Mä olen jo muutaman kerran koittanut kuvailla mun mammalle millaisen todella isoreikäisen neuleen tahtoisin ja nyt löysin yhden esimerkin havainnollistamaan kiihkeitä haaveitani. Net-A-Porterista bongaamani Kimberly Ovitzin neule on omaan makuuni liian lyhyt, liian kallis (1130 £), siinä on liikaa valkoista  ja se on ikävää materiaalia (51% acrylic, 45% polyester, 4% polyurethane), mutta muuten se on tosi ihana. Eli mitä jäi? No lähinnä tuo pintarakenne ja silmukoiden koko.

Kimberly Ovitz Kimberly Ovitz

Hieman pidempi malli, ylipitkät hihat ja isompi kaula-aukko ja koko roska kokoon jostain miellyttävän tuntuisesta materiaalista, sellainen olisi haaveeni. Mun mammalla taitaa kuitenkin olla kaikenmoisia neuleita jonossa jo sen verran, että en viitsi varsinaista tilausta tehdä, mutta pystyisiköhän se ohjeistamaan minua niin hyvin, että saisin tällaisen itse aikaiseksi? Tai no, ei se ole kiinni äidin ohjeista vaan mun totaalisesta kädettömyydestä mitä neulomiseen tulee. Hätä tulee heti jos yksikin silmukka putoaa. Mitä sanotte, pitäiskö aloittaa todellinen mission impossible? Mä aina haaveilen siitä, että onnistuisin pusertamaan itse jonkun vaatteen alusta loppuun sakka, mutta olen loppujen lopuksi niin arkajalka, etten uskalla edes aloittaa.

Onko teillä tarjoilla mahtavia itsensäylitystarinoita käsitöiden saralta? Mä kaipaan nyt entisten totaalitumpuloiden kannustuspuheita! Uskaltaako neulehommia edes yrittää? 😀

Ja mamma rakas, olisiko sinulla loistavia lankaehdotuksia tällaista ajatellen?


Mainitsinkin jo tuossa edellisen postauksen lopussa, että tulevana kesänä on luvassa häät lähipiirissa, joten sehän tarkoittaa minulle häävieraana uuden mekon hankintaa. Kekkereihin on vielä reilut kolme kuukautta, mutta koskaan ei ole liian aikaista alkaa kartoittamaan omia mieltymyksiä. Mikään näistä Asoksen valikoimista bongaamistani mekoista ei ehkä olisi sellaisenaan täysin minua miellyttäviä, mutta antavat hieman osviittaa itseäni kiinnostavista yksityiskohdista.

kotelomekko inspis4

Tässä yksilössä viehättää tuo yläosan läpikuultavuus, kauniit rypytykset ja tuo lantiolla roikkuva huitula. En kyllä tiedä onko lantioni sellaista mallia, että siihen kannattaisi kiinnittää enää lisähuomiota millään ylimääräisellä härpäkkeellä, mutta ilman tuollaista koristetta tuo mekko olisi ehkä hieman tylsä. Toisaalta kyllä voisi ajatella niinkin, että yleensä se on nimenomaan yläkroppa, joka minussa tahtoo kiljua kaikkea huomiota puoleensa, joten ehkäpä tilannetta voisi hieman tasapainottaa jollakin alemmaksi sijoitetulla huomionherättäjällä.

kotelomekko inspis3

Tässä mekossa värit ovat täysin väärät, mutta malli kaikin puolin mitä kaunein. Omalle tasapaksulle vyötäröttömälle vartalolleni tosin ottaisin tällaisen mieluummin yksivärisenä. Tuollainen vaaleampi yläosa nimittäin hirvittää minua todella paljon. Jälleen kerran mielessä takoo vain tissikriisi.

kotelomekko inspis2

Häitä ajatellen tämän koltun materiaali on ehkä turhan halvan oloinen omaan makuuni, mutta malli ja etenkin väri  on kaunis. Kuten kahdessa aiemmasaakin mekossa, myös tässä viehättää kauniit rypytykset. Minulla on nyt ihan selvästi kiihkeä ihastuminen rypytyksiin ja laskoksiin, jotka antaisivat hieman keskivartalolleni armoa.

