03.02.2010

Posted at 22:25h in Yleinen by
0 Likes

Tiedättekö sen fiiliksen, kun on vaikka kuinka kauan hinkunut jotakin asiaa ja hipelöinyt sitä kaupassa ja kuolannut netistä ja vaikka mitä, mutta ei sit kuitenkaan ole raskinut ostaa ja sitten kun sitä vähiten odottaa, niin kirkkaalta taivaalta iskee salama ja paiskaa kyseisen unelman eteesi  ja vielä halvalla? Se on hyvä tunne se. Se on niitä osto-orgasmihommia,  joka vääntää naaman asentoon ’hangon keksi’ pitkäksi aikaa ja pakottaa kanssaeläjät kuuntelemaan väsymätöntä hehkutusta ja yhtymään uuden kapineen ihasteluun. Tällainen salaman aiheuttama täyttymys tapahtui mulle blogiristeilyllä. (Ja niin muuten tapahtui todistetusti ainakin yhdelle toisellekin bloggarille. En nimittäin oo aikoihin nähnyt sellasta tyypertynyttä hymyä jonkun ostoksen vuoksi kuin täällä) Mutta mitä minä sitten oikein löysin?

Escama studio

Pull tab clutch

Juomatölkkien avausrenkaista (mitä hittoja ne on oikeesti suomeksi?) tehty juurikin iltakäyttöön sopivan kokoinen clutch. Olen ihaillut noita jo vaikka kuinka kauan Escama Studion nettisivuilta ja ehdin hiplata ihanuuksia livenäkin joulukuisella Helsingin reissullani. Kauppa taisi olla Secco, jos oikein muistan.. Mua jotenkin kiehtoo tuo materiaali. Siitä tulee mieleen ritareiden haarniskojensa käyttämät metalliverkkoviritykset. (Chainmail, taas on suomenkielinen termi hakusessa!)Juuri oikean väristä metallifiilistä, joka sopii loistavasti yhteen mun korujen ym. hopeisiin yksityiskohtiin. Laukku erottuu mahtavasti edukseen myös ainaisen mustien asujeni kanssa.  Mahtavuutta! (Haaveilen itse asiassa samaisesta materiaalista tehdystä näyttävästä kaulakorusta. Sellaista silmällä pitäen olenkin tuijotellut erinäisiä ohjeita netistä, mutta tekniikka on vielä hieman hakusessa. Mutta siitä asiasta lisää sitten jos hanke etenee)

Laukku sattui silmääni, kun olimme laivan tax freessä viettämässä bloggareille varattua skumpalla maustettua shoppailuhetkeä. Pussukka nökötti yksinäisenä ja unohdetun oloisena yhden alepöydän nurkalla ja luulinkin sen olevan jonkun bloggarin siihen vahingossa unohtunutta omaisuutta. Katse liimattuna kohteeseen lähestyin sitä varovasti, mutta määrätietoisesti ja kurkistin pikaiseti sisään varautuneena näkemään tavaroita, jotka kertoisivat laukun olevan jo käytössä. Mutta mikä yllätys minua veskan sisuksissa odottikaan! Nuhjaantunut hintalappu, joka kertoi pitkäaikaisen ihastukseni olevan tarjolla puoleen hintaan. Ainoa kappale koko puljussa. En voinut uskoa onneani. 24 € tiskiin ja laukku oli minun. Minun, eikä kenenkään muun! Moni kertoi laukkua hipelöineensä, mutta luojan kiitos kaikilla heillä viirasi jotain päässä ja jättivät ostamatta.

Who made this

Kierrätetyt juomatölkkien vetimet taipuvat kauniiksi käyttöesineiksi Brasiliassa kymmenien paikallisten naisten näppärissä sormissa. Kaikkien tuotteiden lapuissa on sen tehneen käsityöläisen signeeraus ja Escama Studion nettisivuilta löytää tuolle signeeraukselle kasvot. Oman laukkuni on tehnyt iloisen näköinen nainen nimeltä Iraneide de Lima dos Santos, joka kertoo olevansa naimisissa oleva kolmen lapsen äiti. Iraneide kertoo olevansa todella onnellinen työpaikastaan, mutta kertoo, että työn ja perheestä huolehtimisen yhdistäminen tuntui aluksi vaikealta. Tuntuu jotenkin kivalta nähdä minkä näköisen ihmisen käsissä minua niin kovasti ilahduttanut tuote on syntynyt. (Olen aiemmin iloinnut myös Nanson vaatteissa olleista tarroista, jotka kertovat kuka tuotteen on tarkastanut. Mulla on jo ainakin kaksi Sirkan hyväksi havaitsemaa vaatetta. 😀 )

Escama Studio on mukana Fair Trade Federation (FTF) nimisessä reilun kaupan järjestössä, joka liputtaa kestävän kehityksen ja työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun puolesta.  Firman tuotteet kuulunevat siis niihin astetta kevyemmän omantunnon ostoksiin.  Iloinen käsityöläinen lähetti laukun matkaan toiselta puolen maapalloa ja sen käsiinsä saanut tuotteen loppukäyttäjä on myöskin enemmän kuin innoissaan. Hyvä ostos siis!

