Kaupallinen yhteistyö, Vahva Elämä by Rebekka Jaakkola

Liikunnan ilo, mistä ja miten se oikein löytyy? Se on kysymys, mitä minäkin olen ehtinyt elämässäni monta kertaa miettiä. Sitä iloa on toki vuosikymmeniin mahtunut ja olenkin harrastanut monenmoista. Mutta liikkumattomina kausina kunnon ollessa pohjalukemissa, on todellakin tullut tuumittua, että mistä helvetistä sen ilon ja motivaation oikein repisi.

Mut nyt se ilo on täällä taas! Mutta onko mulla vastausta siihen, että miten se löytyy? Ei mitään yksiselitteistä. Ei sitä voi ostaa urheiluliikkeestä pullossa. Se ei myöskään löydy välttämättä (tai siis tuskin löytyy) sillä ensimmäisellä kerralla, kun nostaa perseen sohvalta ja lähtee hikoilemaan, etenkään, jos lähtötilanteessa kunto on todella huono. Mutta voin mä kertoo silti niistä oivalluksista ja kokemuksista, joita mulla on ollut tämän noin vuoden aikana, jonka olen nyt liikkunut aktiivisesti.

Lähtötilanne vuosi sitten oli se, että takana oli pari-kolme liikunnan suhteen todella epäaktiivista vuotta masennuksen vietyä kaiken kiinnostuksen ja jaksamisen. Monenlainen treenaaminen oli kuitenkin aiemmasta elämästä tuttua ja se oikeastaan vaan entisestään nosti kynnystä tarttua lenkkareihin, koska tiesin eron jaksamisessa olevan aktiivisen treenaamisen vuosiin murskaava.

Mun ensimmäinen askel oli pyytää apua pt:ltä. Lähdin jo ennen viime kesää selättämään treenikammoani valmentajan ohjauksessa, ja esim viime vuoden kevät tuli liikuttua sellaisella 1 krt viikossa tahdilla. Ihan vaan herätellen mieltä ja kroppaa siihen liikkumiseen.

Vinkki 1. on siis se, että jos ei oikein tiedä mistä ja miten aloittaa, niin hanki mahdollisuuksien mukaan apua ammattilaiselta.

Jos et ole liikkunut pitkään aikaan tai vaikka koskaan, niin 6 kk mittainen maltilla etenevä Pohjalta peruskuntoon – erittäin huonokuntoisten kotitreeniohjelmahttps://www.campwire.com/buy_flexible/ed943f8b-eb50-4bb7-8037-dbc28c9fed3f voisi olla matalan kynnyksen aloitus.

Kurssin ensimmäiset pari kuukautta kehoa herätellään lempeästi liikkumaan kävelylenkeillä, liikkuvuusharjoituksilla ja lihaskuntoa helpoilla liikkeillä parantaen. Kaikki harjoitukset voi (ja tuleekin) mitoittaa omaan jaksamiseen ja Rebekka ohjaa treenivideoilla erilaisia vaihtoehtoja lihaskuntoliikkeisiin, jotta jokaiselle löytyy tapa miten pystyy tekemään.

On siis parasta aloittaa maltilla. Jos heti vaatii itseltään pitkiä lenkkejä tai neljä salitreeniä viikkoon, niin saattaa jäädä se into ja ilo löytymättä ja pahimmassa tapauksessa rikkoo paikkojaan. Epärealististen tavotteiden sijaan mieti millainen liikunta sua kiinnostaisi.

Viihdytkö luonnossa, nautitko vedestä, rakastatko tanssimista? Kieli vyön alla juokseminen tai punttien kolistelu ei ole maailman ainoat liikuntamuodot. Myös lempimusan tahdissa omassa olohuoneessa tanssiminen on liikuntaa. Se kun pistää tossua toisen eteen itselle sopivassa tahdissa metsässä maisemia katsellen, on liikuntaa.

Siinä tuli se toinen oivallukseni, itselle sopiva tahti. Tätä mulle opetti etenkin Vahva Elämä -juoksukurssi. Rebekan kursseilla painotetaan sitä, että treenin ja juoksun kuuluu tuntua koko ajan hyvältä. Että ei tarvii koittaa mennä pumppu rinnasta ulos hakaten jotain tiettyä vauhtia, vaan peruskunto kehittyy parhaiten matalatehoisella ja pitkäkestoisella treenillä. Ja aloittelevalle juoksijalle se tarkoittaa too-del-la hidasta vauhtia. Ja paljon kävelyä väliin, jotta sykkeet pysyy kurissa.

