Voin heti kertoa, että kuvan hymy on feikki ja kiskottu naamalle ainoastaan sen leuanalusheltalle tekemän kiristysefektin vuoksi. Muuten ei ole muutamaan päivään juuri hymyilyttänyt. Pääsiäisloma isin ja äidin luona kyllä oli ihana ja rentouttava. Latasin akkujani viettämällä suuren osan ajasta pää tyynyssä. Hereillä ollessa vietin aikaa vanhempien kanssa ja näin mummia ja paria ystävää. Just hyvä katko arkeen, mutta..

Arkeen paluu ei sitten sujunutkaan kovin sulavasti. Kaikesta levosta huolimatta mä olen ollut edelleen ihan hirvittävän väsynyt. Aamulla nouseminen ja ovesta ulos pääsy ovat tuntuneet ehkä vieläkin hankalammalta kuin aiemmin. Olo on ollut vetämätön, ahdistunut ja kipeä. Yläkroppaa vaivannut ahdistuksen, kivun ja jäykkyyden tunne räjähti eilen illalla sitten vihdoin tarkemmin paikallistettavaksi ja entistä pahemmaksi.

Aamulla lääkärisetä sitten kosketteli päätä, hartioita ja kasvoja sellaisista kohdista, että meinasi itku päästä, kun sattui niin s****nasti. Se on kulkaa jälleen ilmeisesti purennassa vikaa, eli yöllistä (ja päivälläkin) hampaiden  yhteen puremista ja sen myötä on tuonne leuan ja kaulan alueelle ja ties minne kehittynyt karmeita jumeja. Miks mä en ole tätä taas itse tajunnut?

20130405-221643.jpg

Pari päivää saikkua, ohje syödä lihasrelaksanttia sekä kipulääkettä ja hieroa kipupaikkoja varovasti sen verran mitä kivulta pystyy. Ja kehotus ottaa yhteyttä hammaslääkäriin purentakisko asioissa. Soitinkin samointein ajanvaraukseen ja sain kauhukseni kuulla, että aikoja olisi vasta ensi syksylle.

Hieman siinä hiipi jo itku kurkkuun, kun ajattelin että joutuisin odottamaan kuukausitolkulla koko naama kipuillen. Kuin ihmeen kaupalla, ajanvaraustädin siinä muilta neuvoa kysellessä ja kalenteria varatessa, jostain kuitenkin ilmestyi ensi maanantaille yksi peruutusaika purentakiskohommia tekevälle lääkärille. Tuntui kuin olis voittanut lotossa!!

Nyt siis koitan täällä hoidella tätä akuuteinta kipua ja odotan maanantaita. Vuosien takaisen leukapulmani vuoksi tiedän, että kisko todellakin auttaa. Pidin edellistä kiskoani pahimpina aikoina jopa päivisin, koska se rentoutti ja vei näin ollen kipua. Mulla on nyt jotenkin niin helpottunut olo, kun tiedän että saan apua! Parhaimmassa tapauksessa kaikki ne mun viime kuukausien päänsäryt on tätä samaa probleemaa ja saan helpotuksen moneen vaivanneeseen asiaan. Toivotaan parasta.

20130405-221652.jpg

Jottei menis ihan pelkäksi ruikuttamiseksi, niin kerrotaanpa jotain kuvissa nökyvistä jutuistakin. Se hymy oli tosiaan feikki, mutta tekee ulkonäölle aina ihmeitä. Upea Volcomin lätsä on löytö Natan ja Jarskin kirpparipöydästä toissaviikonlopulta. Ihan mahtava! Hattu on käytännössä katsoen juurtunut päähäni.  Lindexistä saatu huivi on toinen viime viikkojen juurtuja, olen innostunut yhdistämään sitä erityisesti raitojen kanssa. Camo ja raidat yhdessä kiinnostavat mua jostain syystä nyt todella kovasti.

Toisessa kuvassa jälleen osoitus mun sukkaintoilusta. Uusien Lindexistä ostettujen lempparifarkkujen ja viime syksynä Roomasta hankkimieni mokkakenkien välistä kurkistaa nimittäin kimaltavat blingbling-sukat. Parhautta!

Semmosia kuulumisia siis tänne. Nyt taas lihaksia rentouttava nappi naamaan ja varovaista naaman hieromista. Pitäkää peukkuja, että pahin särky alkaisi helpottaa pian!


