Ei mene varmasti päivääkään niin, etteikö blogeja lukiessa, nettikauppoja selaillessa tai ihan vaan kaupungilla kuljeskelellessa mieleen iskisi kaikenelaisia himotuksia. Ihanat housut! Vähänkö toi huivi kävis mullekin! Haluun noi kengät! jne..Onneksi useimmat ovat kuitenkin siinä määrin ohimeneviä impulsseja, että unohtuvat heti seuraavan kivan jutun nähdessä eivätkä näin ollen aiheuta todellista hankkiako vaiko eikö hankkia -painimatsia mielen sopukoissa.

Välillä kuitenkin kohtaa asioita, jotka vaan eivät jätä rauhaan vaikka kuinka koittaisi sanoa itselleen, että mä nukun nyt rauhassa yön yli ja mietin huomenna uudelleen, että haluanko tuota oikeasti. Tällä viikolla minua eivät vain ole jättäneet rauhaan nämä Conversen ja Marimekon yhteistyön hedelmät.

emmi_52207_12-700x561

Maija Louekarin vuonna 2007 Marimekolle suunnittelemalla Pisaroi -kuosilla kuorrutetut paksupohjaiset All Starit ovat ensimmäiset Conssit koskaan jotka ovat aiheuttaneet tällaista kovaa hinkua. Kuinka huikean ihanalta nuo näyttäisivät mustien pillien kanssa!

Hinta kyllä pikkasen hiertää. 130 € on kuitenkin melkoisesti tennareista.. Ellos kyllä tarjoaisi pientä apua, sillä kyseiset pisara-popot löytyvät myös heiltä ja mulla näyttäis olevan käytössä alekoodi, jolla saisin 30 € hinnasta pois. Ääh. Kuumeinen pohtiminen meneillään päässä.

Miksi, oi miksi en ole immuuni tällaisille himotuksille?!


 Mä toistan itseäni kuin papukaija, kun sanon, että kengät on mulle ehkä tärkein osa pukeutumista. Vaatteet mulla on etenkin arjessa hyvinkin tylsiä, mutta tylsiä kenkiä en siedä. Muistan edelleen sen vatsasta kouraisseen kauhuntunteen, kun kerran kiireessä ulos juostuani tajusin, että mulla oli tummien farkkujen kanssa tummat, kärjistään kovin tylsät nilkkurit joiden varressa olevat soljet ja muut jujuna toimivat killuttimet olivat piilossa punttien alla. Aikaa ei ollut kääntyä takaisin, eikä lahkeita voinut survoa kenkien sisään, joten oli vaan nieltävä ahdistuksensa ja juostava tapaamiseen. Muistin nolon ja tylsän kenkävalintani koko illan.

TP_pandora

Omissa kenkävalinnoissani mielenkiinto syntyy yleensä väreillä, kuoseilla ja materiaalien mielenkiintoisilla yhdistelmillä ennemmin kuin erikosilla kenkämalleilla. Rakastan kaikenlaisia peruskenkiä kuten ballerinoja, maihareita ja herrainkenkiä, sillä pelkistetty malli jättää loistavasti tilaa väreillä ja kuoseilla leikittelylle.

Muistan kuinka jo ala-asteikäisenä kaipasin värikkäitä kenkiä ja ehdin vuositolkulla haaveilla punaisista nilkkureista ennen kuin vihdoin sellaiset löytyivät. 90-luku + pieni kainuulaispitäjä ei ollut se yhdistelmä, joka olisi tarjonnut kummoista iloittelua kenkärintamalla. Toppalenkkari-iän ohitettua talvi- ja syyskengistä oli tarjolla ne tutut ja luotettavat surkea ja harmaa. Yhdet havunvihreät punaisin nauhoin varustetut mokkanilkkurit sentään muistan omistaneeni.

