Mä oikeastaan vihaan tällaisia ”heipä hei, tässä mun kuulumiset sekalaisten kuvien kera” -postauksia, sillä en todellakaan haluaisi oman blogini luisuvan miksikään hemmetin päiväkirjaksi, mutta just nyt tällä lomamoodilla ei kyllä irtoa mitään jäsennellynpää, joten koitan vaan kestää tätä blogisuvantoa. Kestättekö te?  Loma-asennossa tulee mietittyä toisinaan jopa koko blogin olemassaolon järkevyyttä, mutta tiedän tunteen menevän ohi, joten koitan olla välittämättä siitä.

loma kotona2

Lomailen tosiaan parhaillaan kotikotona Sotkamossa ja viime päiviin on kuulunut paria pikku työrutistusta (jep, loistoloma, kun kuitenkin on töitä mukana..) lukuunottamatta ihan vaan kesästä nuttimista. Kotitien päässä on kiva pieni lampi jossa on kiva käydä dippaamassa itseä veteen ja loikoilemassa laiturilla aurinkoa ottaen.

Nuo uimishommat on kyllä itselle vähän hankalahkoja, kun kalakammoisena saan ahdistuskohtauksia pikkukalojen parvista joita laiturilta tähyillen bongaa tuon tuosta. Eilen nähtiin isin kanssa ainakin kolmen sentin mittainen hauki-vauva, (mikä jättiläinen!!) ja en voi olla ajattelematta, että, jos siellä on se lapsihauki, niin jossain ne on sen isi ja äitikin. Yyyh!

loma kotona1

Lauantaina vietettiin varsinaista isä-lapsi-laatuaikaa, kun suunnattiin isin kanssa mustikkametsään. Ei siellä helteessä ihan hirmuisen kauan jaksanut hyttysten syötävänä kyykkiä, mutta kyllä sieltä riittävästi omiin tarpeisiin saatiin herkkua poimittua. Siinä ajassa missä minä poimin yhden pikku sankollisen marjaa, napsi isä kaksi sankoa täyteen. Isä nauroikin mun poimintataktiikkaa, että ”yksitellenkö sinä niitä marjoja sieltä poimit?!” ja täytyy sanoa, että melkeinpä. Mutta minunpa saalis olikin jo valmiiksi puhdistettua, kun taas isipapan marjat vaativat vielä puhdistuskierroksen! Hahaa! 😀

Marjasaaliista väsättiin ehti eilen mm. soppaa ja kakku ja iltapalana on herkuteltu mustikkamaidolla. Ihania lapsuudesta tuttuja makuja!

loma kotona3

Sunnuntaina ohjelmassa oli mm. kesätetatterissa käyntiä. Napattiin Piia (mun elämäni pitkäaikaisin ystävä) meidän perheen mukaan ja suunnattiin katsomaan Teatteri Havukan näytelmää Opri. Esitys piti paikkaansa ns. Tökärillä, eli vanhalla työväenyhdistyksen talolla, joka minun ja Piian lukioiässä palveli baarina nimeltä Rio. Piti sitten näytelmän väliajalla mennä tarkastamaan alakerran vessa ja kyllä, sieltähän se seinään maalattu adonis löytyi edelleen!!! Tuon nakun miekkosen edessä poseerrattiin myös mm. meidän penkkaripäivän iltana vuonna 2000. Kuten joku jo instagramissa kommentoikin: ”Elämässä on hyvä olla jotain pysyvää”. 😀

Niinpä, edes jokin asia on kotikylässä siis ennallaan, kun niin moni asia tuntuu vuosien aikana muuttuneen. Ajelin tuossa illalla pienen lenkin tässä omalla kylälläni ja tuntuu, että joka nurkkaan on tupsahtanut uusia taloja ja entiset ovat vaihtaneet väriään ja niitä asuttavat ihan eri ihmiset kuin silloin joskus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi jokin muukin on pysynyt ennallaan tuon alastoman adoniksen lisäksi, nimittäin Vuokatin vaaralta lankeavat uskomattoman upeat maisemat. Vaaralle on joka ikinen kerta täällä käydessä päästävä ja ihasteltava sitä kuinka kauniilta tämä järvien täyttämä kotiseutu oikein on. Nämä vaarat ja järvet on ja pysyy. Juuret on ja pysyy.

