-mainosyhteistyö-

Miten meillä äiti ja tytär viettää keskenään laatuaikaa? No selailemalla netistä rätei ja lumpui ja kenkiä kans!

Mamma totesi, että punaisten kenkien himoni on mulla geeneissä, sillä äidillä on itsellään ihan sama himo. Muistankin elävästi jo lapsuudessa ihastelleeni esimerkiksi äidin upeita tulenpunaisia käärmeennahkakorkkareita. Ne olivat yhä aikaa upeat ja jotenkin vaaralliset, juuri sellaiselta tuntuvat kengät minäkin halusin itselleni isona.

Tänään me ei mamman kanssa kuitenkaan haaveiltu huikeista piikkareista, vaan molempien ostoslistalla olisi monikäyttöisiä nättejä kesäkenkiä ja kummankin mielestä nuo tarpeet täyttäviä kenkiä on balleriinat.

Äiti on jo moneen kertaan viime päivinä ihastellut minun vuosikausia vanhoja punaisia baltsujani, jotka ovat jo melko nuhjaantuneet, mutta vielä toistaiseksi käyttökelpoiset. Mitä nyt pohjat ovat kuluneet kuudessa (vai jopa seitsemässä) vuodessa niin sileiksi ja liukkaiksi, että ne varmasti pian lennättävät minut nokalleni. Tuoreemmat punaiset balleriina-ystävät olisivat siis tervetulleet viimeistään ensi kesäksi.

Ensimmäiseksi tarkastettiin blogini yhteistyökumppanin Spartoon valikoimat ja sieltä kahden naisen raatimme nosti palkintopallille yllä näkyvät rusettipäät. Itselleni iskivät parhaiten nuo molemmat laiturit, eli perinteisen hillityt versiot. Vasemman puoleiset Betty London ja oikean puoleiset Buffalo.

Nuo sekä sisältä, että ulkoa nahkaiset Buffalot voisivat hyvinkin olla vuosikausia palvelleiden luottoballeriinojeni seuraajat. Niissä kun natsaa niin materiaali, värisävy kuin hintakin joka on alessa vain reilut neljäkymppiä.

Mamma puolestaan iski silmänsä keskellä koreileviin C. Petulan alennuksessakin vielä toista sataa maksaviin rusettihörhelöihin ja julisti, että ”nuo voisivat hyvinkin tyydyttää minun punaisten kenkien himoni taas hetkeksi!”. (Hetksksipä tosiaan.. syksyllä aletaan sitten himoita taas punaisia syyskenkiä. 😀 )

Äidin silmiin pistäneitä kenkiä katsoessa sai kyllä taas kerran todeta sen jo moneen kertaan huomioimamme asian; mamman maku on kallis! Se bongaa aina kaupasta kuin kaupasta kaikista kalleinta ja ihastuu siihen. Nytkin kenkiä selatessamme äidin huomio kiinnittyi aina sellaisiin balleriinoihin joiden hinta alessakin oli useamman satasen. ”Miksi minun silmään ei osu yksiäkään kahden tai kolmen kympin kenkiä?”, se kyseli. Minä tein diagnoosin, että äidillä on joku sellainen ”vika” silmissä, että esim noin nettikauppaa selatessa kaikkien edullisempien tuotteiden kohdalla mamma näkee vain pelkkää tyhjää.

Että liekö se sitten vika vai taito? Kun niinhän sitä sanotaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Äippä onkin nimittäin aina osannut ostaa hyvää ja kestävää (niin käyttöä kuin aikaakin) ja kuulenkin usein esim. juuri joidenkin hänen kenkiensä kohdalla lausahduksen ”ne on kuule melkein yhtä vanhat kuin sinä!” Että kyllä se on vissiin kalliin ostaminen kannattanut. 😀

Myöhemmin tällä lomalla sitten vuorossa mun ja mamman kashmirneulelempparit!


Tää on taas niin tätä… Miksi ihmeessä ottaa luuria käteen ja soittaa vihdoin kampaajalle, kun voi sen sijaan yön pimeinä tunteina selata eBayta uusien turbaanien ja muiden päärättien toivossa? Tämä mun ongelmanratkaisukyky näin hektisen arjen keskellä tuntuu tosiaan olevan taas ihan terässä. 😀

No mutta, vaikka sinne kampaajalle vielä tämän vuoden puolella pääsisinkin, niin kyllähän niitä huonon tukkapäivän (85% päivistä) pelastajia kuitenkin pitää kaapissa olla joten ei ne eBay-haut nyt ihan hukkaankaan mennyt. Törmäsin nimittäin aivan ihaniin retrohenkisiä turbaaneja muita päähineitä valmistavan Brightonilaisen Anna Chocolan putiikkiin ja ihastuin tuotteisiin ihan välittömästi.

