26.02.2010 Mä haluan ryppyjä!

Mainitsinkin jo tuossa edellisen postauksen lopussa, että tulevana kesänä on luvassa häät lähipiirissa, joten sehän tarkoittaa minulle häävieraana uuden mekon hankintaa. Kekkereihin on vielä reilut kolme kuukautta, mutta koskaan ei ole liian aikaista alkaa kartoittamaan omia mieltymyksiä. Mikään näistä Asoksen valikoimista bongaamistani mekoista ei ehkä olisi sellaisenaan täysin minua miellyttäviä, mutta antavat hieman osviittaa itseäni kiinnostavista yksityiskohdista.

Tässä yksilössä viehättää tuo yläosan läpikuultavuus, kauniit rypytykset ja tuo lantiolla roikkuva huitula. En kyllä tiedä onko lantioni sellaista mallia, että siihen kannattaisi kiinnittää enää lisähuomiota millään ylimääräisellä härpäkkeellä, mutta ilman tuollaista koristetta tuo mekko olisi ehkä hieman tylsä. Toisaalta kyllä voisi ajatella niinkin, että yleensä se on nimenomaan yläkroppa, joka minussa tahtoo kiljua kaikkea huomiota puoleensa, joten ehkäpä tilannetta voisi hieman tasapainottaa jollakin alemmaksi sijoitetulla huomionherättäjällä.

Tässä mekossa värit ovat täysin väärät, mutta malli kaikin puolin mitä kaunein. Omalle tasapaksulle vyötäröttömälle vartalolleni tosin ottaisin tällaisen mieluummin yksivärisenä. Tuollainen vaaleampi yläosa nimittäin hirvittää minua todella paljon. Jälleen kerran mielessä takoo vain tissikriisi.

Häitä ajatellen tämän koltun materiaali on ehkä turhan halvan oloinen omaan makuuni, mutta malli ja etenkin väri  on kaunis. Kuten kahdessa aiemmasaakin mekossa, myös tässä viehättää kauniit rypytykset. Minulla on nyt ihan selvästi kiihkeä ihastuminen rypytyksiin ja laskoksiin, jotka antaisivat hieman keskivartalolleni armoa.

Miltä unelmieni mekko kesäisiin juhliin sitten näyttäisi? Mitta hieman polven yläpuolelle, hihaton tai hyvin pienet hihat, yksinkertainen malli jollain pienellä jujulla, kauniita rypytyksiä ja laskoksia,väristä ei vielä mielipidettä. Ja tietenkin se mekko kaunistaisi ja hoikentaisi ja olisi päällä mukava, eikä sen malli aiheuttaisi ongelmia alusvaatteiden suhteen. Eli yksiolkaimiset ja olkaimettomat on poissa laskuista, sellaisia rintaliivivirityksiä en edes lähde etsimään, kun tiedän homman mahdottomaksi. 😛

Juurikaan ei haavekuvani vielä kirkastuneet, mutta jatketaan tässä kevään aikana tuumailua..

Sitten vielä hieman kuulumisia loppuun.. On nimittäin nyt vihdoin pakko intoilla täälläkin, kun en malta enää olla hiljaa.. Mä aloitan maanantaina uudessa työpaikassa!!! Mä olen niiiiiiin iloinen, ettei mitään rajaa! 🙂 Ehdin tässä alkuvuoden ”vetää lonkkaa” lopetettuani edellisessä paikassa vuodenvaihteessa, joten olen kerännyt jo ihan uutta motivaatiotakin ja töihin pääsyä oikein odottaa. Valokuvauksen saralla jatkan pääasiallisesti edelleen, mutta pääsen laajentamaan työnkuvaani studiokuvauksesta monelle muullekin alueelle. Että ei mulla sit mitään kummempaa kerrottavaa kuin että HappHappyJoyJoy! 🙂