Juoksukoulu

Koska mä en ollut ikinä ennen juossut (teininä lenkkeilin jonkin verran, mutta siitä on jo yli 20 vuotta), oli kynnys siihen puuhaan todella korkea. Ja ekat lenkit meni sitä omaa hidasta löntystämistä hävetessä. Mutta onneksi se häpeä meni pian ohi, kun katseli kadulla ja pururadalla muita hikoilijoita. Tahteja on just yhtä monta kuin on liikkujaakin ja kenenkään ei tule verrata menoaan kenenkään toiseen.

Jos johonkin haluaa vertailla, niin katse kannattaa kääntää treenien edetessä siihen millaista oma taaperrus oli aiemmin. Ja kaikesta edistymisestä saa ja kuuluu iloita!

Kunnon ollessa huono, tuntuu liikunnan aloittaminen varmasti vaikealta. Aluksi minuakin liikutti ihan vaan järki, ajatus siitä, että treenaaminen tekee minulle hyvää, ja siihen varsinaiseen iloon päästin vasta vähän myöhemmin. Ensin tarvittiin ripaus päättäväisyyttäkin mukaan.

Pientä epämukavuutta siis joutuu varmasti aluksi kokemaan, mutta sen pitää olla sopivaa. Lohdullista on se, että mitä huonompi on lähtötilanne, sitä nopeammin alat huomaamaan muutoksia jaksamisessa ja se tuo onnistumisen tunteita, joka on mitä mahtavinta polttoainetta uusia treenejä kohti.

Minusta ei tullut juoksukurssin myötä edelleenkään vielä himojuoksijaa joka kipittelisi kepeästi kympin lenkkejä. Mutta minusta tuli tyyppi, joka entisen ”en juokse metriäkään”-ajatuksen sijaan tuumii, että ”onpa kiva keli, vois käydä pienellä lenkillä”. Sain siitä siis yhden vaihtoehdon lisää lajikirjastooni. Lajin jota on helppo lähteä harrastamaan. Sen kun pistää tossut jalkaan ja säänmukaiset vaatteet ja painuu ovesta pihalle.

Venyttely

No mutta koska mulle löytyi sitten se liikunnan ilo?

Viime syksynä oli jo kova treeni-into ja silloin iloa toi todella paljon liikunnan tuoma sosiaalisuus. Yhtäkkiä mun kalenteri alkoi täyttyä liikuntatreffeistä vanhojen ja uusien kavereiden kanssa. Huomasin, että porrastreenit, kävelylenkki tai vaikka maastopyöräily olivat helppo tapa ehdottaa tapaamista vaikka kaverille jonka kanssa ei ole oltu aikoihin tekemisissä. Lenkkikavereita löytyi myös instagramin kautta.

Yksi vinkkini onkin, että sovi liikuntatreffejä. Kaverin kanssa höpötellessä tulee helposti käveltyä tunti ilman että edes huomaa liikkuvansa. Ja kun on sopinut asian jonkun kanssa, on kynnys luistamiseen korkeampi. Mä koitan etenkin tosi kiireisille viikoille saada kalenteriin jotain muiden kanssa sovittuja treenejä, jotta pitkän työpäivän jälkeen sohvan houkutusta olisi vaikeampi vastustaa.

Kahdestaan tai isommalla porukalla on myös helpompaa lähteä kokeilemaan jotain itselle uutta lajia, kun saa turvaa toisista. Itsellä olisi nyt hinku lähteä kokeilemaan padelia, pitääkin huudella fb:ssa tai IG:ssa seuraa sitä varten.

Olisko sulla joku kaveri, jonka kanssa voisitte molemmat lähteä vaikka Kävelystä juoksuun kurssille ja tehdä osan treeneistä yhdessä?  Kurssin kesto on seitsemän viikkoa, mutta koutsi Rebekka kannustaa venyttämään sitä ihan itselle ja omaan arkeen sopivaan aikaan olipa se sitten vaikka 9 tai 12 viikkoa. Seuraat vaan treenejä järjestyksessä sinulle sopivalla tahdilla.

Liikkuvuusharjoitus

Siinä missä syksyllä minulle iloa toi liikunnan tuoma seura, niin nyt tämän vuoden puolella on vihdoin tapahtunut se, että mun kroppa on alkanut ihan itse pyytää ja vaatia liikuntaa. Enää ei siis ilo löydy siitä, että treeni on ohi, vaan siitä, että se alkaa. Väsyneenkin päivän päätteeksi illalla saattaakin tulla fiilis, että tekee mieli lenkille. Olen alkanut heräilemään aikaisin ja aamutreeni on tahmean velvollisuuden sijaan ihanasti päivään energiaa tuova asia.