 


Minä olen vähän huono vauvahommien kanssa, siis tarkoitan sitä, että minusta tuntuu, etten osaa vauvauutisia kuullessani esiintyä sillä tavoin kuin yleisesti oletetaan naisen käyttäytyvän, kun hän kuulee ystäviensä tai tuttaviensa raskauksista. Olen ollut mukana tilanteissa joissa joku ystävä kertoo odottavansa ja muut seurueen naiset ovat heti halailemassa tulevaa mammaa liikutuksen kyyneleet silmissä ja asiaan kuuluvia kysymyksiä alkaa heti lentää kuin tykin suusta. Itsestäni ei sellaista vauvahuuruista intoilua irtoa sitten millään. Pikku hiljaa tilanteiden toistuessa ja vauva-uutisten lisääntyessä olen oppinut reagoimaan jotakuinkin yeisesti hyväksyttävällä tavalla ja lausumaan jotain asiaan kuuluvaa kommenttia, mutta edelleenkin tunnen itseni jotenkin välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi  kuullessani jonkun kaverin taas sairastuneen pippelimyrkytykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen huomannut järjestään etääntyväni kaikista lapsia saaneista kavereistani, mutta kun Iina viime vuoden lopulla kertoi minulle raskaudestaan ajattelin kyseessä oli niin hemmetin tärkeä ja läheinen ystävä, että nyt mun olisi karkuunjuoksemisen sijaan vaan sopeuduttava ajatukseen tulevasta bebestä kauhuntuonteistani huolimatta. Onneksi tiesin olevamme niin hyvät ystävä, että saatoin kertoa hänelle rehellisesti hämmenyksestäni ja siitä, että minä en sitten välttämättä osaisi olla sellainen vauvaintoileva kaveri kuin ehkä ”kuuluisi” olla, mutta lupasin yrittää parhaani ollakseni hyvä ystävä myös tässä uudessa tilanteessa.

babyshowerPPPP

Kun kerroin ystävälleni rehellisesti omista ristiriitaisista tunteistani koko aihetta kohtaan (nää lisääntymishommat on itselle vähän sellanen vaikea asia) ja pelostani, että menetän hänet tämän elämänmuutoksen myötä, niin se loppujen lopuksi johtikin siihen, että olen saanut huomata itsekin jo pikku hiljaa innostuvani uudesta tulokkaasta. Olemalla rehellinen, pääsin paineista olla jotenkin oikealla tavalla käyttäytyvä kaveri, eikä raskaana olevan ystävän kohtaaminen enää ollutkaan niin ahdistavaa kuin se on toisinaan ollut. Ja toisaalta rakas ystäväni on osannut arvostaa sitä, että siinä missä suuri osa ihmisistä on raskauden aikana nähnyt hänet ainoastaan odottavana äitinä ja keskittynyt kyselemään vain raskauskuulumisia, olen minä puolestaan keskittynyt edelleen siihen samaan Iinaan, joka hän on aina ollut. Toki minuakin on mahassa möyrivän toukan asiat alkaneet koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostaa, mutta harvoin muistan niitä ensimmäisenä udella.

babyshowerPPPP3

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun joku sellainen ystäväni saa lapsen, jonka kanssa olen koko ajan tekemisissä. En siis ole koskaan aiemmin ollut näin tiiviisti ”mukana” kenenkään raskaudessa ja ehkä senkin takia kaverisuhteet ovat lasten myötä etääntyneet, kun näin omasta näkökulmasta tilanne on radikaalisti muuttunut ns. yhtäkkiä. Mutta nyt, kun olen saanut seurata Iinan vatsan kasvua niin tiiviisti, olen saanut itsekin aikaa tottua ajatukseen, että pian moni asia muuttuu. Pitkään tunsin asiasta pientä kauhua, mutta nyt eilen hyvästellessäni Helsingissä Iinan ja masun ajattelin jo melkoisen innolla sitä, että seuraavan kerran nähdessämme seurassa olisi ehkä myös uusi tyyppi.

