-Sisältää mainoslinkkejä-

Ei sitä syksystä selviä pelkillä nahkarotseilla ja pelkän kivan ulkonäön perusteella hankituilla loimilla. Molempia kaapistani löytyy yks jos toinenkin. Viimassa ja tihkusateessa töihin pyöräillessä, viileällä kelillä ulkona kuvatessa ja monessa muussa tilanteessa nyt vaan on kiskottava päälle jotain käytännöllistä ja järkevää. 

Kyllähän tuo ”käytännöllinen ja järkevä” on omassa päässäni pitkälti sama asia kuin tylsää, mutta tein tämän takkihankinnan sentään punaisena enkä syksyn pimeyteen uppoavana mustana.

Syksyn järkitakkini on Elloksen omasta plusmallistosta. Nappasin sen edelleen meneillään olevan -30% alennuksen turvin. 

Kokoja tästä hupullisesta softshell-takista löytyy 44:sta aina kokoon 60 saakka, joten hyvä vinkki monelle ulkoilutakkia etsivälle plussalle. Omasta mielestäni Elloksen omien mallistojen koot vastaavat melko hyvin numeroitaan, mutta toki aina vaatteesta riippuen voi viereinen koko ollakin parempi. 

Tämän takin kohdalla päädyin ottamaan koon 50, jotta ei vaatekerroksia alle pukiessa alkaisi rinnuksestakaan ahdistamaan. Hihoihin kyllä jäi melkoisesti väljyyttä, mutta sehän ei tällaisessa vaatteessa haittaa lainkaan. Jos siis tämän kohdalla empii kahden koon välillä, kannustaisin ottamaan isomman, sillä tämän tyyppinen ulkoilupomppa saa mieluummin olla rento kuin justiinsa. 

Mulla on hyviä kokemuksia noista Elloksen ulkoiluvaatteista. Olen omistanut vuosien varrella jokusenkin tuulitakin ja ulkoiluhousut niin Elloksen omasta mallistosta kuin myös heidän myymältään Áhkká -merkiltä ja ovat aina olleet mielestäni hinta-laatu -suhteeltaan oikein päteviä.

Myös laaja kokovalikoima on ohjannut tsekkaamaan yleensä heti ekana Ellokselta, jos on jotain tällaisia järkihankintoja ollut ostoslistalla. Sieltä löytyy plussalle niin untuvatakkia, lasketteluhousua, fleecetakkia kuin sadeasuakin. 

On tää punainen Pikku Myy -takki onneksi sen verran pirtsakka tapaus, ettei nyt ihan masenna tällaisessa käytännöllisyysvaatteessa tarpeen tullen liikkua. 


Pukeutumisoppaat ja -neuvojat käyttävät usein sanaa imarteleva. Sillä tarkoitetaan vaatetta, joka optisesti huijaa kantajaansa lähemmäksi yleisiä ihanteita. Etenkin vaate, joka häivyttää vatsamakkaroita ja alleja, korostaa vyötäröä, pidentää sääriä tai kaulaa ja saa vartaloon edes hieman tiimalasin mallia, on imarteleva vaate parhaimmillaan.

Kaikista onnistuneimmaksi vaatevalinta koetaan yleensä silloin, kun voidaan todeta sen ”kadottavan ainakin viisi kiloa”. 

On hyvä olla tietoinen, miten erilaiset vaatteiden leikkaukset ja mitat käyttäytyvät omalla vartalolla. Niitä voi hyödyntää silloin, kun haluaa, mutta ei niistä ”kavenna, häivytä, korosta” -mantroista kannata itselleen vankilaa tehdä. 

Tämän Junarosen pitsimekon kohdalla voisin nyt kuitenkin todeta, että tämä taitaa olla juuri sellainen imarteleva mekko, jonka tiukimmatkin pukeutumisneuvojat ehkä kaltaiseni omenavartaloisen lihavan naisen päälle hyväksyisivät. 

Sillä tämähän taikoo lähes kaikki kaameat virheet piiloon. V-mallinen pääntie saa kaulan näyttämään pidemmältä, juuri polveen ulottuva helma tuo sääret esiin, mutta peittää juuri sopivasti pattipolvet. Mekon malli hieman kellotettuine helmoineen tekee suoraan keskivartaloon hieman illuusiota mutkasta ja häivyttää pömpöttävän vatsan ja sen makkarat. Kaksoisleuka tosin jää edelleen näkyviin. Onks nyt kriisin paikka?

Kaikesta huolimatta mä tunnustan kyllä edelleen tuntevani kotelomekot enemmän omakseni, vaikka ne näyttävätkin keskivartalon huomattavasti realistisemmin. Mutta tämän Junarosen pitsileningin hankin täydelliseksi työmekoksi vanhan jo kulahtaneen ”hautajaismekkoni” tilalle. 

