Ekan kuvan reput Asos 69 €  / Asos 76 €

Onko teillä jäänyt vuosien varrelta mieleen jotakin vaatteita tai asusteita jotka olette aikoinaan nakanneet kiertoon ja vuosia myöhemmin niiden muisto on palannut kummittelemaan mieliinne ja eroon hankkiutuminen on kirvelevästi kaduttanut? 99% kiertoon kärrätyistä kamppeista on itsellä unohtunut jo siinä vaiheessa, kun kirpparikassi on kuukausitolkulla odotellut vaatehuoneen nurkassa eteen päin pääsyään, mutta muutama viiltävä poikkeuskin mukaan mahtuu. Lähivuosina olen kaiholla muistellut mm. kaksia yläasteaikaisia Vagabondin kenkiä, jotka olisivat nyt 2010-luvulla todellinen hitti. Esimerkiksi ysäriltä tuttua ja jälleen pinnalla olevaa tolppakorkomuotia voisi testailla hyvin niillä vuoden -96 mustilla Vagabondeilla, jotka näyttävät hyvin pitkälti näiltä nilkkureilta, elleivät ne olisi lentäneet ulos kenkäkaapista siinä 2000-luvun alun terävien kärkien ja ohuiden korkojen huumassa.

Parikymppisenä sitä ei vielä ollut ehtinyt ymmärtää kuinka nopeaa muodin kierto loppujen lopuksi onkaan, vaan kuvitteli naivisti, että omat teini-ajan jutut eivät missään nimessä enää koskaan voisi olla ajankohtaisia. Ja ei, en todellakaan kaipaile mitään 90% angel -napapaitoja tai muitakaan vaatteita, mutta laadukkaiden nahkakenkien ja laukkujen kohdalla olen nykyään sitä mieltä, että voivat hyvinkin levätä vuosia kaapissa odottamassa uudelleen tulemistaan.

Laukuista puheen ollen, yksi niistä hukatuista teiniajan kamoista joita olen myöhemmin ikävöinyt, on Ranskassa asuvalta tädiltäni joskus 90-luvun alussa saamani reppu, jollaista nyt himoitsen. Se oli aika tasan tämän Asoksen repun mallinen (ilman sivutaskuja), mutta musta. En ihan tarkkaan muista oliko tuo yläasteella käyttämäni laukku nahkaa vai keinonahkaa, mutta vaikka tällä hetkellä haaveilenkin aitonahkaisesta mustasta repusta, niin kyllä iloitsisin suuresti vanhasta repustani keinonahkaisenakin, jos se vaan jostain ilmestyisi. Mutta mulla on kyllä aika vahva muistikuva, että kyseinen ysäriveska on laitettu kiertoon jo joskus 15 vuotta sitten ymmärtämättä ollenkaan, että sen muotoilu tulisi nousemaan kuolleista jälleen 2015.

Whistles, Zalando / Kiomi, Zalando

Nyt mä sitten vaan tuijottelen mustia nahkareppuja kaupoissa ja internetissä ja mietin, että en mä nyt kuitenkaan montaa satasta sellaiseen raskisi laittaa. Kokosin tähän muutamia eri hintaluokkien edustajia ostopaikkoineen. Oma nahkareppuinnostukseni sai alkusysäyksensä tuosta allaolevan kollaasin Michael Kors -repusta nähdessäni sen Stockalla joskus loppukeväästä. Mutta ei, mä en yksinkertaisesti ole nainen, joka osaisi laittaa laukkuun monia satoja (puhumattakaan tuhansista) euroja. (Tästäkin aiheesta ollut mielessä ihan oma postauksensa. Siis merkkilaukut, hintakipuraja ym.)

Nyt enemmän malleja vertailtuani tykkäisin ulkonäöltään eniten ehkä yltä löytyvästä Whistlesin repusta, mutta se on kooltaan turhan pieni. Minireppuhommaan en nyt sentään lämpeä sen aikakauden jo kerran kokeneena! Ja sitä paitsi reppu on mielestäni juurikin sellainen väline johon pitää mahtua suht paljon tavaraa. En nyt mitään naparetkeilijän megarinkkaa tässä nahkareppukuumotuksessani kaipaile, mutta sellainen keskikokoinen veska, joka vetäisi sisäänsä pakollisten lompakon, puhelimen ym. lisäksi myös vaikkapa meikkipussin, villapuseron, lounaseväät ja iPadin.

Saattaa kuitenkin olla, että tämä reppuhomma jää pelkän haaveilun tasolle, kuten jäivät kesän alussa himottelemani hopeanväriset terveyssandaalitkin. Kun sandaaleita vihdoin olisi löytynyt melko sopuhintaan alesta, alkoi kesä olla jo selkeästi ohi ja mietin, että ensi kesänä on varmasti jo jotkut uudet tuulet ja uudet "pakko saada" -sandaalit, joten sitä aikaa odottamaan ei enää tämän kesän hittejä kannattaisi hankkia. Eli katsellaan tätä reppuhommaakin sitten seuraavien alennusmyyntien aikaan, että vieläkö herättää tunteita.

Lämmittääkö nahkareput kenenkään muun mieltä?

Ted Baker, Zalando / Michael Kors, Zalando / Rebecca Minkoff, Zalando


ylärivi vasemmalta: Duffy, Esprit/isokuva: Birckenstock/pienet ylhäältä alas: Birckenstock, Clarks

Kiroilin eilen illalla blogin FB-sivulla, että voisko joku käydä asentamassa mun selaimeen jonkun eston, etten pääsis enää yhdellekään sivustolle missä myydään kenkiä. Oon aivan liian kiinnostunut selailemaan sivutolkulla kaikenmoisia ronttosia ja sieltä niitä himotuksen siemeniä sitten päätyy mieleen muhimaan. En mä esimerkiksi älyäis just nyt haluta hopeanvärisiä terveyssandaaleja jos ei sellaiset olisi missään silmääni osumaan. Mutta kun osui, niin alkoipa kuulkaa kiinnostelemaan.