Olin aina mielessäni vannonut, että minä en sitten ainakaan mitään hattaraisia lässynlässyn vauvajuhlia kenellekään järjestä, että se ei niin oo mun pirtaan sopivaa hommaa, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että kun Jonna ehdotti babyshowereiden järkkäämistä Iinalle, niin kyllähän mä messissä olin. Ja Iina oli minut tuntien jo ajat sitten sanonut, että jos jotkut veuvakemut tulee, niin mä voisin toimia skumppavastaavana, jos askartelupaskartelut tuntuis liian karmivilta. 😀

babyshowerPPPP4

Ja vallan ihanat juhlathan niistä sitten tulikin. Jonna toimi viime sunnuntaina pidettyjen pihajuhlien pääarkkitehtina ja itse saavuin sitten kemujen aamuna auttelemaan koristelussa (koristeet saatu Tigerista) ja tarjoiluissa. Paikalle saapui juuri sopivan kokoinen joukko ystäviä nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja herkuista. Mitään sen kummempaa ohjelmaa emme olleet juhliin järjestäneet, vaan luotimme ihan vain tarjoiluiden ja yhdessäolon voimaan. Ja hyvä niin, viihdyimme ulkona koko iltapäivän ja naurua riitti. Pitämässäni maljapuheessa toivotin uuden tyypin lämpimästi tervetulleeksi ja lupasin tehdä oman osani siitä, että meistäkin tulisi hyvät ystävät.

babyshowerPPPP2

Tuleva äiti ja bebe saivat tietenkin myös melkoisen kasan lahjoja. Itse hankin tyypille Marimekon hupullisen pyyhkeen, jonka ajattelin olevan käyttökelpoinen useamman vuoden. Aluksi beben mahtuu käärimään siihen kokonaan, myöhemmin sitä voi käyttää rantsussa Batman-viittana. 😀

Porista toin mukanani myös pari söpöä juttua, jotka juhliin lahjoitti Päivin Vaippakakut. Kirahvikakussa oli vaippojen lisäksi harsoja ja kaikkia vieraita erityisesti ihastuttaneet kuppikakut puolestaan oli tehty vaipoista ja pienistä pyyhkeistä. Päivi tekee paljon muunkin mallisia luomuksia vaipoista, joten se perinteinen kakku ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto!

babyshowerPPPP1

Tarjoilut olivat kesäiset ja sopivat väreiltään loistavasti puutarhajuhlan fiilikseen ja koristeisiin. Jonna taikoi suussa sulavan Pavlovan, minä kokosin kesäisen saalaatin ja vieraat toivat mukanaan mm.mansikoita ja macaroneja. Iinalle sekoittelimme marjaisen alkoholittoman kuplajuoman ja me vieraat kilistelimme Barefootin Bubbly Pink Moscato -kuoharilla (saatu). Joidenkin mielestä alkoholijuomat eivät kuulu vauvakutsuille, koska juhlan sankari ei niitä voi nauttia, mutta meillä oli tähän itsensä juhlakalun lupa elleipä jopa kehoitus. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se ei ole pelkästään tulevien vanhempien kannalta hyvä, että raskaus kestää sen yhdeksän kuukautta, vaan se on loistava juttu myös tällaisen vauvakauhua kokevan ystävän vuoksi. Nyt yli puoli vuotta ajatukseen totuteltuani minäkin saatan vihdoin olla valmis kohtaamaan tähän maailmaan saapuvan uuden ihmisen ilman tunnetta, että siihen hetkeen päättyy jotain. Tällä kertaa kyseessä taitaakin olla tyyppi, jonka elämään minäkin haluan kuulua. 🙂

PS. Iinan ja beben kuulumisia voi seurata Bebe au Lait -blogista!


Viikonlopun Tukholman reissu oli kaikin puolin onnistunut ja ihana. Ei olla oltu murun kanssa pitkään pitkään aikaan poistuttu yhdessä Porista, vaan se olen yleensä minä joka pakkaan kassiani vähän väliä, joten oli ihan luksusta viettää yhdessä tuollainen parin päivän miniloma.  Lähdimme perjantai-iltana Turusta Viking Gracella ja palasimme sunnuntai-iltana lentäen Poriin.

tukholma_laivalla

Mä himottelin laivalla tuollaista söpöä käsilaukun näköistä hanaviinipakkausta, kun taas Tommi vietti haaveilevia hetkiä viskiosastolla. Muutaman baarissa nautitun maistiaisen jälkeen päädyttiin hankkimaan pari pulloa kotiinkin. Illalliseksi kiskaistiin annokset lammasta Gracen Frank’s -ravintolassa.

