02.07.2012

Posted at 19:45h in Yleinen by
0 Likes

Mun mamma oli perjantaina niin ihastuttavan näköisenä taidenäyttelyn avajaisista palatessaan, että pakkohan hänet oli ikuistaa. Tällä kertaa päivän asun siis tarjoaa mun ihana mutsi!

Ja mitäs muutakaan äidillä olisi ollut päällään kuin jotain itse suunnitelemaansa ja valmistamaansa. Tällä kertaa päälle päätyi kevyt pitsihelmainen neulemekko nimeltään Estelle. Arvaattekohan kenen mukaan on kolttu saanut nimensä? Mekon ensimmäinen kappale valmistui juurikin samana päivänä kuin Ruotsin pikku prinsessa syntyi, joten myöhemmin mallin nimeä mietittäessä valinta oli päivänselvä. Neuleen materiaali on silkkipellavaa 45/55 ja mekon paino on vain 220 g!

Päällä oleva neuletakki puolestaan onkin sitten ihan ostotavaraa. Tilasin keväällä Elloksen alesta tuollaisen mustan kashmirneuletakin ja tajusin heti, että mamma varmasti tykkäisi siitä myös, joten tilasin toisen häntä varten. Neule on kevyt, ohut, lämmin, monikäyttöinen ja irtosi varsin sopuhinnalla, joten ei kumma, että vaate kuuluu meidän molempien suursuosikkeihin.

Mustin ja hopeisin helmin kirjailtu italialainen pikkulaukku on kuulema lähes minun ikäiseni ja palvelee edelleen uskollisesti. Korkokengät ovat mamman luottomerkiltä Palmrothilta. Tasan samat kengät löytyvät äidin kenkäkaapista niin kiiltonahkaisena kuin mokkanahkaisenakin. ”Kun löydät jotain superhyvää, osta kaikissa väreissä ja materiaaleissa”, onkin äidiltä usein kuultu neuvo.

Meidän perheessä on minun viime viikkoisen kampaajakäyntini jälkeen nyt ollut sellainen tilanne, että isä on porukan pitkätukkaisin. Minulla ja mammalla on molemmilla melkoisen lyhyet kutrit. Vielä reilu vuosi sitten äidin päätä koristi vieläkin lyhyempi kampaus, joka sekin sopi hänelle upeasti, mutta eikös olekin tämä nykyinen sopivasti sotkuinen tukka ihan super hyvä?! Mun mielestä ainakin.

Näin upea vau-mutsi siis mulla!


28.06.2012

Posted at 12:57h in Yleinen by
0 Likes

LomalomalomalomaLOMA! Mulla on sellainen meneillään juurikin nyt ja sitä riemua riittää vielä yli pari viikkoa. Alkuviikko on mennyt ihan vaan kotona lepäillen ja pyykkiä pesten sillä viimeisten työviikkojen aikana oli ehtinyt kertyä melkoinen vuori sekä väsymystä, että pyykkiä. Kotona makoilun lisäksi olen ehtinyt myös pyörähtää pikaisesti tarkastamassa lähikauppojen alerekit ja löytyihän sieltä jotain varsin käyttökelpoista.

Musta trikoomekko. Kuinka mielikuvituksellista ja villiä heittäytymistä! Mutta kun tämä Lindexiltä alle parillakympillä löytynyt mekkonen nyt vain sattui tuntumaan päällä ihan suunnattoman mukavalta  ja mallikin on itselleni lähes justiinsa eikä melkein. Ajattelin, että tämä vaate voi pelastaa melko montakin  kesän”mulla ei oo mitään päällepantavaa”-päivää.

Kaula-aukko on melkoisen antava, joten ainakin näin kirkkaalla päivänvalolla kaupungilla kuljeskellessa on parempi pitää toppia alla. Mutta sopivassa tilanteessa mekkoa voi kenties käyttää joidenkin pientä vilauttelua kestävien liivienkin kanssa.

Tokihan kolttu on malliltaan tuollainen ikävä etupuskurin korostaja, mutta samallahan se tarkoittaa sitä, että mekon leikkaus myös luo illuusiota vyötäröstä, jota minulla ei todellisuudessa ole. Tuon positiivisen aspektin vuoksi koitan sietää sen negatiivisenkin.

Hihat ovat pituudeltaan juurikin rakastaamaani 3/4-mittaa vaikkakin kuvassa ovat ruttaantuneet lähes kyynärtaipeisiin. Ja helman pituudestakin tykkään, passaa niin matalien kuin korkeampienkin kenkien kanssa. Kaikin puolin siis oiva perusmekko! Ja sehän tarkoittaa, että mekko pääsee ehdottomasti mukaan reissuun.