Mulla on löyhä runko jokaiselle viikolle ja tietyt treenit mitä ainakin mahdutan kalenteriin ja niiden lisäksi menen sitten ihan fiiliksen mukaan. Menen lenkille jos kroppa ja mieli sitä pyytää. Lähden metsään pyöräilemään, jos on aikaa ja kivaa seuraa tarjolla. Käyn taloyhtiön salilla ”sekoilemassa” saunan lämpiämistä odotellessa tehden kaikkea mikä tuntuu kivalta, esimerkiksi kahvakuulailemassa ja tanssimassa Spaissareiden tahtiin.

Ei pakolla vaan fiilistellen

Siinä se on mulle se liikunnan ilon ydin, että en pakota itseeni mihinkään, vaan vedän pitkälti fiiliksellä ja muuhun elämään joustavasti sovitellen. Just nyt kiinnostaa salihommat, niin teen niitä ahkerasti. Tällä hetkellä kesäkelien myötä juoksulenkit on taas alkaneet kiinnostaa selvästi kevättalvea enemmän, joten kohta voikin vaaka kallistua salilta taas enemmän lenkkeilyyn.

Olen etsinyt ”liikuntakirjastooni” sen verran erilaisia palikoita, että sieltä löytyy vaihtoehtoja jos joku homma ei just nappaa. Kesältä odotan myös kaikkia uusia juttuja joita haluaisin kokeilla kuten suppailu. Vinkkeihini kuuluu siis myös, että kokeile ennakkoluulottomasti ja rohkeasti uusia juttuja! Ja muista, että mitään ei tarvitse osata heti. On ihan ok olla ekalla kerralla vaikka sup-laudalle noustessa ihan paska.

Mulle liikunnan ilo on siis löytynyt tekemällä ja kokeilemalla. Itseä ja omia fiiliksiä kuunnellen ja sillä, että töitä on pakaralihaksen lisäksi tehty myös aivoilla.

Olen koittanut painaa mieleeni niitä tunteita ja hetkiä, kun treenaaminen on tuntunut erityisen hyvältä. Olen matkan varrella useaan otteeseen miettinyt ja iloinnut siitä miten paljon enemmän jaksan verrattuna siihen kun aloitin. Olen opetellut tunnistamaan koska kroppa tarvitsee ihan oikeasti lepoa, eikä treenin välttely johdu vain laiskotuksesta.

Olen lähtenyt usein liikkumaan ajatuksella, että ”käyn tekemässä edes ihan vähän”. Varttikin on parempi kuin ei mitään. Ja joka kerta siinä onkin käynyt niin, että kun on päässyt ovesta ulos, niin ei sieltä ihan heti ole sitten viitsinyt pois tullakaan.

Lainaan tähän taas Antti Tuiskun Pään takii -biisiä:

Sulle mä neuvon samaa
Älä mieti kun mene vaan
Ei se tarkota sataa kilsaa
Pari askeltakin jo jeesaa

Musta tuntuu, että voisin kirjoittaa ajatuksiani tästä aiheesta vaikka kuinka paljon. Niin paljon mun päässä on etenkin viimeisen puolen vuoden aikana tän liikunnan suhteen naksahtanut.

Jos susta tuntuu, että tämä kesä vois olla oivallista aikaa itsekin etsiä sitä naksahdusta, tai lisäbuustia juoksuharrastukseen, niin apua ja innostusta voisi löytyä vaikka joltain näistä nyt su 6.6 alkavalta Vahva Elämä -kurssilta. 

Pohjalta peruskuntoon – erittäin huonokuntoisten kotitreeniohjelma – 6kk 99 €

Erittäin huonokuntoisten kävelystä hölkkäkuntoon – 8kk 129 €

Kävelystä juoksuun – 7 viikkoa 39 €

Juoksukunnon parantaminen – tavoitteena helpot 5-8km – 8 viikkoa 39 €

Tavoitteena kevyt 10-20 km – 3kk 59 €

 

Mä taidan nyt perjantai-illan kunniaksi lähteä vielä kellarin salille tekemään muutamia Rebekan liikkuvuusharjoituksia. Ja kroppa tuntuu huutavan myös huolellista venyttelyä!

 

 

Kuvat Jarkko Mäkelä


Kaupallinen yhteistyö, Lumingerie

Urheiluliivit isoille rinnoille. Kas siinäpä vasta pulma, jonka kanssa moni tuntuu tuskailevan. Ei ole itselläkään ollut hyvien sporttiliivien löytäminen aina todellakaan helppoa. Jos onkin omaa kokoa jostain kaupasta sattunut löytymään, on malleja ja värejä ollut yleensä tarjolla tasan yksi.