Nykyään on onneksi asiat vallan toisin! On ilahduttavaa, että on olemassa kenkämerkkejä jotka panostavat nimenomaan upeisiin väreihin. Yksi tällainen merkki on ruotsalainen Ten Points jonka yllä näkyvää, äärettömän mukavaa Pandora-mallia löytyy itseltänikin herkullisen tummanpunaisena. Ten Points ei uusi joka sesonkiin kaikkia mallejaan, vaan hyväksi havaitut perusmallit elävät kaudesta toiseen päivittyen aina vaan uusilla ajankohtaisilla väreillä. Siitä hyvänä esimerkkinä juurikin tuo kepeä Pandora-maihari. Kesäksi on ollut tarjolla pastelleja ja hiekan sävyjä ja nyt syksyn tullen kirkkaat värit valtaavat kaupat. Kuinka mielelläni ottaisinkaan nuo kullankeltaiset kaunottaret!

TP_3

Kun tiirailin näitä syksyn uutuksia kuvapankista tuntui ihan mahdottomalta valita kengistä vain kahta tai kolmea omaa suosikkia. Ten Points tuntuu tarjoavan kengissä juuri sitä mitä minä kaipaan, konstailemattomia malleja upeissa väreissä valmistettuna laadukkaista materiaaleista. Tulin näitä kuvia katsoessani ihan hirvittävän iloiseksi siitä, että pian voi taas kaivella syyskengät kaapeista ja voin ottaa jälleen käyttöön omat Pandorani ja viime syksynä saamani punaruskeat kiilakorkonilkkurti, jotka ovat malliltaa noiden ylläolevien punaisten kaltaiset, mutta ilman remmejä. Aluksi hieman meinasin vierastaa tuota melko möhköä korkoa, mutta kenkien mukavuus ja niiden tuoma lisäpituus saivat minut puolelleen. Loistavat mekkokengät syksyyn. TP_nilkkureita

Tämän postauksen kuvissakin on jo niin monta paria, jotka tahtoisin itselleni, että toivon todellakin, ettei näitä tulisi hirveästi paikallisiin kenkäkauppoihi tai minä joudun vararikkoon. Himotuslistalle mahtui ainakin kullankeltaiset Pandorat, ruskeat vetoketjukoristeiset bikerit, molemmat alemman kuvan punaisista nilkkureista sekä nuo mustat niitein kuorrutetut nilkkurit. Nimensä mukaisesti Ten Points saa minulta tälläkin kaudella täydet kymmenen pistettä valikoimastaan.

Mieheni todennäköisesti toteaa tähän, että ”noihan on kaikki samanlaisia mitä sulla jo on”, mutta se ei vaan selkeästi tunnista selkeitä punaisten sävyeroja eikä sitä minkä eron tekee onko kengässä niittejä vai ei. Mutta eipä sillä, en minäkään näe mitään eroa hänen kymmenissä samannäköisissä farkuissaan. 😀

Löytyikö teille suosikkeja ja himotuksia?


-mainosyhteistyö-

Te kaikki tiedätte jo, että kengät ovat suuri intohimoni ja uusia pareja ilmestyy eteiseeni usein. Ihana kenkäpari voi pahimmillaan sumentaa järkeni täysin ja silloin kaikki järjellinen ajattelu koskien jo omistamiani kenties samankaltaisia kenkiä tai vaikkapa pankkitilin saldoa saattaa muuttua täysin mahdottomaksi.

Olen ihastellut Minna Parikan Bugs- pupuballeriinoja jo siitä saakka, kun ne ensi kerran näin. Iinan luona niitä tarkasteltuani ihastus vain syveni ja Parikan liikkeessä pupuja sovitettuani tiesin, että tulisin rakastamaan noita kenkiä estoitta. Ilokseni muistin, että Spartoon valikoimiin kuuluu tätä nykyä myös Minna Parikka  ja päätinkin käyttää tämän hetkiset lahjakorttini noihin pitkäkorvaisiin veijareihin ja tilata ne jo heti seuraavana päivänä. Maksettavaa ei olisi itselle jäänyt kuin 15 €.