Tai itse asiassa pääsi jo, sillä nyt kun jatkoin latauksen loppuun kirjoittamista, istun jo junassa kohti Kainuuta.

Lähtiessämme eilen murun kanssa syömään sujautin lompakon ja muut välttämättömyydet kauniin krokolaukun uumeniin. Ostin laukun talvella blogikirppiksellä Uinolta, joka luopui elukasta vitosella. Aito krokotiiliveska muutamalla eurolla on huippulöytö!

Minähän en noin niin kuin muuten siedä matelijoita lainkaan, mutta näin laukkuina käärmeet ja krokot ovat kyllä kovin kauniita. Voin myöntää, että tieto siitä, että noita eläimiä tapetaan puhtaasti tällaisten tuotteiden materiaaleiksi, ei hetkauta minua tippakaan. Pelon ja inhon tunteet hakkaavat kaiken säälin ihan 6-0. Olen siis julmuri, jolla on kaunis laukku ja useampikin.

Vielä pari tuntia junailua jäljellä. Palaankin sitten tänne pelipaikalle seuraavan kerran vaarojen kupeesta isin ja äidin luota!


04.06.2012

Posted at 13:07h in Yleinen by
0 Likes

Noustiin murun kans sängystä eilen sunnuntaina sitten niinkin aikaisin kuin illalla puoli kuudelta. Oli vissiin hieman väsy molemmilla. Murulla oli takana yli 90 h työviikko ja mulla Tukholman reissu + kaksi pitkää kuvauspäivää töissä. Se kun oli nyt se matruusihattuisten tyyppien juhlaviikonloppu.

Suunnattiinkin siinä sitten herättyämme lähikuppilaan juomaan ”aamu”juomat ja lähdettiin sieltä mukaan napatun kaverin kanssa syömään brunssia. Tai siis muiden ihmisten kellon mukaan olisi ehkä viisaampaa puhua illallisesta. Kivasti siis hurahti viikonloppu ohi, niin ettei ehtinyt oikein edes tajuta sen olemassaoloa.

Ulos lähtiessä kaivelin kasseista päälle ja kainaloon pari Tukholman ostosta.

Kolmekymppiä maksanut Lindexin Affordable Luxury -malliston hihaton viskoosi/lyocell -neule paikkaa mulavasti kaapissani ammottavaa kesäneuleiden aukkoa. Materiaali on tosi miellyttävän tuntuista ja kiiltelee ihan aavistuksen omaisesti.

Ja voi hitto, nyt näin Lindexin nettisivuilta, että samaa neuletta on olemassa myös oranssina, mutta siitä on nettikaupassa sekä M, että L -koko loppu. Olisin muuten varmaan sortunut tilaamaan. 😛

Tuosta kultaisesta neuleesta päädyin pienen sovittelun ja vertailun jälkeen ottamaan koon M ällän sijaan. Neule oli oikeasti tarkoitettu pitkäksi neuleeksi, mutta koska itse tykkäsin lyhyemmästä, niin tuollaisesta väljästä mallista mahtui hienosti normaalia pienempikin koko. Isompi koko olisi myöskin ollut päälläni väljempi, mutta telttaefektiä vältelläkseni tykkään kun neule on hieman istuvampi. Tässä siis jälleen yksi hyvä esimerkki miten aina ei kannata tuijottaa kokolappuja. Joskus se ns. väärä koko voikin olla itselle parempi.

Toinen Tukholman ostos oli tämä Beyond Retrosta löytynyt upean punainen nahkalaukku. Laukussa on myös ohut letitetty olkahihna, mutta sen saa piilotettua laukun takana olevaan taskuun jolloin laukkua voi kantaa clutchin tapaan. Laukku oli mielestäni mahtava löytö, sillä olenkin jo jonkin aikaa kaipaillut punaista pikkulaukkua. Nyt tästä laukusta tuli kaunis matkamuisto kivasta reissusta. Hintaa kultakuvioidulla kaunottarella oli n. 25 €.

Laukun kuviot aiheuttivat aika hauskan mielleyhtymän. Kun oli pieni, meillä oli kotona sellaiset punaruskeat nahkaiset irtokannet puhelinluettelon ympärillä ja niissä oli jotain hieman samanhenkisiä kuvioita kuin tuossa laukussa. Puhelinluettelon irtokannet.. mikä välttämättömyys! 😀

Nyt muuten kun katselen näitä kuvia, niin tajuan, että nuo mun lempparikesähousut eivät todellakaan ole enää mustat. Mulla ei ole mitään kokeusta pesukoneessa värjäämisestä, onko se hankalaa/pelottavaa? Mitä pitää ottaa huomioon? Vinkkejä, anyone? (tai mitä jos Veera vaikka lukisit sitten siitä pakkauksen kyljestä… 😀 )