08.07.2018

Posted at 22:47h in Yleinen by
0 Likes

Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

– Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

– Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

– Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

– Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

– Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

– Voi kun pääsis veneilemään!

– Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

– Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

– Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

– Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!


03.07.2018

Posted at 19:50h in Yleinen by
0 Likes

Edellisen postauksen jälkeen kukaan ei varmaankaan ihmetellyt muutaman päivän hiljaisuutta. Rutistin perjantaina ison duunihomman kasaan ja sen jälkeen olen lähinnä vain ollut. Hiljaa paikoillaan. Nukkunut paljon. Kuunnellut oloani ja mittaillut jaksamistani. 

Valitettavasti tämä alkanut loma ei tarkoita kunnon lomaa. Omia töitä on to do -listalla edelleen. Normaalitilanteessa ne hoitaisi pois päivässä tai kahdessa, mutta nyt olen tyytyväinen, jos saan tehtyä yhden homman per päivä. Tänäänkin palasin aamupäivän kuvauskeikalta suoraan takaisin kotiin parin tunnin päikkäreille. Kova väsymys voi hyvin johtua lääkeannoksen nostosta ja menee siis toivottavasti pian ohi. Toivotaan, että päivä paistaisi pian taas.

Hyvin hissukseen elelyä siis täällä. Mutta kotona nyhvätessä on ollut hienosti aikaa selailla meneillään olevien alennusmyyntien tarjontaa. Koskaan ei näköjään niin surkeasti mene, etteikö mua jaksaisi uudet koltut kiinnostaa. 😀 

Minua vaivanneen kukkakuosi-innostuksen vuoksi kokosin kollaasiin kuusi pluskoon kukkamekkoa, kaikki alennushinnoilla. Itseäni puhuttelee tällä hetkellä etenkin midimitta, johon ihastuin tämän KappAhlin mekon myötä.

 

1. Yläosastaan smokkirypytetty Elloksen Engla-mekko paljastaa kauniisti olkapäät. 

2. Mango Violetan lyhyessä mekossa on kaunis väritys ja istuvuutta parantava vyötärökuminauha.

3. Viininpunaisen pitkähihaisen mekon etumusta koristavat pienet niitit. City Chic, Zalando. 

4. Pienellä rusetilla ja frillahihoin varustetun mekon kukkakuosi on ihanan perinteinen. Alice & You, Asos.

5. Maximittaisen off shoulder -mekon printissä on Hawaiji-henkeä. NVME, Asos.

6. Junarosen pikkukukkainen mekko kietaisumallinen ja koristettu röyhelöin. 

 

Mulla on huomiseksi hurja suunnitelma. Ajattelin pukeutua johonkin muuhun kuin verkkareihin ja meikkiäkin vois laittaa. Jos oikein asukuvat sais aikaiseksi. Mut hiusten harjaaminen ei ole kyllä listalla vieläkään. Tsekkaa kuva.


02.06.2018

Posted at 22:02h in Yleinen by
0 Likes

Valmistujaispäivä lakkipäineen tuo joka vuosi aina mieleen ne omat sekavat tunnelmat ylioppilaskeväänä. Se pelon ja innostuksen sekoitus ei ole unohtunut ainakaan vielä 18 vuodessa. 

Mutta mitä toivoisin tuolloin tienneeni?

Mietin tätä viime päivinä somessa pyörinyttä #olisinpatiennyt -haastetta tässä moneen kertaan. Toki mieleen tulee sellaisia asioita kuin ”olisinpa tiennyt, että siitä ensirakkaudesta pääsee yli” ja ”olisinpa tiennyt, että epäonnistumisiin ei kuole” ja paljon sellaisia lohdullisia lauseita, jotka kertovat niistä peloista, joita tuolloin alle parikymppisenä päässä pyöri. 

Mutta sitten ajattelen, että kyse on kuitenkin asioista, joita ei vaan voi tietää kuin kokemuksen kautta. On täysin utopistista toivoa, että elämää kovin kokemattomana olisi voinut tietää sellaisia asioita, jotka oppii kokemuksen kautta vasta kotipesästä lennettyään ja omilla siivillä hetken räpyteltyään.

Millaista elämä olisi, jos kaikki karikot ja kasvuun pakottavat tapahtumat ja tunteet pystyisi väistämään, koska tietäisi jo kaiken? Arvostaisiko valoa, jos ei kokisi välillä varjoa?

Enemmän hyötyä kuin sen miettimisestä, että mitä nyt sanoisin menneisyyden minälle, olisi siitä että miettisin mitä tulevaisuuden minäni sanoisi tämän hetkiselle minulle, jos pystyisi kirjeen lähettämään. Mutta kuten ei saanut ylioppilas-Veera aikamatkailevaa kirjettä aikusemmalta minulta, en tule nytkään saamaan ohjeita tulevaisuudesta.

Joka ikinen valinta ja niistä seuraavat ilon hetket tai elämän tummat sävyt on vaan elettävä ilman varmaa tietoa tulevasta. On toimittava parhaan kykynsä mukaan ja yritettävä kohdella itseään hyvin.

On muistettava, että kaiken harmaankin keskellä, koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa ihanaa. Sen minä ehkä toivoisin tienneeni jo nuorena. Ja sen minä toivoisin muistavani edelleen.

 

Kuva: Arja Teikola