Enää kaksi päivää töitä ja sitten lähes pari viikkoa lomaa! Mutta nämä pari päivää saakin vielä painaa otsa hiessä, sillä täytyy saada hirmuinen läjä kuvia ja tauluja asiakkaille, että ehtivät pukinkonttiin. Sitten lomalomalomaloma!!! Ensin isin ja äitin luokse pohjoiseen ja sieltä sitten rakkaan Iinuskan luokse Helsinkiin. Ihania hetkiä siis edessä.

Tähän väliin ajattelin kuitenkin muistella hieman menneitä ja näyttää teillekin mitä Facebookin tarjoama vuosikatsaus poimi minun tapahtumistani. Niin kuin murukin sen totesi, ”osui kyllä ihan nappiin nuo jutut!”. Naamakirja todellakin tiesi pelottavan hyvin mitkä jutut ovat olleet kuluvan vuoden kohokohtia.

FBkansi

Aww! Heti kärkeen läjä kuvia monista ihanista blogikemuista ja ihanista tytöistä. Etenkin ilman Iinaa ja Jonnaa tämä vuosi olisi ollut paljon paljon tylsempi.

FB2012_9

Maaliskuussa lensin moikkaamaan vaihdossa viihtynyttä Jonnaa Itävaltaan ja vietimme mahtavan viikonlopun Wienissä. Viiniä, naurua, paljon kakkua, kaunis kaupunki, hurmaava hotelli ja repeatillä soitettu Jar of hearts. Kaikin puolin mahtireissu.

FB2012_8

Lähes heti reissun jälkeen Kattilahallissa juhlittiin 2-vuotiasta Indiedaysiä. Jussi taikoi minulle ihanan mekon jonka hän kiikutti minulle ompelukoneen neulan alta juoksujalkaa suoraan hotellihuoneeseen kavereiden jo odotellessa minua aulassa. Oli takuuvarmasti uunituore kolttu! 😀 Ilta oli vauhdikas ja kupliva ja seura tietenkin ensiluokkaista.

FB2012_7-1

Maaliskuun lopulla nappasin ilokseni ensimmäisen sijoitukseni Ammattivalokuvaajien vuosikilpailussa. 2. sija irtosi lemmikkikuvasarjassa yllä olevassa syötävän suloisen karvakasan kuvalla. Toivottavasti sijoituksia tulee seuraavissakin kisoissa. Pitäisi varmaan alkaa katselemaan vuoden kuvasaldoa sillä silmällä.

FB2012_6

Huhtikuussa ihana isosiskoni sanoi tahdon ja olin paikalla todistajana. Hääpäivällistä nautittiin loistavassa Ravinteli Berthassa Tampereella. Ihana päivä ja maukas ruoka!

FB2012_5

Kesällä ei ainakaan Facebookin arvioiden mukaan tapahtunut mitään kovin hurjaa ja melko oikeassahan se kyllä olikin. Kesä meni pitkälti töitä paiskoessa. Viikonloput viuhahtivat ohi häitä kuvatessa eikä arkisinkaan jaksanut kummoisia puuhastella. Kesälomalla sentään tein rengasmatkan kotiseudun kautta Helsinkiin, Tallinnaan ja takaisin.

Kiireisen kesän päättyminen kuitenkin palkittiin syyskuun alussa, kun suuntasimme äidin ja siskojen kanssa muutamaksi päivään hurmaavaan ja helteiseen Roomaan. Oli ihanaa viettää aikaa kerralla kaikkien perheen naisten kesken ja tutustua upeaan kaupunkiin ja sen huikeaan historiaan. Minua varoitettiin, että Roomaan rakastuu niin, että sinne tahtoo takaisin ja niinhän siinä kävi. Tahdon sinne ehdottomasti uudellen.

FB2012_4

Syksyn pahinta pimeyttä kirkasti melkoisesti Olympukselta saamani sähköposti, jossa kysäistiin kiinnostaisiko minua kuvauskeikka, jossa kohteena olisi ei enempi eikä vähempi kuin lempibändini Amorphis. No, että kiinnostiko?! Facebook-päivitykseni tuon kuvauspäivän iltana kertoi kaverini mielestä kuulema siitä, että olen todellakin porilaistunut. ”ei nyt ihan paska..” 😀

FB2012_3

Marraskuussa mahtavuudet sitten vain jatkuivat. Suhasin Helsingissä rakkaan Iinuskan luona vähän väliä ja loistavalla tyttöporukalla ehdimme myös Silja Linen ja Visit Swedenin järjestämälle parin päivän Tukholman reissulle. Juttua tuon kaikinpuolin mahtavan matkan kohteista tulossa vihdoin joululoman aikana.