Mutta toisin on kotimaisen isoihin kuppikokoihin erikoistuneen verkkokauppa Lumingerin valikoimissa, heiltä löytyy urheiluliiveistä kymmenkunta eri merkkiä ja muutama kymmentä liivimallia. Kokoja löytyy ympäryksissä välillä 60-130 ja kuppikoot kattavat kirjainvälin D-O. Jo löytyy liivit liikuntaan monelle kivijalkakaupoissa turhaan pyöriville!

Kaarituetut urheiluliivit yllättivät

Minulle löytyi Lumingerien asiantuntevien tyyppien avustuksella kahdet uudet urkkaliivit, jotka on nyt molemmat olleet ahkerassa käytössä reilun kuukauden ajan. Mun ajatus oli alunperin, että tykkään kaarituettomista, koska mun sporttiliivit on aina sellaisia olleet. Mutta, taisikin olla, ettei vaan ollut koskaan osunut kohdalle hyviä kaarituellisia, sillä nyt meni omat ajatukset ihan uusiksi. Molemmissa uusissa liiveissäni on kaarituet, ja vitsi miten hyvältä nää tuntuukaan.

Panache urheiluliivit

Näiden Sculptresse by Panache Liquid Waves-liivien kohdalla iloitsin ensinnäkin siitä, että kerrankin mä saan jotkut muut kuin mustat tai harmaat urkkaliivit! Vaikkei ne nyt usein mihinkään näykään, niin silti kiva fiilis ettei kaikki liivit ole sitä yhtä ja samaa synkkyyttä.

Liivistä on saatavilla koot 70-105 D-J ja mulla itselläni on näistä koko 85HH.

Liquid Waves on kaarituettu toppaamaton liivi, jossa on tosi kevyt ja hengittävä materiaali ja miellyttävät pehmustetut olkaimet. Tykkään näissä liiveissä mm. siitä, että vaikka kaarituet erottelee tissit omiin kuppeihinsa, on ulkonäkö erillisen päällikankaan vuoksi melko toppimainen. Myös tosi huomaamattomiksi ommellut saumat ilahduttavat.

Hakasia Sculptresse-liivistä löytyy kolme. Olkaimia voi käyttää joko ihan tavallisesti, tai ne voi vetää kuvan mukaisesti keskeltä yhteen olkaimissa olevalla J-koukulla. Itselläni ei tuki näissä liiveissä riittäisi olkaimien ollessa perusasennossa, joten lisäkiristys ristiin vetämisellä on välttämättämyys.

Tässä kohtaa päästään käsiksi myös yhteen itseäni vaivaavaan urheiluliiviongelmaan.. pelkästä päälle pukemisesta meinaa jo tulla hirveä hiki! Mun liikeradat on sen verran rajoittuneet, että en pysty kiinnittämään tuota j-koukkua selän takana, vaan minun on laitettava se valmiiksi kiinni ja sen jälkeen pujotettava liivit päälleni pään yli, jonka jälkeen tissit on raavittava kuppeihin vähän hankalasti. Täss kohtaa auttaisi, jos taloudessa asuisi joku toinenkin.

Mutta ei se mitään, tärkeintä, että liivit on hyvät sitten kun ne on päälle saanut. Pieni kiemurtelu ja venyttely on pieni hinta siitä, että urheillessa on sitten hyvä fiilis.

Urheiluliivien pukeminen

Mitä urheiluliivien pukemiseen muuten tulee, niin Lumingerielta opastavat seuraavasti: Takahakaskiinnityksellä olevaan uheiluliiviin suosittelemme pukemisohjeeksi etukumaraa asentoa. Ensimmäiseksi pudotetaan rinnat kuppeihin ja kaarituet paikoilleen rinnan alle, ihan rinnan juureen kiinni. Tämän jälkeen kiinnitetään hakaset selän takana kiinni. Sitten pujotetaan kädet olkalenkeistä sisään ja nostetaan olkaimet hartioille ja tämän jälkeen rintojen huolellinen kahmiminen kuppeihin. 

J-koukullisissa liiveissä sitten tosiaan se pään yli pujottaminen ensin, jos ei kädet ylety kiinnittämään sitä jälkikäteen. Mutta niidenkin kanssa itse noudatan tuota etukumaraa asentoa rintojen pudottamiseksi paikoilleen. Ja tuo tissien kahminta on asia, jonka moni unohtaa liivejä pukiessa (olipa kyse mistä rintsikoista tahansa). Rinnat on tosiaan kunnolla aseteltava paikoilleen sen sijaan, että huitaiseen liivit vaan päälle ja jättää boobsit oman onnensa nojaan.