Miltä unelmieni mekko kesäisiin juhliin sitten näyttäisi? Mitta hieman polven yläpuolelle, hihaton tai hyvin pienet hihat, yksinkertainen malli jollain pienellä jujulla, kauniita rypytyksiä ja laskoksia,väristä ei vielä mielipidettä. Ja tietenkin se mekko kaunistaisi ja hoikentaisi ja olisi päällä mukava, eikä sen malli aiheuttaisi ongelmia alusvaatteiden suhteen. Eli yksiolkaimiset ja olkaimettomat on poissa laskuista, sellaisia rintaliivivirityksiä en edes lähde etsimään, kun tiedän homman mahdottomaksi. 😛

Juurikaan ei haavekuvani vielä kirkastuneet, mutta jatketaan tässä kevään aikana tuumailua..

Sitten vielä hieman kuulumisia loppuun.. On nimittäin nyt vihdoin pakko intoilla täälläkin, kun en malta enää olla hiljaa.. Mä aloitan maanantaina uudessa työpaikassa!!! Mä olen niiiiiiin iloinen, ettei mitään rajaa! 🙂 Ehdin tässä alkuvuoden ”vetää lonkkaa” lopetettuani edellisessä paikassa vuodenvaihteessa, joten olen kerännyt jo ihan uutta motivaatiotakin ja töihin pääsyä oikein odottaa. Valokuvauksen saralla jatkan pääasiallisesti edelleen, mutta pääsen laajentamaan työnkuvaani studiokuvauksesta monelle muullekin alueelle. Että ei mulla sit mitään kummempaa kerrottavaa kuin että HappHappyJoyJoy! 🙂


On ihan hirvittävän hyvä asia, ettei mulla ole laittaa lähemmäs 700 € yhteen mekkoon. Jos nimittäin olisi, joutuisin kerrankin suremaan katkerasti suurta kokoani. Net-a-Porterista nimittäin osui silmiini ehkä kaunein pikkumusta, jonka olen koskaan nähnyt. Alexander Wangin kamppeita on jaksettu hehkuttaa useammassakin blogissa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun minä innostun kyseisen kaverin tekemisistä.

alexander wang

Niin kaunis! Yksinkertainen ja samaan aikaan todella mielenkiintoinen. Sopiva määrä rypytystä ja laskoksia kylkien ja vatsan seudulla piilottaisi mukavasti vartalon epäkohtia ja olkapäältä vyötärölle menevät laskokset loisivat vyötärön fiilistä tasapaksumpaankin tyyppiin. Kaikin puolin täydellinen siis!

Nyt olen siis onnellinen rahan puutteesta. Olisi nimittäin kamalaa, jos rahaa olisi, mutta ei kokoa. Sekin olisi kamalaa, jos koot riittäisivät, mutta rahaa ei olisi. On siis onnellisempaa tässä tilanteessa olla köyhä ja lihava. Toki tuon mekon kohdalla kaikista mahtavinta olisi olla pari kokoa pienempi ja rahoissa, mutta ei sitä nyt ihan mahdottomia voi alkaa toivomaan. 😀 Eli nyt vaan talletan tuon kuvan tänne ja kaivan sen esille, kun seuraavan kerran suunnittelen koltun teettämistä ompelijalla.Tuosta voisi ammentaa inspiraatiota ja ideaa.

Kesällä olisi itse asiassa yhdet häät tiedossa.. voiskohan sinne teettää pikkumustan? Ei kai enää tarvii  vältellä mustaa häissäkään? Tästä sopivan koltun etsinnästä joudutte sitten varmaan kuulemaan pitkin kevättä. Olen mennyt jo kolmet tai neljät häät samalla 2,5 vuotta sitten teetetyllä mekolla, (joka on nähty mm. tässä postauksessa) joten nyt olis korkea aika hankkia joku uusi mahtava juhla-asu. Mitä mä oikein keksin?