Puhuttiin viime tapaamisella mun terapeutin kanssa mm. siitä miten usein mä valitsen yksin kotiin jäämisen sen sijaan, että näkisin kavereita, osallistuisin tapahtumiin tai vaikka matkustaisin. Tavallaan torppaan itseltäni monta mahdollisuutta iloon ajattelemalla etukäteen, että en kuitenkaan viihdy. Koen turvallisemmaksi ja helpommaksi valinnaksi jäädä suosiolla yksin. En anna itselleni tilaisuutta yllättyä iloisesti, kun jossain menoissa sattuisikin olemaan hauskaa.

Tuskailinkin siellä mm. sitä, että olin lupautunut mukaan toimituksemme Mölkky-joukkueeseen tänä viikonloppuna Porissa pidettyihin MM-kilpailuihin. Sanoin terapeutille, että ”en tajua miksi lupauduin, senkin ajan voisi olla rauhassa kotona ja vaikka nukkua”. 

Sillä tuo se ajatusmaailmani on ollut hyvin pitkään. Että kun mikään ei tunnu oikein hyvältä, niin mieluummin nukkuisin. Teen työt ja muuta pakolliset hommat, mutta ne hoidettuani haluaisin yleensä vain paeta peiton alle. Unessa, tai edes puolittaisessa horroksessa on turvallista ja pääsee pakenemaan päätään.

Eilen sitten kuitenkin suuntasin Mölkky-hommiin ennakkoluuloistani huolimatta. Ja onneksi niin tein. Päivä osoittautui todellakin hauskemmaksi kuin olin odottanut. Innostuin jopa panostamaan peliasuuni siinä määrin, että kävin hankkimassa pelipaidan, lyhyiden shortsien ja vaaleanpunaisten Reinojeni kaveriksi vielä pelipaidan väriin sointuvat pitkät futissukat. Olinkin peliasuuni erittäin tyytyväinen. 😀

Menestystä ei tullut, mutta kyllä ne pelit vei meidänkin tiimin pikku hiljaa mukanaan ja parannettiin suoristuksiamme päivän mittaan. Meidän lohkossa oli kansainvälinen meininki ja otimmekin reippaasti turpaan niin japanilaisilta, ranskalaisilta kuin virolaisiltakin. Mutta yksi voittokin sentään napattiin ja siitä jaksettiin iloita kuin oltaisiin voitettu mestaruus.

Niin kovasti kuin olinkin ajatellut tällaista pitkää päivää isoissa ihmisjoukoissa väsyttäväksi, niin jatkoin silti pelien jälkeen iltaa tiimin kanssa vielä jälkikemuihinkin. Tämän päivän hetkellinen päänsärky sanoi, että kaikkia drinkkilippuja ei olisi tarvinnut ehkä käyttää, mutta toisaalta olen iloinen, että pitkästä aikaa lähdin porukan mukaan enkä vain suunnannut kotisohvalle heti kun tilaisuus koittaa. Mulla oli työkavereiden kanssa tosi hauska päivä. Sellainen joka ehdottomasti kannatti kokea sen sijaan, että olisin viettänyt taas aikaani yksin.

housut – Pola, Tokmanni / pusero – Tuloni / kengät – Minna Parikka (2nd hand) / laukku – Tiger of Sweden / aurinkolasit – Le Specs

Seuraavalla tapaamisella lupasin terapeutille kertoa millaisin fiiliksin viikonloppuani vietin. Mietitään sitä, että olisiko omalle mielialalle kuitenkin parempi aina toisinaan sanoa kyllä kuin kieltäytyä. Sillä ainahan voi lähteä kesken pois, jos ei viihdy. Mutta toisinaan sitä voikin yllättyä iloisesti ja viihtyä, vaikka etukäteen muuta kuvittelisikin.

Mun masennuksenhoitovinkki itselleni (ja toki muillekin) onkin siis, että yritän edes silloin tällöin tarttua kutsuihin ja ehdotuksiin ja tavata ihmisiä, mennä mukaan sen yksinmurjottamisen sijaan. 

Kuvien asun mä vaihdoin eilen päälleni pelien jälkeen. Kuitenkin sillä erotuksella, että eilen jalassa oli valkoiset tennarit. Tänään suuntasin darrapizaalle samassa asussa, mutta nuo puput jalassa. Huiveista ei vieläkään pääse eroon, sillä marsut jatkavat kasvamistaan. Pitää kysyä olisko tuolla miehellä tänään mahdollisuus ajella mun tukka vai vapiseeko käsi liikaa.. 😀


Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

– Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

– Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

– Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

– Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

– Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

– Voi kun pääsis veneilemään!

– Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

– Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

– Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

– Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!


Edellisen postauksen jälkeen kukaan ei varmaankaan ihmetellyt muutaman päivän hiljaisuutta. Rutistin perjantaina ison duunihomman kasaan ja sen jälkeen olen lähinnä vain ollut. Hiljaa paikoillaan. Nukkunut paljon. Kuunnellut oloani ja mittaillut jaksamistani. 

Valitettavasti tämä alkanut loma ei tarkoita kunnon lomaa. Omia töitä on to do -listalla edelleen. Normaalitilanteessa ne hoitaisi pois päivässä tai kahdessa, mutta nyt olen tyytyväinen, jos saan tehtyä yhden homman per päivä. Tänäänkin palasin aamupäivän kuvauskeikalta suoraan takaisin kotiin parin tunnin päikkäreille. Kova väsymys voi hyvin johtua lääkeannoksen nostosta ja menee siis toivottavasti pian ohi. Toivotaan, että päivä paistaisi pian taas.

Hyvin hissukseen elelyä siis täällä. Mutta kotona nyhvätessä on ollut hienosti aikaa selailla meneillään olevien alennusmyyntien tarjontaa. Koskaan ei näköjään niin surkeasti mene, etteikö mua jaksaisi uudet koltut kiinnostaa. 😀 

Minua vaivanneen kukkakuosi-innostuksen vuoksi kokosin kollaasiin kuusi pluskoon kukkamekkoa, kaikki alennushinnoilla. Itseäni puhuttelee tällä hetkellä etenkin midimitta, johon ihastuin tämän KappAhlin mekon myötä.

 

1. Yläosastaan smokkirypytetty Elloksen Engla-mekko paljastaa kauniisti olkapäät. 

2. Mango Violetan lyhyessä mekossa on kaunis väritys ja istuvuutta parantava vyötärökuminauha.

3. Viininpunaisen pitkähihaisen mekon etumusta koristavat pienet niitit. City Chic, Zalando. 

4. Pienellä rusetilla ja frillahihoin varustetun mekon kukkakuosi on ihanan perinteinen. Alice & You, Asos.

5. Maximittaisen off shoulder -mekon printissä on Hawaiji-henkeä. NVME, Asos.

6. Junarosen pikkukukkainen mekko kietaisumallinen ja koristettu röyhelöin. 

 

Mulla on huomiseksi hurja suunnitelma. Ajattelin pukeutua johonkin muuhun kuin verkkareihin ja meikkiäkin vois laittaa. Jos oikein asukuvat sais aikaiseksi. Mut hiusten harjaaminen ei ole kyllä listalla vieläkään. Tsekkaa kuva.