Värikkäät urheiluliivit

Liquid waves liivin hyviä puolia on myös sen profiili. Ei minun rintoja toki mikään liivi juurikaan litistä, mutta nämä eivät myöskään työnnä niitä mitenkään eteenpäin, vaan rinnat asettuvat melko tasaisesti.

Mitä liivien tukevuuteen tulee, niin omalle koolleni ja nykyisin jo melko löysän koostumuksen omaavien rintojeni kanssa Panachen liivi on sopinut hyvin sellaiseen treeniin, jossa en juurikaan juokse taikka hypi. Mulla on koostumukseltaan aika pehmeät ja löysät rinnat, joten näissä liiveissä tulee melko ohuen ja joustavan materiaalin vuoksi pomppiessa liian hölskyvä fiilis.

Eli valitsen nämä liivit päälleni usein silloin, kun tiedossa on perus punttitreeniä tai sitä kepeämpää liikuntaa. Kävelylenkeillä ja suht tasaisella maalla pyöräillessä toimivat myös mainiosti. Juoksua ja hyppyä sisältäviin treeneihin tai maastossa pyöräilyyn kaipaan kuitenkin enemmän tukea. Ja sitä tarjoaa toiset tässä postauksessa nähtävät liivit!

Urheiluliivit isot koot

Nyt kuulkaa.. nyt on mun rinnoilla lähes täydellinen paritalo treenien ajaksi: Elomi Energise!Nämä ovat hyvät ja tukevatt urheiluliivit isoille rinnoille. Mun arkiliivien lempparitkin on Elomilta, joten merkki oli ennalta tuttu ja pidetty. Mutta en silti arvannut miten hiton hyvät sporttiliivitkin ne on osanneet tehdä.Kohdallaan on niin materiaalit kuin mallikin.

Urheiluliivit isot koot

Sanon ”lähes täydellinen” siksi, että liiveissä on yksi pieni miinus. Se on niiden melko Madonna-tötterömäinen muoto. Mutta sekin on ehkä vain tottumiskysymys. Kun on aina käyttänyt kaarituettomia sporttiliivejä, jotka ovat painaneet rintoja osaksi kohti kainaloita, on tällaiset täydellisesti tissit omiin osastoihinsa erottelevat ja jämäkät kupit vähän oudon tuntoiset. Tämä on siis ainoastaan fiilis kysymys, ei millään tavalla tekemiseen vaikuttava ominaisuus.

Mutta hei, penkkipunnerruksessa on paljon lyhyempi liikerata, mitä korkeammalle tissit ylettää!

Mutta siis muuten aivan puhdasta täydellisyyttä. Liivi on päällä todella mukava ja tosiaan kuppien materiaali jämäkkää ja joustamatonta neulosta. Minulla ei toimi liivit, joissa on jotain resoria tai muuta rintojen alla, koska vatsamakkarat nostavat ne välittömästi pystyyn. Tässä liivissä, kuten myös Panachessa, nuo liivien alareunat onkin mukavan kapeat ja päättyvät melko suoraan kaaritukeen.

Tukevat urheiluliivit

Urheiluliivien koon valinta

Aika hyvin nuo Lumingerien sivuilta kunkin tuotteen kohdalta löytyvät infot kaaritukien mallista, ympärysmitasta ja kupin koosta tuntuvat oman kokemuksen mukaani pitävän paikkansa. Panachen liivin kohdalla sanottiin ympärysmitan olevan tiukka ja siitä tarvitsinkin koon 85, kun taas tässä Elomin kohdalla ympärys on arvion mukaan normaali ja tästä riitti koko 80. Jos Elomin liivit ovat sinulle ennestään tuttuja, niin melko hyvin menee mielestäni tämän Energisen koot yksiin esim suosikkini Sachin kanssa.

Moni kysyi mun IG-stoorissa siitä miten kireät ja napakat urheiluliivien tulisi olla ja onko normaalia, että ne suorastaan ahdistaa. Lumingerielta vastataan seuraavasti:

Liivin ympärysmitta ei saa olla liian puristava. Jos ympärysmitta on ihan äärimmilleen venytetty ja hakaset juuri ja juuri ylettyvät kiinni, ja hengityskin on jo vaikeaa, isompi ympärysmitta olisi mukavampi. Rintaliivin ympäryksen tulee kuitenkin olla sen verran napakka, ettei rintaliivin ympärys pääse liikkumaan liikkeiden mukana ja hiertämään päällä.
Ympärys kannattelee rintojen painosta pääosan, ja jos ympärys on liian väljä, ei rintaliivi tue rintoja ja rintojen paino jää olkainten varaan hartioille. Ympäryksen koon tulisi olla 5-10 cm lyhempi kuin rintojen alta otettu napakka vartalonympärysmitta on. Koko ei tietystikään saa olla niin tiukka, että se sattuu ja ahdistaa.