Käykää ihmeessä lukemassa lisää Escama Studion toiminnasta ja tutustumassa monipuoliseen valikoimaan.

Iskeekö kyseinen kierrätysmateriaali muihin?


02.02.2010

Posted at 11:15h in Yleinen by
0 Likes

Tokihan sieltä viikonlopun blogiristeilyreissulta tuli jotain hankittuakin. Etenkin, kun olin luvannut itselleni, että kirpparilta ja huutiksesta saadut rahat olisivat tätä viikonloppua varten. Minua eniten ilahduttanut superlöytö saakoon ihan oman postauksensa ja vaatteet koitan saada kiskottua kuvia varten ihan päälleni, joten aloitetaan kahdesta pikkujutusta.

snö of sweden rannekoru

Snö of Swedenin mustasta nahasta ja hopean värisistä renkaista koostuva rannekoru oli niin itseni näköinen ja täydensi mahtavasti ranteessani jo pitkään asustanutta kolmen korun kasaa, etten voinut kuvitellakaan jättäväni sitä tax freen hyllyyn. Voin vakuuttaa, että tämä koru muuttaa ranteeseeni asumaan. Hintaa uudella lempparillani oli 22 €.

Kerrankin muuten tuollaista hieman räyhäkkäämpää tarjontaa Snöltä, niiden ainaisten söpöilykorujen rinnalle. Himoitsin itse asiassa joulun alla tuon rannekorun kanssa samaan satsiin kuuluvaa kaulakorua, mutta en raskinut sitä itselleni hankkia ja laivalla sitä ei harmikseni ollut lainkaan. Täytyy toivoa, että se vielä tulisi joskus jostain alennusmyynnistä vastaan.

Dior silver pearl

En ollut monen muun bloggaajan tavoin kehittänyt itselleni mitään ostoslistaa Tukholmaa varten, mutta perjantai-iltana laivalla sellaisen sitten kuitenkin ehdin laatimaan. Lista kuului näin: Diorin kynsilakka nimeltä Silver Pearl. Ei muuta. Impulsin meikkaaja Nina Björkman oli esittelemässä Diorin tuotteita meille bloggareille ja hänellä oli luonollisesti mukanaan myös tuore kevätkokoelma. Ihastelin metallinharmaata lakkaa ja Nina intoutui sutimaan sitä kynsiini vanhojen mustien rokkilakkojen päälle. Se oli menoa sitten. Päätin, että minun on saatava tuo jumalaisen ihanasti levittyvä ja todella peittävä lakka vaatimattoman värikokoelmani jatkoksi.

Tax freesta kevätuutuuksia ei vielä löytynyt eikä myöskään Tukholman Åhlensilta, mutta sieltä osasivat kertoa kokoelman tulleen jo NK-tavarataloon. Muut shoppailuporukkamme tytöt olisivat olleet jo valmiita suuntaamaan takaisin laivalle, mutta minä ilmoitin, että ilman hopeahelmeä ei lähdetä. Ja sainhan minä lakkani vihdoin! Mulla ei ole ikinä ennen käynyt mielessä, että voisin maksaa kynsilakasta 24 €, mutta tästä maksoin ihan itkemättä.Väri on täydellisen yhteensopiva lähes kaikkien vaatteideni ja useimmin käytössä olevien meikkieni kanssa. Tuote levittyy jopa minun tärisevissä käsissäni tasaisesti ja tasoittaa kynnessä olevia epätasaisuuksia. Jälki on jo yhdellä kerroksellatodella peittävä. Lakka tosiaan suvereenisti peittosi alla olleen mustan lakan näkymättömiin jo yhdellä sipaisulla.

Mä olen kynsien lakkaajana ihan noviisi ja omistankin tämän uutukaisen lisäksi vain Mavalan mustan lakan, jonkun tummanvioletin ja alus- ja päällyslakat. Olen aina ollut varsinainen jyrsijä, mitä kynsiin tulee, eikä niissä siksi ole ollut juuri lakattavaa. Tästä syystä myös taitoni kyseisessä asiassa ovat varsin kehnot, ettekä saakaan uudesta lakasta kuvaa kynsissäni, ennen kuin olen hieman harjoitellut ja jälki on esittelykelpoista. Tai sitten mä jatkan viime aikojen metodilla ja käyn tasaisin väliajoin ihanan ystäväni luona kylässä lakkauttamassa kynteni. Nyt kuitenkin innostuttuani viime aikoina asiasta, olen saanut kynteni jo hieman kasvamaan, sillä lakattuja kynsiä ei mitenkään raski tuhota repimällä ja puremalla. Ehkäpä tämä ihastuttava Silver Pearl auttaa minua pysymään kaidalla tiellä ja kasvattamaan kynsistäni entistä salonkikelpoisemmat. Toivon niin.


