Olen melko varma, että Apple on palkannut pomoni iPad-diileriksi, jonka tarkoituksena on pienillä ilmaisilla maistiaisilla saada tällainen vaikutteille altis viaton tyttönen pikku hiljaa koukkuun ja sitä myöden ryhtymään itsekin omenafirman asiakkaaksi. Sama taktiikka toimii huumebisneksessä joten miksi ei viihde-elektroniikankin suhteen.

Ensimmäinen askel kohti iPad-himotusta oli se, että onnistuin yhden illan aikana koukuttamaan itseni Angry Birds peliin siinä mittakaavassa,että hakkasin siitä yhteen menoon reilut 60 kenttää läpi ja tänään töiden jälkeen lähes parikymmentä lisää. Joo, kyllä mun on ollut tarkoitus hankkia itselleni jotain harrastuksia, mutta en mä nyt ehkä ihan tätä tarkoittanut.

Pelit eivät ole koskaan jaksaneet innostaa minua kovin kauaa järjettömän alkuinnostuksen jälkeen, joten vihaisien pikkulintujen takia en vielä alkaisi kallista vehjettä hankkimaan. Tänään kuitenkin sain mahdollisuuden testata jotain suurempia intohimoja herättävää, kun klikkasimme iTunes Storessa ostoskoriimme ensimmäisen iPad-numeronsa julkaisseen britti-Voguen reilun parin euron hinnalla. Täytyy sanoa, että hienolta näyttää!

ipad4

Olen erilaisten aikakauslehtien suurkuluttaja ja kannan niitä kotiini kiltolkulla kuukausittain ja niihin kuluvalla rahalla kustantaisi kevyesti parin viikon etelänmatkan joka vuosi. Lehdistä luopuminen on tuskaisaa ja omasta mielestä säilyttämisen arvoiset numerot valtaavat hyllyt, laatikot ja jopa lattiapinta-alaa. Kuinka loistava laite iPad siis olisikaan, kun edes osan lempilehdistään voisi hankkia sähköisessä muodossa edullisemmin ja samalla tilaa säästäen.

Toki painetuissa lehdissä on ihan oma viehätyksensä painomusteen tuoksuineen ja kahisevine sivuineen, ja kylpyammeeseenkin tiputtaa mieluummiin kympin painotuotteen kuin monen sadan päätelaitteen,mutta etenkin reissatessa kanniskelisin mieluummin mukanani monipuolista viihdykettä tarjoavaa laitetta kuin painavaa lehtikasaa. Minä nimittäin kuulun niihin ihmisiin, joka tarvitsee jo tunnin junamatkalle vähintään kolme eri akkainlehteä ja ne on kuulkaa painavaa asiaa.

ipad3

Ainakin tänään selailemani Vogue oli varsin helppokäyttöinen/-lukuinen iPad-julkaisu. Navigointi oli helppoa ja selkeää eikä tekstien luettavuudesakaan ollut mitään ongelmaa. Parasta tämänkaltaisen lehden lukemisessa tällaisessa muodossa on kuitenkin upea kuvanlaatu. Näyttö toistaa etenkin kirkkaat värit elävämpinä kuin paperi ja se saa kuvat näyttämään elävämmiltä ja houkuttelevammilta.

ipad2

Pelkkä lehden sisällön toistaminen sähköisessä muodossa ei vielä tietenkään riittäisi hakkaamaan fyysisiä lehtiä, mutta ainakin Vogue hyödynsi laitteen mahdollisuuksia varsin hienosti lisämateriaaleissaan. Kaikki editorial-kuvat olivat katsottavina erikseen ns. ”puhtaina kuvina” ilman niiden päälle lehdessä taitettuja vaatteiden tietoja Tuotteiden tiedot sai hipaistua näytölle näkyviin niin halutessaan. Koska itseäni kiinnostaa nimenomaan ne kuvat kokonaisuutena, eikä niinkään se minkä merkkisiä releitä niissä esitellään, oli tuo pieni asia minulle merkityksellinen.