  FB2012_2

Tukholmasta lennähdin suoraan Berliiniin Olympuksen päivän mittaiseen kuvaustyöpajaan. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kohokohtia. Syynä ei ollut ainoastaan tuo jumalaisen komea miesmalli, vaan olin aivan suunnattoman innoissani ja otettu, kun työpajaa vetänyt muotikuvaaja Joachim Baldauf ehti keskustelemaan kanssani hetken jos toisenkin. Häneltä saamani palaute, neuvot ja kannustus antoivat hurjasti ajattelemisen aihetta kenties jopa uutta suuntaa tai ainakin tavoitetta omalle tekemiselle.

FB2012_1

Marraskuun lopussa sitten yksi blogipostaus aiheutti täysin ennalta-arvaamattoman ”blogi-ilmiön” jonka myötä meikäläisen naama pääsi koristamaan niin Iltalehden kuin MTV3:kin nettisivuja kuin Hesarin testilehteä ja MeNaisiakin. Naked Truth -postaus toi reilussa viikossa blogiini yli 80 000 kävijää. Huhhuh. Internet on jännä asia. Mutta kaikin puolin ilahduttava juttu tämä toki oli. Oli hienoa kuinka paljon asia poiki ajatuksia ja keskustelua. 🙂

Niin raskaalta kuin elämä osan vuodesta tuntuikin  sukeutui tästä vuodesta näin loppumetreillä katsottuna melko upea. Tämä positiivinen fiilis johtuu paljolti varmastikin siitä, että olo on vihdoin syksyn ja talven aikana ollut noususuunnassa. Kovasti se nyt alkaa näyttää siltä, että väsymyksen, masennuksen sekä arjen ja terveyden takkuamisen takana on todellakin ollut se kilpirauhanen. Ja kuinka kauan olo ehtikään vaan huonontua hitaasti ja tasaisesti. Aika hurjaa. Nyt vaan toivotaan, että tämä noususuhdannekin on pitkäkestoista.

Tulipas tästä postauksesta hirmuisen hyvä mieli! 🙂


Onni on murun nälkäiselle ja kiireiselle tyttöystävälleen tekemä eväsleipä nautittuna junassa matkalla ihanan ystävän luo. Ja tuollainen onnen hetki on meneillään juuri nyt tässä kirjoittelun lomassa.

Kuten jo aamuisesta postauksesta ilmi kävi, niin parantelin tänään räkätaudin runtelemaa itsetuntoani (se punoittava nokkainen limanuljaska peilissä ei ollut todellakaan kaunis näky) Maikun käsittelyssä, kun pistimme tukkani takaisin ruotuun.

20121210-185259.jpg

Mietin eilen illalla nukkumaan käydessäni edessä olevaa kampaamokäyntiä ja sain aikaiseksi hirvittävän kriisin, kun totesin, ettei toivomuslistallani ole tällä kertaa sivusiiliä, piilokaljua, överilyhyttä pystytukkaa tai mitään muutakaan menneille vuosille niin tyypillistä tukkaminua.

Kaiken tuon sijaan totesin haluavani pitää saavuttamani pituuden edessä, jatkaa värin suhteen melko luonnollisella linjalla toivoin ylipäätäänkin varsin pehmeää ja jopa huomaamatonta lookkia.

Iski hirvee masis. Olin varma, että nyt se tulee, jos ei nyt ihan vielä kuolema, niin ainakin vanhuus. (Mikä tää on tää hirvittävä ikääntymisen ahdistus, joka mua nyt vaivaa?) Naureskeltiin sitten Maikun kanssa, että seuraavaksi se on sitten tyvipermis ja latvojen tasaus. 😀

20121210-185254.jpg

Tämmönen siitä sitten tuli. Koskaan ikinä ei ole kampaamon lattialle jäänyt vierailuni jälkeen niin vähän karvaa kuin tänään. Ei niistä olisi kuin onnettomat kainalokarvaimplantit taiteillut. 😀

Tänään kuontalo oli pipon käytön vuoksi mallia pitkin päätä, mutta mitä luultavimmin tukka taipuu myös astetta pöyheämmäksi ja sekaisemmaksikin versioksi. Pitänee testata päivänä jolloin korvia ei tarvitse huurruttaa pihalla.

Uuden tukan lisäksi kuvassa uusia asioita edustaa Elloksen alesta bongaamani pellavainen lyhyt jakkutakkiasia (mikä onkaan). Just hyvä tollanen hartioille heitettävä, kun tarvitsee jotain mikä on yhtä aikaa mukavaa, mutta skarpimpaa kuin villapaita.

PS.Montako viikkoa syntymäpäivän jälkeen on lupa kieriä ikäkriiseilyn aiheuttamassa itsesäälissä ja ”elämäni on ohi”-ahdistuksessa?