copy

Jos mitenkään olisin valmis maksamaan kumisaappaaista lähes 150 €, niin nuo niiteillä pimpatut Hunterin Wellingtonit olisivat jo matkalla luokseni ja varailisin paraikaa lippuja kesän kaikille mahdollisille rokkifestareille toivoen sadetta. Valitettavasti tunne ja järki eivät aina kulje käsikädessä ja tällä kertaa ensin mainittu vetää pidemmän korren. Tyydyn siis huokailemaan ihastuksesta ja tallaamaan kesän festareilla toivottavasti aurinkoisesa säässä sandaalit jalassa.

Mikäli jonkun festarityyli ei ole täydellinen ilman kyseisiä komeuksia, niin omansa voi tilata osoitteesta www.asos.com. Hintaa kumibikereilla on 125 £.