Boldasin tuon tärkeän lauseen, sillä on yleisesti tunnettu virhe, että kaikissa liiveissä moni valitsee liian löysiä ympäryksiä, jolloin rintojen paino on olkaimien varassa joka voi aiheuttaa hartia ja niskakipuja. Jos ympärys on liian löysä, voi myös näiden liivien tyyliset ristiin tulevat olkaimet tuntua epämiellyttäviltä ja painaa niskaa, koska rintojen paino kohdistuu olkaimiin ympäryksen sijaan.

Myös Elomi Energise -liivissä on olkaimet yhteen vetävä j-hakanen ja lisätukea tuo myös leveä takaosa jossa neljä hakasta. 

Huomioithan kokoa valitessa myös sen, että ympärys voi tuntua liian tiukalta myös siksi, että kuppikoko onkin liian pieni, jolloin kuppiin mahtumaton rintakudos vie tilaa ympäryksestä. Kannattaa siis aina sovitella useampi koko ja muistaa rinnakkaiskoot. Myös se on tärkeää muistaa, että mitoitukset vaihtelee eri merkkien välillä, älä siis tuijota kokolappuja.

Urheiluliivien, kuten myös muiden rintaliivien, kohdalla oikean kokoiset ja istuvat liivit tunnistaa siitä, että ne eivät kiristä, purista, hankaa tai hierrä, eikä niiden asentoa tarvitse korjailla päivän mittaa.

Urheiluliiveissä toki tuo kiristävyys ja puristavuus on etenkin esim. omassa koossani hieman suhteellinen käsite. Kun tuota rasvakudosta kehossa on, niin saadakseni riittävän tuen liivin ympäryksestä, on en jonkin verran kyllä myös puristettava. Jos valitsisin liivin ympäryksen, niin ettei se yhtään painaudu tuonne makkaroihin, niin ei se myöskään tukisi.

Ylläolevassa kuvassa, ja monissa muissakin, näkyy hyvin se, että kyllä ne kuuluisat selkäläskit tulee sporttiliivien yli ja muutenkin muodostuu makkaroita, koska liivin on oltava napakka. Mutta Mutta epämukava ja hiertävä liivi ei saa olla. Nämä molemmat liivit siis itselleni todella mukavan tuntoiset ja pysyvät loistavasti päällä ilman, että tarvitsee missään välissä korjailla.

Isot kuppikoot

Urheiluliivien peseminen

Tän Elomin liivin mä siis valitsen päälleni, kun tiedossa on juoksuaskelia, hyppyjä tai kivien ja juurakkojen yli pyöräilyä. Tykästyin Energise-liiviin siinä määrin, että pitänee laittaa kokovahti Lumingerien sivuille, jotta saan ilmoituksen, kun omaa kokoani on jälleen varastossa, sillä näitä täytyy saada yhdet tai kahdet lisää.

Itselläni tulee tällä hetkellä sen verran monta treeniä viikossa, että vaikka liivit suositellaankin pesemään aina heti käytön jälkeen,  jotta iholta nouseva hiki ja rasva eivät pääsisi pinttymään materiaalin pintaan. Mutta vaikka niin ehtisinkin tehdä, ei liivit aina välttämättä ehdi kuivua, joten niitä on oltava kaapissa riittävän monet.

Urheiluliiveille (ja muillekin) Lumingerielta suositellaan käsinpesua.  Pesukoneen pyörivä liike aiheuttaa urheiluliivin materiaaleille ylimääräistä kuormitusta ja liivin kaarituet saattavat vaurioitua nopeastikin pesukoneen rummun pyörinnässä ja pahimmillaan tulla ulos liiveistä ja rikkoa koneen. Kaarituettomat voi pestä koneessakin, kunhan huolehtii, että hakaset ovat suljettuina, jotta ne eivät pääse tarttumaan muuhun pyykkiin, ja mielellään pesupussissa. Pesuaineena olisi hyvä käyttää hellävaraista urheiluvaatteille ja/tai käsinpesuun tarkoitettua nestemäistä pesuainetta.

