-sisältää mainoslinkkejä-

Katselin tuossa jokin aika sitten työkeikalle lähtiessäni kenkäkaappieni tennaritilannetta ja totesin sen olevan heikkenemään päin. Siellä oli jo useammatkin tossut sellaisessa vaiheessa elinkaartaan, että joutaisivat viimeiselle matkalleen kohti roskakoria. Halkeilevia pohjia, ratkeilleita saumoja jne.. Mutta miten se on aina niin hiton vaikea hyväksyä se tosiasia, että on käyttänyt jotkut kengät loppuun. Aina miettii, että "no jos mä nyt vielä tämän kerran laitan nämä jalkaan ja heitän sitten pois".

Kesä on mennyt töissäkin lähinnä ballerinoissa, mutta ei niilläkään enää ikuisuuksia pärjää. Jotkut kivat rennot tennarit olisi siis kiva hankkia ennen kuin ballerinakelit ovat ohitse.

Kesälomalla kotona käydessäni bongasin rakkaan Piia-ystäväni eteisestä ihanat Adidaksen tennarit jotka olisi mielestäni ihan juuri passelin näköiset minullekin. Jostain syystä iskee nuo pikku tähdet tällä hetkellä muodossa jos toisessakin. Tilasin nimittäin juuri hetki sitten Asoksen alesta tämän French Connectionin tähtihuivinkin.

Tähtitennareita kuvatessa tahtoi pihatiellä olla hieman ruuhkaa, joten kuviin osui myös kummipoikani.

Piia oli ostanut omat tähtösensä jo useampi kuukausi sitten, joten arvelin etten niitä enää mistään löytäisi. Mutta kuinkas loistava tuuri kävikään, sillä juurikin sama Adidas Honey Mid -kenkä löytyy Spartoolta ja vielä nätisti -30% alennuksella.

Taidan siis pistää tähtöset tilaukseen, kun on tuonne Spartoolle kerran lahjakorttiakin käytettävissä. Nyt mietiskelen vain kokopolitiikkaa, sillä lisätiedoissa mainitaan, että kengät ovat pientä kokoa ja kehotetaan valitsemaan normaalia kokoa suurempi koko. En nyt kuitenkaan tiedä, että pitäisikö mun sitten ottaa 37 1/3 vai 38.

Mitä hittoa tuollainen 1/3 edes meinaa kengän koossa? En tajua. Pitänee kilauttaa huomenna Piialle ja kysyä, että mikä koko sillä on ja onko nuo senkin mielestä normia oikeasti niin paljon pienemmät, että pitäis ihan se 38 ottaa… Hmm. Mutta toivottavasti osuu sopivat tilaukseen, sillä tähtöset olis niin söpöt alkusyksyn pelastajat!

Loppuun pakko laittaa vielä ihan "kunnon" kuva tuosta tennarikuvan taustalla vilahtaneesta apinasta, sillä tänään on tärkeä päivä. Tuo pitkätukka oli oppinut ajamaan ilman apurattaita! Kummitäti on hirmu ylpeä ja iloinen! Toivotaan pummitätin pikku apinalle paljon vauhdikkaita ja turvallisia kilometrejä!

 


-mainosyhteistyö-

Miten meillä äiti ja tytär viettää keskenään laatuaikaa? No selailemalla netistä rätei ja lumpui ja kenkiä kans!

Mamma totesi, että punaisten kenkien himoni on mulla geeneissä, sillä äidillä on itsellään ihan sama himo. Muistankin elävästi jo lapsuudessa ihastelleeni esimerkiksi äidin upeita tulenpunaisia käärmeennahkakorkkareita. Ne olivat yhä aikaa upeat ja jotenkin vaaralliset, juuri sellaiselta tuntuvat kengät minäkin halusin itselleni isona.

Tänään me ei mamman kanssa kuitenkaan haaveiltu huikeista piikkareista, vaan molempien ostoslistalla olisi monikäyttöisiä nättejä kesäkenkiä ja kummankin mielestä nuo tarpeet täyttäviä kenkiä on balleriinat.

Äiti on jo moneen kertaan viime päivinä ihastellut minun vuosikausia vanhoja punaisia baltsujani, jotka ovat jo melko nuhjaantuneet, mutta vielä toistaiseksi käyttökelpoiset. Mitä nyt pohjat ovat kuluneet kuudessa (vai jopa seitsemässä) vuodessa niin sileiksi ja liukkaiksi, että ne varmasti pian lennättävät minut nokalleni. Tuoreemmat punaiset balleriina-ystävät olisivat siis tervetulleet viimeistään ensi kesäksi.

