Vagabond on jo vuosia ollut yksi lemppari kenkämerkeistäni eikä suotta. Merkki onnistuu koukuttamaan kenkähamstraajan hyvillä ja ainakin omaan jalkaani loistavasti istuvilla malleilla,joita hyödynnetään mallistoissa jopa monena vuonna putkeen. Esimerkiksi viimeisen neljän vuoden aikana ehdoton suosikki kesäavokkaani on ollut Vagabondin pienellä kiilakorolla varustettu Poppy avokas, jota tulikin sitten hankittua aikojen saatossa yhteensä kolmessa eri värissä. Malli pysyi muuten tasan samana, mutta joka kesäksi tarjolle ton tuotu uudet värit ja koristelut. On helppo ostaa kengät jotka on jo havainnut käytössä loistaviksi.

Poppyt ovat alkaneet tuntua omaan makuuni ehkä hieman liian tyttömäisiltä joten uudet tuulet ovat tervetulleita kesäkenkäkokoelmaani eikä lempimerkki jätä minua pulaan tälläkään kertaa. Uudeksi sydänkäpyseksi voisin veikata mallia nimeltä AIDA, josta ensimmäisenä huomioni kiinnittyi noihin ensimmäisen kuvan mokkanahkaisiin hieman herrainkengistä fiilistään ammentaviin nauhaballerinoihin.

Harmikseni oma kokoni oli Sokokselta jo loppu eiä mallia löytynyt Andiamosta, joten vielä söpöläisiä ei eteisestäni löydy. Jos vaan ensi viikon Helsingin reissulla ehdin, niin pitänee piipahtaa Vagabondin liikkeessä hakemassa nuo tuleein kesine elämänkumppanit.

aida copy

Aidasta on saatavilla myös monia muita varsin lupaavan näköisiä versioita jotka passaisivat omaan kesäpukeutumiseeni kuin se kuuluisa nenä päähän. Musta mörkö muuttuisi pirtsakan kesäiseksi pinekillä mokkaballerinoilla, kun taas puolestaan mustat niitti-ihanuudet olisivat loistava korvaaja viime kesänä vihdoin pois heittämilleni Björn Borgin nahkaballerinoille.

aida2 copy

aida4 copy

aida3 copy

Viimeisenä muttei suinkan vähäisimpänä puolestaan soljilla varustettu Aida, joka muiden tavoin tuntuu huutavan nimeäni ja nilkan paljastavia farkkuja.

Ja kaikesta tästä ihailusta huolimatta ostin eilen yhdet Vagabondit jotka eivät olekaan malliltaan Aida. Mutta niistä myöhemmin!


Asoksen koruosastolta tarttui tänää silmiin jotain upeaa, joka pakotti naputtelemaan suunnittelijan nimen Googleen. Ruotsalaislähtöisen Fannie Schiavonin tummat metalliketjukorut ovat fiilikseltään yhtä aikaa sekä ronskeja, että keveitä. Näyttävät vartalokorut olisivat mitä mahtavampia kavereita mustille yksinketaisille mekoille, joita allekirjoittaneen kaapista sattuu löytymään kohtalaisen monta. Ja toisaalta taas näkisin nuo rouheudet yhdistettynä hentoihin ja tyttömäisiin sävyihin luomaan kontrastia. Valitettavasti rahapussini ei kuitenkaan pidä korujen hinnoista, joten tyydyn tällä haavaa vain haaveilemaan. Itse korujen lisäksi minua ihastuttivat myös suunnittelijan nettisivuilta löytyvät kuvat joita pitikin sitten tallennella omaan inspiskansioon.

schiavoni4

schiavoni3

schiavoni2

schiavoni1

schiavoni6 copy

Tumma metalliketju on yksinkertaisuudessaan todella kaunis ja graafinen materiaali ja taipuu yllättävän moneksi. Erityisesti minua ihastuttaa tämän kuvan sotilaallisia fiiliksiä herättävä hartiajuttu. (Miksi näitä oikein pitäisi kutsua? koruja vai vaatteita?) Tuon luomuksen kanssa ei todellakaan tarvistisi enäää miettiäkän muita koruja ja eikä se ainainen musta mekkokaan näyttäisi enää yhtään tylsältä, vaan se olisi mitä parhain tyhjä tausta  asennetta uhkuvalle asusteelle.

Schiavonin upeita taidonnäytteitä on saatavilla internetin ihmeellisessä maailmassa mm. sellaisista puljuista kuin Asos ja Browns. (Linkit vievät suoraan kyseisiin tuotteisiin, tsekkaa ihmeessä!) Hinnat lähtevät n. 100 £ ylöspäin isompien vartalokorujen maksaessa reilut pari sataa puntaa. Lisää informaatiota ja kuvia löytyy myös suunnittelijan blogista.

Ikuistin Tukholman reissulla Pub tavaratalossa esillä olleen minua ihastuttaneen ketjumekon ja aloinkin, nyt miettimään, että voisikohan sekin olla tämän Schiavonin tekosia.

Vielä on esiteltävä yksi Fash Packista bongattu kuva, sillä mallin tukka aivan huutaa minulle, että ”mene taas pian kampaajalle ja leikaa toisen puolen lyhyttä osaa laajemmaksi!!!” Käsittämättömän mahtavan näköinen. Tahtoo pian trimmattavaksi.

schiavoni5


Mä olen jo muutaman kerran koittanut kuvailla mun mammalle millaisen todella isoreikäisen neuleen tahtoisin ja nyt löysin yhden esimerkin havainnollistamaan kiihkeitä haaveitani. Net-A-Porterista bongaamani Kimberly Ovitzin neule on omaan makuuni liian lyhyt, liian kallis (1130 £), siinä on liikaa valkoista  ja se on ikävää materiaalia (51% acrylic, 45% polyester, 4% polyurethane), mutta muuten se on tosi ihana. Eli mitä jäi? No lähinnä tuo pintarakenne ja silmukoiden koko.

Kimberly Ovitz Kimberly Ovitz

Hieman pidempi malli, ylipitkät hihat ja isompi kaula-aukko ja koko roska kokoon jostain miellyttävän tuntuisesta materiaalista, sellainen olisi haaveeni. Mun mammalla taitaa kuitenkin olla kaikenmoisia neuleita jonossa jo sen verran, että en viitsi varsinaista tilausta tehdä, mutta pystyisiköhän se ohjeistamaan minua niin hyvin, että saisin tällaisen itse aikaiseksi? Tai no, ei se ole kiinni äidin ohjeista vaan mun totaalisesta kädettömyydestä mitä neulomiseen tulee. Hätä tulee heti jos yksikin silmukka putoaa. Mitä sanotte, pitäiskö aloittaa todellinen mission impossible? Mä aina haaveilen siitä, että onnistuisin pusertamaan itse jonkun vaatteen alusta loppuun sakka, mutta olen loppujen lopuksi niin arkajalka, etten uskalla edes aloittaa.

Onko teillä tarjoilla mahtavia itsensäylitystarinoita käsitöiden saralta? Mä kaipaan nyt entisten totaalitumpuloiden kannustuspuheita! Uskaltaako neulehommia edes yrittää? 😀

Ja mamma rakas, olisiko sinulla loistavia lankaehdotuksia tällaista ajatellen?