vasemmalta: French Connection, Phase Eight, J.Lindeberg

Oon vähän ihmeissäni ja mietin, että onko tää jotain ohimenevää hapatusta vai onko mulla oikeasti jotain muuttumassa pään sisällä. Mua on nimittäin alkanut himottaa vaaleanpunaiset asiat. Tai täsmällisemmin vaaleanpunaiset neuletakit. Siitä ei ole montaa kuukautta, kun kommentoin Plusmimmin takkipakkomielle -postaukseen facessa, että " Näyttää aina tosi ihanalta kuvissa, mut itse jos pistän päälleni jotain ton väristä tulee vaan mieleen miss piggy". Eli ajattelin, että ei koskaan mulle. Mutta niin ne vaan on taivaankappaleiden asennot taas vaihtuneet ja samalla tämän naisen aatokset. Nyt mietin vaan, että "ihanaa, pakko saada jotain vaaleanpunaista ja pehmeää!!"

Himoni herätti ensisijaisesti tämä J.Lindebergin 100 % villaa oleva, just kauniin vanhan roosan sävyinen neuletakki. Olen yrittänyt etsiskellä jotain vähän edullisempaa vaihtoehtoa, mutta sävyt eivät sitten useimmiten oikein natsaa. Esimerkiksi tuo kollaasin vasemman puoleinen French Connectionin neule on makuuni liian baby pinkki. Phase Eightin pellavainen neuletakki on jo huomattavasti passelimman värinen, mutta kaunein olisi tämä J-Lindeberg.

Näkisin niin mielelläni päälläni nahkahameen, kiiltonahka Martensit, harmaan t-paidan ja tuon neuletakin!

   


Mua on viime aikoina vaivannut yksi asia, nimittäin se, että en oikein tiedä mistä haaveilisin ja unelmoisin. Pitkään mä toivoin, että elämä ois vähemmän kiireistä eikä työ nielisi musta kaikkea energiaa ja nykyäänhän asiat on just niin ihanasti. Just nyt on jotenkin niin rauhallista ja leppoisaa, että haluan nyt vaan nauttia tästä vaiheesta enkä ole toistaiseksi oikein keksinyt mitään isompia tavoitteita ja unelmia itselleni. En haaveile isommasta kodista, en lapsista, en megahäistä, en maailmanympärimatkasta enkä just nyt työnkään suhteen mistään sen kummemmasta kuin että sitä rittäis jatkossakin niin et ittensä just elättää. Mutta jos ei mitään isoa pilvilinnaa ole mielessä, niin ehkä sitten jotakin pienempää?

Yksi hieman pienemmän mittakaavan materialististen haaveiden kohde mulla on kyllä ollut päähänpinttymänä jo useamman vuoden. Ja se on asia nimeltä kashmirneulepöksyt!

Mun mammalla on yhdet vuosia vanhat kashmirkotipöksyt ja voi jessus, kun ne on pehmoiset ja ihanat ja turvalliset ja ihan kuin olis lämpimässä pesässä. Ei voi viluinen ihminen vetoisessa kämpässä mitään ihanampaa kuvitella jalkaan kiskovansa kuin kashmir”verkkarit”.

Mutta kun.. niin ihanaa kuin oliskin hiippailla ympäriinsä lempimateriaalinsa verhoutuneena, niin en vielä useammankaan vuoden himottelun aikana ole saanut itseäni sille kannalle, että olisin valmis maksamaan housuista niin perkeleesti, mitä niiden hintalaput tuppaa kuiskimaan. Joo, ne on mun haave, mutta näin vajaat pari tonttua kuussa käteen tienaavalle ihmiselle 300 € ei vaan ole housujen hinta. Ei vaan ole. Ei vaikka säästäisin ne rahat, niin silti tuntuisi ihan kaamealta maksaa kolme satalappusta neulehousuista. Voisko maksaa 2 satalappusta? En tiiä.

neulepöksytJ.Crew kashmirpöksyt – H&M sekapantsit

 

Henkkamaukalta saisi neuleverkkarit huokealla 25 € hinnalla. Mutta, en minä tahdo villaa, polyesteriä, viskoosia ja polyamidia. Tuo sekasotku ei ikinä onnistuisi syysflunssan kourissa kieriskellessä lohduttamaan niin kuin kashmir, joka tuo aina mieleen äidin.

Miksi, oi miksi on neulemakuni niin ”elitistinen”? Miksi en iloisesti voi vetää ylleni pakkasella sähköisenä rätisevää akryyliä tai herkkää hipiääni turkaisesti kutittavaa lampaanvillaa? Miksi en piristy polyesteristä ja villiinny viskoosista? Ei tarttis neulepöksyistäkään vain haaveilla, sen kun marssis kauppaan ja pistäis 25 € pöytään. Mutta toisaalta, sittenhän mulla ei olis enää mitään mistä haaveilla. Nyt unelmieni pilvilinnoissa siintää sentään unelmanpehmeät neuleverkkarit.

 


Apua, nyt pysyt Veera vahvana. Ei-saa-ostaa-kenkiä. EI.

Mutta täytyy myöntää, että kyllä ihmistä koetellaan, kun sellaisia kenkiä joita on ehtinyt ihastella jossain jo aiemmin, tuleekin yhtäkkiä vastaan internetin ihmeellisessä maailmassa kovasti normihintaa edullisemmin.

Tämän kertaisen itsehillintäoppitunnin tarjoaa Campadre, jossa on meneillään Lola Ramona -kampanja.

campadre

 

Karvavuoriset leopardinilkkurit olisivat niiiin ihanat talveen. Niitä ja vieressään olevia musta-punaisia matalia saappaita ehdinkin jo aiemmin syksyllä sovittelemaan jossain pikku putiikissa Helsingissä. En muista liikkeen nimeä, päädyin sinne koska nuo leo-kengät kutsuivat minua ikkunassa. Ja nyt sitten tuolla Campadressa silmille hyppäsi vielä nuo vasemman yläkulman matalat nilkkurit täydellisellä puna-musta-valko -värikombolla.

Noilla mun himottelemilla nilkkureilla olis nyt hintaa 69 € (norm 129 €) ja mulla olis vielä 30 € rahaakin mun Campadre-tilillä. Apua. Vastarintaani murennetaan pala palalta.Voin kertoa, että vastustelu on just nyt ihan todella vaikeata. Ehkä pakko sammuttaa läppäri ja haudata tämä vähintään metrin syvyyteen maahan siksi aikaa, kun tuo kampis tuolla Campadrella kestää.

Campadrelle täytyy rekisteröityä nähdäkseen meneillään olevat kampanjat ja tehdäkseen ostoksia. Jos kiinnostaa, niin liittyä voi tämän minun suosittelulinkkini kautta. (Suosittelija saa bonuksen, kun hänen kauttaan liittynyt asiakas tekee ensimmäisen ostoksen. Kannattaa siis vinkkailla kavereillekin, jos tuonne liittyy)

Tällä hetkellä meneillään on kampanjoita mm. sellaisilta merkeiltä kuin Snö of Sweden, Lee, Converse, Jeffrey Campbell jne.. Itse koitan tsekkailla tilannetta tässä joulun alla ahkerasti, jos löytyisi vaikka kivoja lahjoja lähipiirille.

Mutta.. nuo siksak-kuvioiset popot nyt kiusaavat mua aika kovasti. Onneks niistä ei oo kokoa 37. Puhun nyt itselleni järkeä ja kerron, että kyllä se 38 on liian iso. Unohda. Nyt Veera tää kone kiinni. Oikeesti.