Ensimmäiseksi tarkastettiin blogini yhteistyökumppanin Spartoon valikoimat ja sieltä kahden naisen raatimme nosti palkintopallille yllä näkyvät rusettipäät. Itselleni iskivät parhaiten nuo molemmat laiturit, eli perinteisen hillityt versiot. Vasemman puoleiset Betty London ja oikean puoleiset Buffalo.

Nuo sekä sisältä, että ulkoa nahkaiset Buffalot voisivat hyvinkin olla vuosikausia palvelleiden luottoballeriinojeni seuraajat. Niissä kun natsaa niin materiaali, värisävy kuin hintakin joka on alessa vain reilut neljäkymppiä.

Mamma puolestaan iski silmänsä keskellä koreileviin C. Petulan alennuksessakin vielä toista sataa maksaviin rusettihörhelöihin ja julisti, että ”nuo voisivat hyvinkin tyydyttää minun punaisten kenkien himoni taas hetkeksi!”. (Hetksksipä tosiaan.. syksyllä aletaan sitten himoita taas punaisia syyskenkiä. 😀 )

Äidin silmiin pistäneitä kenkiä katsoessa sai kyllä taas kerran todeta sen jo moneen kertaan huomioimamme asian; mamman maku on kallis! Se bongaa aina kaupasta kuin kaupasta kaikista kalleinta ja ihastuu siihen. Nytkin kenkiä selatessamme äidin huomio kiinnittyi aina sellaisiin balleriinoihin joiden hinta alessakin oli useamman satasen. ”Miksi minun silmään ei osu yksiäkään kahden tai kolmen kympin kenkiä?”, se kyseli. Minä tein diagnoosin, että äidillä on joku sellainen ”vika” silmissä, että esim noin nettikauppaa selatessa kaikkien edullisempien tuotteiden kohdalla mamma näkee vain pelkkää tyhjää.

Että liekö se sitten vika vai taito? Kun niinhän sitä sanotaan, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Äippä onkin nimittäin aina osannut ostaa hyvää ja kestävää (niin käyttöä kuin aikaakin) ja kuulenkin usein esim. juuri joidenkin hänen kenkiensä kohdalla lausahduksen ”ne on kuule melkein yhtä vanhat kuin sinä!” Että kyllä se on vissiin kalliin ostaminen kannattanut. 😀

Myöhemmin tällä lomalla sitten vuorossa mun ja mamman kashmirneulelempparit!


Tää on taas niin tätä… Miksi ihmeessä ottaa luuria käteen ja soittaa vihdoin kampaajalle, kun voi sen sijaan yön pimeinä tunteina selata eBayta uusien turbaanien ja muiden päärättien toivossa? Tämä mun ongelmanratkaisukyky näin hektisen arjen keskellä tuntuu tosiaan olevan taas ihan terässä. 😀

No mutta, vaikka sinne kampaajalle vielä tämän vuoden puolella pääsisinkin, niin kyllähän niitä huonon tukkapäivän (85% päivistä) pelastajia kuitenkin pitää kaapissa olla joten ei ne eBay-haut nyt ihan hukkaankaan mennyt. Törmäsin nimittäin aivan ihaniin retrohenkisiä turbaaneja muita päähineitä valmistavan Brightonilaisen Anna Chocolan putiikkiin ja ihastuin tuotteisiin ihan välittömästi.

Kovasti kutkuttelisi tuollainen pallokuvioinen turbaani niin punaisena kuin mustanakin. Vielä en kuitenkaan antanut itselleni lupaa tilauksen tekoon, sillä ensin pitää katsoa tuo Tukhoman reissu alta pois ja tutkia lompakko sen jälkeen. Käsintehtyjen turbaanien hinnat vaihtelevat n. 22-26 £ välillä ja postikulut päälle pari puntaa. Ehkä siis pitäisi osata päättää vain jompi kumpi väri, sillä en taida raskia kahta hankkia. Olisko se kuitenkin pirtsakka punainen?

Turbaanien lisäksi ihastelin myös viehättäviä pillerihattuja ja fascinatoreita. (mitä hittoja ne on suomeksi?) Kylläpäs kelpaisi tuollaiset sulat ja huntu päässä tepastella vaikkapa kesähäihin vieraaksi!