En kuitenkaan ole saanut klikkailtua tilaustani loppuun saakka, sillä nyt mieleni päälle iski puolestaan sellainen "ongelma", että aloin harkita kenkähankintaa ihan normaaliakin tarkemmin ja vakavammin. Aloin nimittäin miettiä missä kulkee oma kipurajani hintojen suhteen. Onko fiksua maksaa balleriinoista yli 200 €? Ja mietin tätä siitäkin huolimatta, että saisin maksettua ne lähes kokonaan blogiyhteistyöstä saamillani lahjakorteilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina ollut melkoinen alennushai ja maltankin usein mieleni täyshintaisten himotusten kohdalla odotellen mahdollisia alennusmyyntejä tai useiden nettikauppojen toisinaan tarjoamia alekoodeja. 100 euroa on mielestäni ihan normi hinta ballerinoista tai korkokengistä. Talvisaappaat voivat tietenkin maksaa enemmänkin. Laukkujen kohdalla kallein ostokseni on maksanut n. 250 €, mutta se vaati jo kuukausien harkinnan ja sammumattoman rakkauden yhdistettynä laukun hyvään materiaaliin ja ajattomaan malliin.

Pysyn useimmiten vaate-, kenkä- ja laukkuostoksissani omalla hintamukavuusalueellani ja tyrmään satojen eurojen hintaiset ihanuudet (hinnan puolesta kamaluudet) heti hintalapun nähtyäni enkä ala pahemmin edes haaveilemaan. En edes sellaisessa harvinaisessa tilanteessa, että minulla jostakin syystä sattuisi olemaan varaa tuollaiseen ostokseen.

Olen kuitenkin viime aikoina huomannut yhden hieman pelottavan asian. Esimerkiksi blogeja lukemalla ja niistä kanssasisarien ostoksia bongailemalla ymmärrys hinnoista hämärtyy. Samoin käy, kun selailee kaverin kanssa ihan vaan huvin vuoksi kalliita merkkituotteita myyvän nettikaupan jumalaisen näköisiä asusteita kuola suupielestä valuen ja ihastuneiden huokausten täyttäessä ilman. Kun on nähnyt kaverin käsivarrella tonnin laukun tai ihastunut kahdeksansadan kenkiin, alkaakin joku kolmesataa tuntua harhauttavasti hyvin edulliselta. Ja se on pelottavaa harhaisuutta se.

177528_1200_A

 

Tässä minä siis tuijottelen noita pupuja ja mietin kuinka kauniilta ne näyttäisivät hameen ja paljaiden nilkkojen kaverina. Minä haluaisin ehdottomasti antaa pupuille nimet. Juttelisin niille ja silittelisin niitä niin kuin lemmikkipupuja silitellään. Mutta minä pohdin asiaa vielä ihan pienen hetken. En siksi, että minun pitäisi enää sekuntiakaan pohtia pidänkö noista kengistä aivan valtavasti. En myöskään ole sitä mieltä, että parisataa olisi liian suuri hinta suomalaisen suunnittelijan persoonallisista ja laadukkaista kengistä. Mutta minä haluan käyttää vielä hetken aikaa sen asian miettimiseen, että mikä on se hinta jonka juuri minun kenkäni saavat enimmillään maksaa. Ja mitkä ovat ne syyt joilla itselleen asettamista rajoista voi poiketa. (Esimerkiksi se, että johonkin ne lahjakortit on käytettävä, on varmaankin sopiva syy)

Onko teillä jotain selkeitä "kipurajoja" vaikkapa juuri kenkien tai laukkujen hintojen suhteen? Vai onko tilin saldo ainoa rajoitava tekijä? Olisitko siis valmis maksamaan lähes millaisia summia tahansa jos vain olisi rahaa vai koetko, että vaikkapa 2000 € laukusta on liikaa olipa siihen varaa tai ei?