IG-stoorin kysymyksissä nousi yksi laji, johon sopivaa liiviä useampikin kyseli, eli ratsastus.  Kysäisin tätäkin Lumingerien asiantuntijoilta ja sieltä nostettiin esiin mm. Enell-merkin kompressiomalliset liivit, ”jotka painava rinnat hyvin kehoa vasten ja vähentävät rintojen pomppivaa liikettä. Enell istuu parhaiten noin D-H-kuppikoolle ja kokoja riittää 60-130-ympäryksille.”

Mutta olipa laji mikä hyvänsä, niin kannattaa ehdottomasti tutkia Lumingerien monipuolinen urheiluliivivalikoima. Ja jos liivien ostaminen verkosta mietityttää, niin nou hätä asiakaspalvelu auttaa tosi mielellään. Voit vaikkaa laittaa omat mittasi ja heille sähköpostilla ja kertoa millaista liiviä etsit, niin he osaavat tehdä täsmäehdotuksia.

Urheiluliivit juoksuun

Toki netistä ostaessa voi joutua jonkun kerran palauttamaan ja vaihtamaan kokoa, mutta kannattaa silloin tehdä niin, että ottaa liivistä sovituskuvat ja laittaa ne myös sinne asiakaspalvelun meiliin, jolloin he osaavat vielä tarkemmin suositella kokoa tai paremmin soveltuvaa mallia. Tällä tavoin minullekin nämä liivit löydettiin.

Mutta kun sen itselle hyvän mallin vaikka urkkaliiveistä kerran löytää, on niitä sitten jatkossa helpompi tilata.

Ja hei, jos mietit, että onpa harmi, että Lumingerien myymät koot alkavat vasta D-kupista, niin kannattaa tsekata se oma koko. Moni saattaa yllättyä, kun ne B:ksi tai C:ksi kuvittelemansa rinnat ovatkin oikeasti aakkosissa jokusen kirjaimen pidemmällä. Jos normaalisti käyttämästi ympärysmitta on liian löysä ja kuppikoko B-C, voi sopiva rinnakkaiskoko löytyä pienemmällä ympärysmitalla hyvinkin D-E-kuppikoosta.

Urheiluliiviostoksille pääset TÄSTÄ.

 

Kuvat: Jarkko Mäkelä


Vannoitko joskus teininä, että et todellakaan ala ikinä pukeutua kuin äitisi tai muutenkaan aio olla koskaan niin kuin hän? Itse muistan katselleeni mm. mamman innostusta kullansävyä kohtaan sisustuksessa, että omaan kotiini en ainakaan halua koskaan mitään samanlaista. Mutta niin vaan ne on monet makuasiat menneet silläkin saralla vuosien myötä yksiin.

Pukeutumisen suhteen sen sijaan ei ole koskaan ollut kapinahenkeä, vaan voisin sanoa äidin olleen aina minulle tyylillisesti esikuva ja opettaja. En siis toki tarkoita, että olisin pukeutunut aina samoin kuin mutsi, mutta ylipäätään kiinnostuksen vaatteisiin ja materiaaleihin olen imenyt jo jotakuinkin äidinmaidossa. Myös pukeutumisetiketit ja niiden tärkeyden itselleni olen oppinut jo lapsena kotoa.

Äiti ja tytär

Äidin vaikutus tyyliini on näkynyt aina myös siinä, että hän on kannustanut persoonallisuuteen ja tehnyt parhaansa, jotta tyttärensä voisi pukeutua juuri niin kuin tykkää. Tarkoittipa se sitten jonkun tietyn vaatteen metsästämistä työreissuilla pitkin Eurooppaa tai avustamista milloin missäkin tuunausprojektissa. Ja ehdottomasti se on tarkoittanut myös sitä, että ikinä milloinkaan ei mamma ole pyöritellyt silmiään millekään tyylikokeiluilleni tai paheksunut mitään päälleni kiskomaani. Olipa mulla teininä päällä sitten mitä tahansa revittyä, hakaneuloin kursittua ja hurjan lyhyttä, niin vanhemmillani ei ilme värähtänytkään. Toivottivat vaan hauskaa iltaa ja kysyivät moneltako tulen kotiin.

Lapsena äidin vaikutus tyyliini näkyi tietenkin hänen valitsemina vaatteina. Äitini oli vaatekauppias minun ollessa pieni, joten minullekin vaatteita tilattiin suoraan maahantuojilta. Ja äidin paluu miltä tahansa matkalta oli aina juhlaa, sillä laukusta löytyi joka kerta jokin ihana vaate, josta tiesin, ettei samanlaista tulisi koulukavereilla vastaan.

