01.09.2013 Kuka mä oon?

En tiedä miksi yhtäkkiä kirjoittaminen tuntuukin jotenkin vaikealta. Iso osa blogin historiastas muutti kanssani, blogia päivitetään edelleen samalla tavalla Worpressillä kuin aiemminkin ja minä olen ihan sama ihminen kuin eilenkin, mutta siitä huolimatta on jotenkin hirveät paineet siitä, että miten tämä bloggaaminen täällä uudessa osoitteessa kuuluisi aloittaa.

Olisi varmasti hyvä jotenkin esitellä itseä, jos tänne joku uusikin lukija eksyy, mutta juuri nyt, juuri tänään, mä en itsekään oikein tiedä mikä, kuka ja millainen olen. Mutta kerron sen vähän mitä osaan.

Olen siis Veera, asun Porissa ja ikää minulla on kalenterin mukaan 31 vuotta, omassa päässäni huomattavasti vähemmän. Aloitin blogini maaliskuussa 2007 ollessani sairaslomalla ison leikkauksen jälkeen. Blogissa on alusta asti kirjoitettu todella paljon kengistä, niitä on piilotettu asuntoomme toistasataa paria.

Muutenkin blogin keskiössä on kaikenlaiset rättihöpinät: päivän asut, himotukset ja hankinnat. Oman vaatekokoni vuoksi painotus on luonnollisesti plussapalleroiden vaatteissa, mutta shoppailen taspauolisesti niin läskinurkkauksissa, normikokoisten puolella kuin mammaosastollakin.

Paljon muutakin tänne sekaan kuitenkin mahtuu: reissuja, yleistä elämän kiemuroiden ihmettelyä ja tasaisin väliajoin muistutuksia siitä kuinka tärkeää on rakastaa itseään ehdoitta.

Olen ehtinyt blogiurani aikana olla opiskelija, vastavalmistunut, valokuvaajan uran alussa, työn ohessa opiskelija ja seuraavasta statuksesta ei sitten tällä hetkellä olekaan tietoa. Samalla, kun uudet tuulet puhalsivat blogilleni tämän muuton myötä käy hurrikaani myös työn saralla. Blogi on nyt uudessa osoitteessa, mutta minä en tiedä mihin suuntaan elämä minua itseäni kuljettaa. Elämänmuutosten aiheuttamia pohdintoja voi siis olla luvassa täällä blogissakin.

kuva: Nelly Stenroos

Lässytän täällä blogissa enimmäkseen itserakkaasti itsestäni, mutta toisinaan mukana on myös ystäviä (etenkin rakkaita blogityttöjä) ja jo kymmenen vuotta rinnalla pysynyt avomieheni Tommi, josta on vuosien myötä kehittynyt jo ihan varteenotettava bloggajan poikaystävä, kamera pysyy jo räpylöissä.

Kuten en tulevaisuudestani muutenkaan nyt tiedä, niin myöskin se on hieman auki millaiseksi blogini täällä uudessa osoitteessa muodostuu. Tarkoitan lähinnä sitä, että ainakin nyt syksyllä minulla on entistä enemmän aikaa bloggaamiselle ja toivon sen näkyvän positiivisesti. Haluaisin vihdoin ehtiä toteuttaa monet päässäni pyörineet postausideat.

Mutta se siitä ympäripyöreästä itsensä esittelystä. Palaan viimeistään huomenna ihan normaaliin postailuun. Esittelyä odottaa ainakin pari päivää sitten noutamani mittatilauksena tehdyt Nomo-farkut ja pari muutakin Helsingin reissun hankintaa.

Tervetuloa uuteen blogikotiini niin uudet kuin vanhatkin lukijat!

PS.  Mitä blogin arkistoihin tulee, niin täältä löytyvät kaikki Indiedaysin aikaiset postaukset. Sitä vanhemmat oli nyt hyvä heivata menemään, sillä reilun vuoden takaisen Vuodatuksen (blogin eka koti) kämmin vuoksi lähes kaikki 2007-2009 kuvat katosivat eikä niitä tekstejä ole mitään järkeä lukea ilman kuvia. 😛 Eli 2010 alusta tähän päivään tuli historia mukana tänne uuteen kotiin!

PPS. Blogin tiedot päivitetty sekä Blogloviniin, että Blogilistalle. 

21.08.2013 Kasi-sivun tyttö

Itsestä tuntuu aina niin hassulta miten tämä bloggaaminen tuntuu olevan edelleen sellainen aihe josta jaksetaan kirjoittaa lehtijuttuja. Siis ihan sellaisia aika yleisellä tasolla ”toi tyyppi kirjoittaa blogia” -henkisiä artikkeleita.

Minuakin on haluttu tänä kesänä haastatella paikallislehtiin niin täällä Porissa kuin koti-Kainuussakin. Mutta ei mulla mitään tietenkään sitä vastaan ole, että juttuja tehdään, ihan mielelläni olen haastatteluihin yleensä suostunut.

Harmittaa oikeastaan, että viime muuton yhteydessä heitin vahingossa muutamat sellaiset lehdet menemään, missä oli itse mukana. Minulla ei nyt ole tallessa esimekiksi sitä Trendiä -jonka farkkujutussa poseerasin naama myrtsinä, kun kuvaaja ei antanut minkäänlaisia ohjeita enkä tajunnut hänen vielä oikeasti edes kuvaavan. 😀

Tuon surullinen buldoggi -kuvan juttuineen haluaisin ehdottomasti jostain metsästää. Onko kenelläkään tallessa tuollaista Trendiä ja haluaisi siitä luopua? 2011 syksy olisiko ollut kyseessä… tarkkaa kuukautta en muista.

Viime syksyn Naked Truthin sivuaaltoina ilmestyneet lehtijutut onneksi muistin kerätä talteen. Onhan se nyt hienoa, että oma todella karu näppynaamakuva on koristanut sivua useammassakin aviisissa ja puolustanut paikkaansa iltapäivälehden verkkosivuilla Huippumalli haussa -voittajan vierellä. Ai että. 😀

Mutta se niistä vanhoista jutuista, voisin tähän väliin linkata uusimman joka ilmestyi viime perjantain Porilaine -lehdessä.

Mä olen niin ylpeä tuosta mun jo lähes kuolemattomaksi muodostuneesta sloganistani, joka kelpasi tällä kertaa jopa otsikoksi asti. Uudessa blogissa ajattelin sisällyttää tuon asennettani kuvaavan lausahduksen näkyvästi jo banneriin. 😀

Tuo viime viikon Porilaine on luettavissa TÄÄLLÄ ja meikäläisen voi bongata sivulta 8.

Kahden päivän vakavan peiton alla  -masistelun jälkeen onnistuin vihdoin tänään kömpimään kolostani ja tekemään monta tärkeää kohtaa valtavalta to do -listaltani. Loppuviikostakaan ei hommaa puutu.. vuorossa olisi muutamien hääkuvausten lisäksi jälleen kerran paskamainen homma nimeltä portfolio, sillä ammattitutkinnon viimeinen näyttö kummittelee muutaman viikon päästä.

Kuvakavalkadin lisäksi tekemistä odottavat myös hervottomat kirjalliset tehtävät samaa hemmetin näyttöä varten. Mä olin ajatellut ettei ole mitään paskamaisempaa kuin portfolioiden kasaus, mutta nämä omaa työtä ja ammatillisia tavotteita ja suunnitelmia syväluotaavat kirjalliset tehtävät todellakin ovat sitä. Yääk ja plääh. Lähettäkää opintojen loppuunsaattamisenergiaa!!!