Editoriaaleihin toi mahtavaa lisäpotkua myös sekaan ripoteltu liikkuva kuva, joka kertoi vaatteista ja asusteista vielä still-kuvaa enemmän. Mario Testinon kuvaamat huippumallitkin tuntuivat  kerrankin oikeilta ihmisiltä, kun näki heidän liikkuvan ja ilmeilevän lyhyissä ja runollisissa video-muotokuvissa.

ipad1

Ensi tutustumiseni lehteen ja koko ipadiin oli vielä melko lyhyt ja pinnallinen, mutta ehdin siitäkin huolimatta jo innostua melkoisesti. Oman iPadin hankkiminen alkoi jo kummasti himottaa, mutta tarkkaillaan nyt hetki vielä miten tilanne kehittyy esimerkiksi lehtivalikoiman osalta. Mutta ainakin toistaiseksi aion tutustua kojeeseen rauhassa lainailemalla tuota pomon yksilöä, kun hän ystävälliseti lupasi sen olevan mahdollista.

Toinen iPadissa  minua kiinnostava asia olisi se kuinka vaivattomasti bloggaaminen sillä onnistuisi. Tämä läppärin rotisko jolla kotona käytän nettiä, ei ole enää kokonsa ja huonon akkunsa vuoksi mukana kannettavaa mallia, joten näppärälle bloggaamiseen ja muuhun surffailuun soveltuvalle vehkeelle olisi tilausta. Pitänee testata iPadilla bloggaamistavielä lähitulevaisuudessa.

Pientä iPad-lämpöilyä siis havaittavissa,katsotaan yltyykö kovaksi kuumeeksi asti. Onko muita sairastuneita?


Kävelin tuossa yksi päivä Lindroosin kultakaupan näyteikkunoiden ohi ja minun oli ihan pakko kipaista sisään ihailemaan lähempää näitä Lapponian 50-vuotisjuhlavuoden mallistoon kuuluvia upeita koruja.

Lapponialle ominaiseen tapaan näihinkin luomuksiin on haettu inspiraatiota suomalaisesta luonnosta ja taulumaisessa riipuksessa kerrotaankin olevan vangittuna ”Lapin tunturipurojen tyrskyt,karun tunturin rinteillä kasvavat jäkälät sekä lumisten ja jäisten pintojen hehku”. En väitä vastaan, sillä juuri noita tunnelmia koru ehdottomasti minunkin mielestäni kuvastaa.

lapponia

Yllätys ei ollut suuri, kun kävi ilmi, että Lapland Silver Inspiro -korujen suunnitelija on Björn Weckström. Minun kaikkien aikojen suosikkikoruni nimittäin ovat samaisen suunnittelijan Lapponialle loihtimat avaruushopeat, joiden ajatonta kauneutta en koskaan väsy  ihastelemaan. Onnekseni upeudet löytyvät omasta korulippaastani saatuani ne aikoinaan äidiltä ylioppilaslahjaksi.

Ajattomia, kauniita ja monikäyttöisiä koruja ei kuitenkaan koskaan voi olla liikaa, joten kelpuuttaisin koska tahansa itselleni nuo kuvassa näkyvät taideteokset. Rannekorun hintaa en hoksannut tarkastaa, mutta nahkanauhassa roikkuvan riipuksen hinta oli melko maltilliset 210 €. Pitäisiköhän sijoittaa veronpalautukset kotimaiseen designiin?


Mun pitäis käyttää aikaani huomattavasti järkevämmin kuin selailemalla nettikauppoja. Etenkin kun en ollenkaan älyäisi haaveilla tämänkään näköisistä kenkäihanuuksista ellen olisi niihin sattunut Asoksen sivuilla törmäämään. Tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa. Miksi, oi miksi kouluhommien miettiminen ei ole ollenkaan yhtä viihdyttävää kuin netin vaate- ja kenkätarjonnan haravoiminen?

korkonilkkurit-asos

Mutta mitään en saa nyt hankkia vaikka sydän itkisi verta, sillä edessä on vielä reilun viikon aherrus ja sitten vasta koittaa itseni palkitsemisen aika! (jos koittaa)

Toivotaan kaikki parasta, että saan viimeistään huomenna jonkin loistavan idean näytön ennakkotehtävääni varten ja että saan aherrettua sen + portfolion valmiiksi ensi maanantaihin mennessä. Ja sitten kun ja jos näytöstä suoriudun, niin sitten saan kenties alkaa haaveilemaan vaikkapa uusista kengistä. Sieltä Manchesteristä kun saattais löytyä jotkut kaunokaiset.

Ja sitäpaitsi, miten monet mustat nilkkuit voi ihminen oikein itselleen haluta?