Yläasteiässä minua alkoi kiinnostaa äidin menneiden vuosikymmenien vaatteet. Kaivelin ullakolta käyttöön mm. 60-luvun hopeisena kimaltelevan liivin, oudon vessanmatolta näyttäneen neuleliivin ja 70-luvun housupuvun. Yhtä 60-luvulla ompelijalla teetettyä silkkimekkoa käytti erinäisissä juhlissa lukioaikoina niin minä kuin paras ystävänikin.  Teini-iän tyyliäni mutsi tosiaan tuki roudaamalla työmatkoillaan mukana kirjoittamiani listoja kaikista niistä ihanista Seventeen-lehdestä saamistani pukeutumisideoista ja haavevaatteista ja koitti parhaansa mukaan toteuttaa toiveitani.

Mitä enemmän on itselle ikää tullut, sitä useammin me on tehty vaatehankintoja yhdessä. Bongattu joko tahoillamme joku ihana vaate ja ostettu heti kerralla kaksi, jotta riittää toisellekin. Tai ostettu jotain kahdessa eri värissä ja sovittu, että vaihdellaan näitä sitten päittäin sen mukaan kumpi on kellekin aina ajankohtainen.  Ja kashmirneulealea ei koskaan ohiteta soittamalla toiselle, että ”otanko sullekin?” Joka kerta nähdessämme jokin vaatekappale vaihtaa paikkakuntaa.

Aarre Label haalari

Yhdessä ollessa vaatteita lainaillaan puolin ja toisin. Tätä toki helpottaa se, että ollaan jotakuinkin samankokoisia ja todella saman mallisia. Tisseviä, keskivartalolihavia molemmat, mutta varustettuna suht siroilla säärillä ja käsivarsilla. Mammalla on pituutta 162 cm, minulla n. kuusi senttiä enemmän. Tuo ero näkyy hyvin näissä haalarikuvissakin. Äidille haalari on täyspitkä, minulla se paljastaa nilkat.

Nämä asukuvat on kuvattu jo viime vuonna loppukesästä, mutta ovat varsin ajankohtaiset nytkin. Minä nimittäin pukeuduin korvakoruja lukuunottamatta täysin näihin samoihin kamppeisiin juuri tänään. Ostin tuon Aarre label Manuela-haalarin itselleni viime elokuussa. Mutsi sitä sitten sovitteli tullessaan minun luokse vierailulle ja ihastui kovasti. Niinpä käveltiin lähes siltä istumalta Katokoon ja äiti hankki itselleen saman ihanuuden. Minulla on haalarista koko XXL, äidilleni meni yhtä kokoa pienempi.

Mutta aika upeasti pukee sama asu sekä äitiä 72v että tytärtä 39v!

Pluskoon haalari

Haalarit – Aarre 

Turbaanit – Rubylea

Mun tennarit – Pavement

Äidin loaferit – Vagabond

Mun korvikset – MAMAkoru

Äidin korut – Kalevala

Nuo äidin jalassa olevat Vagabondin mokkaloaferit on muuten mun viime vuotinen äitienpäivälahja hänelle. Oli niin mamman näköiset töppöset, etten voinut jättää niitä alehyllyyn. Meidän kengän koko eroaa toisistaan n. puoli numeroa, joten osataan sovittamalla ostaa toisillemme myös kenkiä ja osasta kengistä voidaan käyttääkin samoja. Eri näppärää tämäkin. Tänä vuonna muistin äitiä tilaamalla hänelle kukkalähetyksen. Oranssin ja keltaisen sävyissä tietenkin, ne kun mamman voimavärit.

Jos turbaanit kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti tsekata nuo kotimaista tuotantoa olevat Rubylean upeat päähineet. Niitä löytyy paljon eri mallisia ja monissa väreissä.

Samettiturbaani

Äidin ansiosta mä tiedän kuinka pukeutua millaiseenkin juhlaan ja millaiset sukkahousut kuuluu mihinkin asuun. Mamman oppien avulla mä olen osannut pakkasilla kiskoa päälleni kerroksittain villaa ja kashmiria. Pukeutuminen ei ole vain pinnallisuutta ja ulkonäköä, se on myös käytännöllisyyttä ja käytöstapoja. Mutta ennen kaikkea äiti on esimerkillään näyttänyt, että tärkeintä on olla rohkeasti oma itsensä. On tärkeämpää miellyttää valinnoillaan itseään eikä kaikkia muita. Se pätee niin tyyliin kuin kaikkeen muuhunkin elämässä.

 

Hyvää äitienpäivää tietenkin mun omalle maailman parhaalle ja supertyylikkäälle mammalle, mutta myös kaikille muille äideille ja äidillistä rakkautta ja oppeja läheisilleen jakaville!