27.01.2010

Posted at 21:26h in Yleinen by
0 Likes

Niin, että miten se oli viime vuoden kenkähankintojen kanssa… 20 paria vai? Ajattelin sit ilmeisesti, että tänä vuona ei ainakaan vähennetä, kun tammikun loppu on vasta muutaman päivän päässä ja kotiin on eksynyt jo kolmet jalkineet ja lauantaina vielä tiedossa pyrähdys Tukholmaan, joka saattaa osoittautua pahaksi ansaksi.

Mutta sitten niihin tammikuun aikana kotiin muuttaneisiin kenkiin. uutena tuli hankittua H&M:n lasten puolelta mustat paljettitennarit kevättä varten hintaan 15 €. Harakka oli luonnollisesti haaveillut paljettitennareista jo hyvän tovin, joten ostoslistan mukainen hankinta siis. 😀

Kaksi muuta hankintaa ovatkin sitten olleet puhtaita heräteostoksia. Mun täytyis varmaan oppia hillitsemään itseni noissa kirpputoritilanteissa. Mä en nimittäin pysty vastustamaan todella edullisia kenkälöytöjä. En etenkään silloin kun kyse on laadukkaista nahkakengistä. Todistusaineistoa tästä aivovammasta mm. lokakuun kuukausikäräjät postauksesta.

Vagabond kiilakorkoavokkaat

Mut hei, miten ihmeessä mä olisin voinut jättää lähes uututtaan hohtavat Vagabondin avokkaat Kontin hyllyyn? Etenkin kun kyseessä on täydellisesti jalkaani istuva malli, jota kaapistani löytyy eri vuosien versioina jo kolme eri väristä paria. Ja mikä parasta, nuo jo viie kesänä kaupassa sovittelemani mahtavuudet kustansivat kokonaiset 4,50 €! Pohjien kunnosta päätellen noiden aiempi omistaja on pyörähtänyt kengillä kenties yhden kerran ulkona, jos sitäkään. Tuota Poppy-mallia on ollut Vagabondilla tarjolla jo useamman vuoden ajan värien ja koristeiden vain muuttuessa. Kengät ovat aivan uskomattoman mukavat ja ne ovat olleet juuri sopivan korkuisen korkonsa vuoksi minulla kesällä erityisesti työkäytössä. Voin siis sanoa olevani tästä uskomattoman edullisesta löydöstä todella onnellinen. 🙂

Palmroth mustat mokkakorkkarit

Palmrothin klassisen malliset kauniit mokkakorkkarit puolestaan löytyivätFidasta ja kustansivat 6 €. Minulla on ollut jo jonin aikaa etsinnässä mustat nätit perusavokkaat ja mokkakenkiä olen muuten vain katsellut himoitsevasti. Löin nuo kaksi kärpästä sitten yhdellä muutaman euron iskulla. Kengät ovat kaikin puolin todella hyväkuntoiset, mitä nyt kaipaavat hieman hellää harjausta ja suojasuihketta. Sekä sisä- että ulkopohjan kulumattomuus kertovat todella vähäisestä käytöstä ja korkolappujakaan ei tarvitse olla hetkeen vaihtamassa.

Miten saakin tuollaiset kirppislöydät ihmisen hyvälle tuulelle! Ja ainoastaan nainen onnistuu ajattelemaan tämänkin asian niin, että säästin nuo ostaessani toista sataa euroa. Vaikka todellisuudessahan multa meni rahaa reilu kymppi.. Mut ikuinen pessimistikin osaa olla optimisti niin halutessaan. 😀

Mun kaveri naureskeli mulle joku aika sitten, että mä en oo ollenkaan ”kunnon tyylibloggaaja”, kun en aina tasaisin väliajoin postaa ruokaohjeita. Ja lupaan, etten tee sitä edelleenkään, mutta toteanpa vain, että kanasta, chilistä, maissista, nuudelista, sipulista ja kookosmaidosta tulee ehkä maailman herkullisin keitto. Mutta kirjattakoon nyt itselle ja muillekin muistutukseksi, että edelleenkään, niillä samoilla sormilla joilla just leikkasit chiliä, EI PIDÄ mennä ronkkimaan silmiään ennen hurjaa pesuoperaatiota. Nim. ”tein saman kirvelevän mokan viimeksi kaksi viikkoa sitten ja tänään taas!”. Onneks en ollut vaivautunut aamulla juurikaan meikkaamaan, jottei mennyt hyvät maskarat poskille. Varsinainen kokki kolmonen..