Olen jo usein kertonut, että mä olen muotioikkujen suhteen usein enemmänkin pohjamudissa möyrivä kuin aallonharjalla surffaava. Kaipaan aikaa lämmetäkseni trendeille ja laahaan siksi vahvasti perässä. Birckenstockit ja muut pitkän aikaa vain mummojen jaloissa nähdyt terveyssandaalit rytisivät hottien kenkien listalle jo pari kesää sitten,  mutta mulla meni viime kesäkin vielä sellaisella "en oikein tiedä mitä mieltä oisin" -fiiliksellä. Nyt, kesällä 2015 minäkin olen vihdoin valmis tälle muodille. Ja mä olisin valmis sille erityisesti hopean hohtoisena.

   

Kiinnostukseni herättivät alunperin nuo Birckenstockin klassiset Arizonat ysäriviboja tarjoilevassa hologrammihopeisessa värissään. Kyseiset kaunokaiset löytyvät ainakin brittiläisen Officen valikoimista.

Tänään sitten Ratsulan kenkäosastolla vastaan sattui varsin oiva kilpailija hologrammi-birksuille. Ei nimittäin lainkaan huonot nuokaan Clarksin solisandaalit. Harmikseni oma kokoni ja vierekkäisetkin koot olivat paikallisesta putiikista loppu, joten en pystynyt sovittelemaan. Ratsulassa vaan olis ollut viikonlopun ajan -20% normihintaisista tuotteista Moda-kortilla, joten olisi ollut vallan näppärää, jos ratkaisu olisi löytynyt sieltä. Googlailun perusteella Netrix Rose -nimistä sandaalia myy ainakin Brandos.

Sekä Clarksien, että Birckenstockien hinta (jälkimmäinen postikuluineen) pyörii satasen kieppeillä, joten koitin sitten etsiskellä löytyisikö mitään tämän himon tyydyttävää vähän edullisemmin. Ja löytyihän sitä! Brandosilla silmiin sattuneet Espritin Anita -sandaalit ovat oikein hyvä vaihtoehto hieman sirommalla ulkomuodolla ja vain 45 euron hinnalla!

Samaa tyyliä toki löytyy vielä tuotakin edullisemmin, esimerkiksi postauksen ekan kuvan tekstiilimatskuiset Duffyt, ja esim. Asoksella oli hopeista sandaalia jos jonkinmoista. Itselleni on kuitenkin tärkeää, että sandaali on nahkaa, joten sivuutin heti kaikki keinonahkakammotukset.

En nyt vielä päätynyt yksiäkään sandaaleja tilaamaan, mutta nuo Espritit kyllä alkoi vaikuttaa melko houkuttelevilta. Toisaalta mietin, että Birckenstockit olisivat kyllä mukavuudessaan varmasti ihan omaa luokkaansa. (en omista vielä yksiäkään, mutta olen usemman kerran sovitellut) Pitänee siis vielä tuumailla… Ja voihan tässä vielä käydä niinkin kuin monen muunkin kenkähimotuksen kohdalla, että ehtii jo mennä ohikin, kun joku uudempi tuttavuus kiilaa mielen päälle. 😀

Mut miten on, löytyiskö näistä teille kelpaavia töppösiä?

PS: Saakelin google-mainonta!!!! Nyt ei naamakirja anna mun lainkaan unohtaa mitään näitä selailemiani kenkiä, kun joka hiton kerta facebookiin mennessä jotkut lipokkaat töröttää joko sivupalkissa tai seinällä. Viekasta. Todella viekasta.


Vaikka kesäkamppeitakaan ei vielä hetkeen tarvitse kaivaa esiin, niin mulla on jo yksi huikea himotuksen kohde ensi syksyä ajatellen.

Piipahdin muutama viikko sitten Helsingissä ollessani tsekkaamassa gTien uuden malliston ja arvatahan saattaa, että siellä aika monikin asia osui yksiin oman estetiikan tajuni kanssa. Mulla on enempikin kuvia uusista tuotteista, mutta nämä rajuimmat rakkauden tunteet herättäneet jutut ansaitsivat ihan oman postauksensa, joten muita kuvia tulossa hieman myöhemmin.

Mutta siis. Nahkahuppu. Haluan. Tarvitsen. Ja näistä kahdesta kuvaamastani versiosta tykästyin erityisesti tähän jälkimmäiseen tuubimalliseen. Sen sisällä tuntuu kuin olisi omassa pehmoisessa nahan tuoksuisessa kuplassa. Huppu vaimentaa ympäristön häiritsevät äänet ja saa olon tuntumaan ylhäisen yksinäiseltä. Se sopisi minulle enemmän kuin hyvin, sillä viihdyn omissa oloissani ja vihaan hälinää ja meteliä ympärilläni. Tämän asusteen sisässä olisi helpompi vaipua omiin oloihinsa ja unohtaa ympärillä ääntä pitävä maailma.

Huppu tuntui ihanalta myös tuoksunsa vuoksi. Olen aina rakastanut nahan lempeää tuoksua. Uusia laukkuja, kenkiä ja muista asusteita täytyy aina uutena nuuhkia. Ehdotinkin Jennille, että gTie voisi luoda oman parfyymin, jossa tuoksuisi nahka. Mukana voisi olla lisäksi hieman tupakkaa ja tuoretta puuta.

Todellisuuspakoon ei tarvita kovia nuppiin kolisevia aineita. Pois voi päästä myös pehmeän nahan avulla. Todellisuuspakohuppu, pakko saada.