tukholma11

Mies on intohimoinen olutharrastaja, joten uusien tuttavuuksien maistelu oli tärkeä teema tälläkin reissulla. Itse en ole koskaan oluesta välittänyt, mutta pikku hiljaa olen Tommin rinnalla alkanut varovasti haistelemaan ja maistelemaan hänen laseistaan ja jotkin IPAt ja Saisonit olen jo todennut ”ei hirveän pahoiksi”. Tuo Tommin laivalla juoma ahvenanmaalaisen pienpanimo Stallhagenin IPA-pullo piti ikuistaa ihan vaan sen ihanan etiketin vuoksi. Tuli jotenkin vanhanajan sirkus ja huvipuisto mieleen.

tukholma12

Laiva oli aamulla satamassa ihan epäinhimillisen aikaisin (6.30), mutta meillä kävi onneksemme tuuri ja hotellissamme, kävelymatkan päässä satamasta sijainneessa Scandic Malmenissa oli huoneita vapaana jo aamulla, joten pääsimme vielä muutamaksi tunniksi jatkamaan lyhyiksi jääneitä uniamme ennen kuin treffasimme Mintun aamiaisen merkeissä.

tukholma14

Iltapäivä vietettiin sitten Tommin kanssa kauppoja kierrellen ja ei se en ollut minä joka raahasi vastahakoista miestä rättiostoksille niin kuin voisi helposti kuvitella, vaan keskityimme etupäässä etsimään kamppeita Murulle. Hänellä oli ostoslistalla mm. uudet kengät, farkut ja kesätakki ja tavoitteista onnistui 2/3. Itse siis jätin naistenosastot ihan suosiolla väliin ja keskityin olemaan Tommin shoppailuassistentti, mutta Vagabondilla tuli sitten tehtyä yksi heräteostos itsellekin. Kuvia kauniista ja kesäisenvärisestä olkalaukusta lisää myöhemmin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantain ja koko reissun pääasia oli tietenkin Friends Arenalla pidetty Pearl Jamin keikka. Bändi soitti yli kaksi tuntia ja esitti materiaalia laajasti eri levyiltä. Ihan pari ekaa biisiä olin ihan tyrmistynyt huonoista soundeista, mutta ne onneksi paranivat keikan kuluessa. Meidät keikan jälkeen kaupunkiin kyydinnyt taksikuski kyllä kertoi, että pari vuotta sitten valmistuneen areenan äänentoistosta on kuulunut paljon valituksia. Mutta katettu jalkapallokenttähän se onkin eikä musiikkihalli. 😛

Huippu keikka se kuitenkin oli, alun huonoista fiiliksistä huolimatta. Keikkaan mahtui materiaali uselata levyltä, ja onnekseni kaikkien aikoihin lempialbumeihini kuuluva Ten koluttiin läpi melko tarkkaan. Onnellinen fiilis jäi kaikin puolin!

tukholma13

Sunnuntaina nukuttiin suosiolla pitkään ja tankattiin huolella hotelliaamiaista. Viikonlopun pisin ja kiduttavin jonotusta ei suinkaan koettu esimerkiksi edellisillan keikalla vessaan, vaan hotellimme aamiaispannukakkumasiinalle. Huoh, kuinka pitkiä minuutit voivat tuollaisessa tilanteessa olla!

Huoneen luovutuksen jälkeen otimme suunnan kohti Fotografiskaa ja siellä ollutta Sebastiao Salgadon näyttelyä. Matkalla kuitenkin bongasimme purjehduskilpailujen lähtötohinoita ja parkkeerasimme ravintolalaivan kannelle sitä hetkeksi seuraamaan.

tukholma

Suosittelen muuten suurella lämmöllä tuota Salgadon Genesis-näyttelyä mikäli osuu Tukholman reissua syyskuun 14. päivään mennessä. Todella laaja näyttely on henkeä salpaavan upea ylistys luonnon kauneudelle, maapallomme ihmeille ja ihmisille jotka edelleen elävät luonnonmukaisesti. Galapagos-saarten albatrossit, Etelämantereen pingviinit ja merileijonat, Papuan puuintiaanit, Ugandan vuorigorillat, Etiopian Mursiheimolaiset, siinä vain muutamia näyttelyssä nähtyjä aiheita. Kaikki suurina mustavalkovedoksina, jotka olivat sävykkyydessään aivan käsittämättömän upeita. Huh. En oikein osaa muuta sanoa.

Ihan ehdoton lempikuvakin sieltä löytyi…postasinkin jo Instagramiin, että miksi minuun vetosi eniten juuri hempeilevä albatrossipariskunta. 🙂