Tällä mekolla voi tyylin puolesta kuvaajana mennä niin häihin kuin hautajaisiinkin ja joustavan materiaalinsa ja riittävän helman pituutensa vuoksi se on mukava työskennellessä. Tiesin kokemuksesta mekon hyväksi työvaatteeksi, sillä minulla on saman mallinen mekko sinisenä ja hihattomana. 

mekko – Junarose / kengät – Wonders / korvikset – Viaminnet (saatu)

Eilen uusi duunikolttu pääsikin ensimmäistä kertaa käyttöön, kun suunnattiin toimittajan kanssa Satakunnan AMK:n uuden kampuksen avajaisjuhliin keikalle. Kun tiesi vieraiden juhlivan iltapuvuissa, ei itsekään halunnut mennä paikalle ihan hirveän arkisena. Tämä look mukavine korkkareineen oli mielestäni ihan justiinsa passeli.

Monenlaiselle vartalolle sopivaa, imartelevaa jaa mukavaa monen tilaisuuden mekkoa halajaville tässä olis siis yksi hyvä vaihtoehto. Leninkiä on tällä hetkellä Junarosen nettikaupassa mustana ja tummanvihreänä. Mustana mekkoa saa myös ainakin Zalandolta, mistä omanikin tilasin. Minulle 48 kokoiselle tästä meni koko M.

Jos oikein muistan ajankohdan, niin lokakuussa pitäisi myyntiin tulla vielä sähän punainen versio. Sen voi tsekata päälläni tästä postauksesta. 

PS. Noita maailman mukavimpia korkkareita on vielä muutama koko Booztin alessa!


Pukeutumisoppaat ja -neuvojat käyttävät usein sanaa imarteleva. Sillä tarkoitetaan vaatetta, joka optisesti huijaa kantajaansa lähemmäksi yleisiä ihanteita. Etenkin vaate, joka häivyttää vatsamakkaroita ja alleja, korostaa vyötäröä, pidentää sääriä tai kaulaa ja saa vartaloon edes hieman tiimalasin mallia, on imarteleva vaate parhaimmillaan.

Kaikista onnistuneimmaksi vaatevalinta koetaan yleensä silloin, kun voidaan todeta sen ”kadottavan ainakin viisi kiloa”. 

On hyvä olla tietoinen, miten erilaiset vaatteiden leikkaukset ja mitat käyttäytyvät omalla vartalolla. Niitä voi hyödyntää silloin, kun haluaa, mutta ei niistä ”kavenna, häivytä, korosta” -mantroista kannata itselleen vankilaa tehdä. 

Tämän Junarosen pitsimekon kohdalla voisin nyt kuitenkin todeta, että tämä taitaa olla juuri sellainen imarteleva mekko, jonka tiukimmatkin pukeutumisneuvojat ehkä kaltaiseni omenavartaloisen lihavan naisen päälle hyväksyisivät. 

Sillä tämähän taikoo lähes kaikki kaameat virheet piiloon. V-mallinen pääntie saa kaulan näyttämään pidemmältä, juuri polveen ulottuva helma tuo sääret esiin, mutta peittää juuri sopivasti pattipolvet. Mekon malli hieman kellotettuine helmoineen tekee suoraan keskivartaloon hieman illuusiota mutkasta ja häivyttää pömpöttävän vatsan ja sen makkarat. Kaksoisleuka tosin jää edelleen näkyviin. Onks nyt kriisin paikka?

Kaikesta huolimatta mä tunnustan kyllä edelleen tuntevani kotelomekot enemmän omakseni, vaikka ne näyttävätkin keskivartalon huomattavasti realistisemmin. Mutta tämän Junarosen pitsileningin hankin täydelliseksi työmekoksi vanhan jo kulahtaneen ”hautajaismekkoni” tilalle. 

Tällä mekolla voi tyylin puolesta kuvaajana mennä niin häihin kuin hautajaisiinkin ja joustavan materiaalinsa ja riittävän helman pituutensa vuoksi se on mukava työskennellessä. Tiesin kokemuksesta mekon hyväksi työvaatteeksi, sillä minulla on saman mallinen mekko sinisenä ja hihattomana. 

mekko – Junarose / kengät – Wonders / korvikset – Viaminnet (saatu)

Eilen uusi duunikolttu pääsikin ensimmäistä kertaa käyttöön, kun suunnattiin toimittajan kanssa Satakunnan AMK:n uuden kampuksen avajaisjuhliin keikalle. Kun tiesi vieraiden juhlivan iltapuvuissa, ei itsekään halunnut mennä paikalle ihan hirveän arkisena. Tämä look mukavine korkkareineen oli mielestäni ihan justiinsa passeli.

Monenlaiselle vartalolle sopivaa, imartelevaa jaa mukavaa monen tilaisuuden mekkoa halajaville tässä olis siis yksi hyvä vaihtoehto. Leninkiä on tällä hetkellä Junarosen nettikaupassa mustana ja tummanvihreänä. Mustana mekkoa saa myös ainakin Zalandolta, mistä omanikin tilasin. Minulle 48 kokoiselle tästä meni koko M.

Jos oikein muistan ajankohdan, niin lokakuussa pitäisi myyntiin tulla vielä sähän punainen versio. Sen voi tsekata päälläni tästä postauksesta. 

PS. Noita maailman mukavimpia korkkareita on vielä muutama koko Booztin alessa!