Kovasti kutkuttelisi tuollainen pallokuvioinen turbaani niin punaisena kuin mustanakin. Vielä en kuitenkaan antanut itselleni lupaa tilauksen tekoon, sillä ensin pitää katsoa tuo Tukhoman reissu alta pois ja tutkia lompakko sen jälkeen. Käsintehtyjen turbaanien hinnat vaihtelevat n. 22-26 £ välillä ja postikulut päälle pari puntaa. Ehkä siis pitäisi osata päättää vain jompi kumpi väri, sillä en taida raskia kahta hankkia. Olisko se kuitenkin pirtsakka punainen?

Turbaanien lisäksi ihastelin myös viehättäviä pillerihattuja ja fascinatoreita. (mitä hittoja ne on suomeksi?) Kylläpäs kelpaisi tuollaiset sulat ja huntu päässä tepastella vaikkapa kesähäihin vieraaksi!


-mainosyhteistyö-

Himotus. Pakkomielle. Noiden kahden tilan välinen raja on vain hiuksen hieno ja ylittyy niin helposti. Ensin sitä vaan huomaa kiinnittävänsä vähä vähältä enemmän huomiota joihinkin tietyntyyppisiin asioihin. Sitten alkaa olla vakaasti sitä mieltä, että tahtoo omistaa jotain  huomion alati kiinnittävällä ominaisuudella varustettua. Eikä aikaakaan, kun himotus on jo muuttunut piinaavaksi pakkomielteeksi.

Minun tämän hetkinen pakkomielteeni on tainnut käydä täällä blogissa jo aika selväksi. Onko mitään vetoavampaa kaunis oranssi eri vivahteissaan? No on. Nimittäin hurmaavaan oranssit kengät! 

Niin kuin tämän oranssinhimoni, niin tiedätte myös kuinka paljon rakastan kenkiä ja miten  tärkeää minulle on, että ne näkyvät. Kenkiä ei missään nimessä saa haudata jonnekin punttien alle piiloon! Nyt olenkin siis saanut päähäni, että mitkäs ne näkyisivätkään paremmin kirkolta kotio asti kuin jotkut aurinkoisen oranssit popot. Yhdet balleriinat itse asiassa ehdin jo hankkiakin, mutta niin kuin pakkomielteeseen kuuluu, niin eihän ne yhdet tunnu lainkaan riittävän. On saatava lisää ja erilaista.

Olen uuden blogiyhteistyöni innoittamana parin viime viikon aikana viettänyt tuntitolkulla aikaa ihailemalla nettikenkäkauppa Spartoon ihanuuksia. Putiikista kun löytyy vaivaiset  n. 15 000 erilaiset naisten kengät. Ihan oon saattanut muutamat "tahtoo tahtoo"-sätkyt saada.

Mun oranssihimotukseen oli suurena apuna se, että valikoimaa saattoi selata myös värin perusteella, niin löysin helposti eniten kuolaneritystä aiheuttavat yksilöt. Just nyt kiinnostaisi erityisesti nämä kahdet kaunottaret.

United Nuden kiinnostavilla koroilla varustettuja kenkiä ihailin ensimmäisen kerran jo toissasyksyisellä Amsterdamin reissulla. Itse kenkien lisäksi ihastusta herätti myös liikkeen näyttävä esillepano.

Noissa kesäisen värisissä Block Pump -nimisissä korkkareissa mua kiehtoo erityisesti tuo mahtava graafinen ja näyttävä tolppakorko. Muuten melko klassisen mallinen perusavokas saa erikoisesta korosta rutkasti persoonallisuutta ja koron jatkuminen kengän takaosan ulkopuolelle tuo kokonaisuuteen mukavan nyrjähtänyttä fiilistä.

Pistän peukut pystyyn, että nämä nähtäisiin joskus jossain superalessa, niin voisin raskia ne kenties hankkiakin. 😀

Jo ennalta tuttujen merkkien lisäksi olen löytänyt tuolta Spartoolta kymmenittäin uusia kiinnostavia kenkämerkkejä. Esimerkiksi Tanskalainen vuonna 2009 päivänvalon nähnyt Emma Go on itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta näyttää kovasti siltä, että kyseistä merkkiä pitänee seurata tulevaisuudessakin.

Emma Go:n suloiset Sally -sandaalit (vai onko ne sandaalit jos varpaat ei näy? onko ne ennemmin ballerinat? en tiiä, apua!) sai mut lähes hyppimään ihastuksesta sohvalla. Siis oranssia! Ja kimallusta! Ja ihana malli! Vähän niinkuin sellaiset nillkkuri herrainkengät mut ei sitten kuitenkaan yhtään.

Ja tyttömäiset ja söpöt! Muttei kuitenkaan liian sirot eikä makeilevat. Miten ihanasti nuo upeat Sallyt kohottaisivatkaan tylsät mustat kesämekkoni ja rönttöiset farkkushortsiasuni uusiin kimaltaviin ulottuvuuksiin! En tiedä kestänkö kesää ilman näitä.

Kuten tuolla jo aiemmin tekstissä mainitsin, niin aloitan tämän postauksen myötä blogiyhteistyön Spartoon kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että muiden samantyyppisten kenkäpostausten ohella nostan tänne muutaman kerran kuussa eniten itseäni ihastuttaneita jalkineita myös Spartoon laajasta valikoimasta.