Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Vasta kolmas viikko arkikuvaa ja alkoi jo mietityttää, että mikä kaikki oikein on arkea. Onko viikonlopun puuhat arkea? Onko vain työt ja kaikenlaiset tylsät kotihommat kuten siivous ja pyykkäys arkea ja kaikki kiva erityistä ja juhlaa? Oliko eilisiltainen viskitasting osa minun arkeani vai spesiaalimeno? Tekeekö jostain asiasta arkea vasta se, jos se on toistuvaa?

En tullut mihinkään selkeään vastaukseen, mutta päätin silti valita tämän viikon arkikuvaksi tämän Tommin ottaman kuvan minusta nuuhkimassa viskiä eilisessä Beer Hunter’sissa järjestetyssä Whisky Battlessa. 

Mies harrastaa noita tastingejä useamminkin, mutta itselläni edellisestä osallistumisesta oli jo pidemmän aikaa enkä muutenkaan ollut juonut viskiä ihan hetkeen. Vähän jännitinkin aluksi, että mitä jos tarjolla on vaan todella savuisia ja turpeisia makuja enkä pitäisi niistä yhtään. Pelkoni osoittautui aivan turhaksi, sillä päädyin tavalla tai toisella pitämään jokaisesta maistamastamme kuudesta juomasta. Jopa siitä todella turpeisesta Octomoresta.

Lempparikseni tastingin kuudesta viskistä nousi pitkän makustelun jälkeen rommitynnyreissä viimeistelty Balvenien 14 vuotias Caribbean Cask, jonka mausta löytyi runsaasti hedelmäisyyttä (ananas!) mutta myös rommia ja rusinaa. Mieheni mielestä viskin tuoksusta löytyi tuoretta tupakkaa kun minulle tuoksu toi mieleen jonkin juuston. 😀 Mutta joka tapauksessa todella pehmeä, mutta monitahoinen makuelämys. Tämä nousi ehdottomasti omalle viskien top-listalleni!

Tässä vielä kaikki tastingissä olleet viskit mun omassa paremmuusjärjestyksessä: 1. Balvenie 14 Caribbean Cask, 2. Bruichladdih Islay Barley 2007, 3. Glenfiddich XX, 4. Octomore 10 Second Edition, 5. Balvenie Double Wood, 6. Glenfiddich 15 Solera

Ja siis Balvenien Double Wood oli joskus vuosia sitten suosikkiviskini ja nyt se raukka jäi toiseksi viimeiseksi! Niin se maku muuttuu ja kehittyy. Pitänee alkaa käymään tastingeissä useamminkin. 

 


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Kun Tommi alkoi torstai-iltana tyhjentämään työvaatteidensa taskuja ennen pyykkiin pistämistä, tuli mulla sellainen lämmin ja nostalginen fiilis. Taskuista löytyneet hillittömät kasat ruuveja, muttereita, prikkoja, työkaluja sun muuta olivat nimittäin erittäin tuttu näky myös vanhempien kanssa vielä asuessani. Iskän työhousujen taskuista löytyi lisäksi aina vielä kasa kolikoita, jotka pyykkäri sai usein pitää omanaan. 

Tommin taskuista ei tainnut suuria omaisuuksia löytyä, mutta sahanpurua senkin edestä. Kuvassa herra onkin vaatteidensa kimpussa imurin kanssa, jotta sai ne edes sellaiseen kuntoon, että uskaltaa pesukoneeseen laittaa. Ihana oma partamonsterini siinä niin kovin keskittyneenä. 

Ympärillä näkyy normaalia arkista kaaosta. Kuva paljastaa karusti sen, että imurointia olisi kaivannut joku muukin paikka kuin housujen taskut. Viimeiset laatikot muuton jäljiltä tuli tyhjennettyä vasta hetki sitten, joten laatikot rojottaa keskellä eteistä ja keräyspaperikorikin vyöryy yli äyräidensä. Mä niin lupaan siivota, kun palaan kotiin!

 

 


Seurasin viime vuoden aikana Nakit ja Mutsi -blogissa Arkikuva-haastetta, jonka idean hän oli puolestaan napannut Lähiömutsilta, ja päätin nyt uuden alkaneen vuoden kunniaksi haastaa itseni samaan puuhaan. Tarkoitus on siis tämän vuoden ajan postata joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä, mitä nyt sattuu kulloinkin kohdalle osumaan.

Arkikuva-kategorian avaa kännykkäotos torstailta, kun olin käymässä isotätitettävieni luona. Olen siis viettänyt tämän viikon kotiseudullani Sotkamossa ystäviä ja perhettä tavaten. En ollutkaan ehtinyt tavata kuvassa olevaa sukumme tuoreinta tulokasta vielä aiemmin, sillä vierailin täällä viimeksi kesäkuussa, jolloin herra oli vielä äitinsä mahassa. Eilen 6 kk täyttänyt hurmuri otti kuitenkin isotätinsä tyynesti vastaan ja antautui heti halailtavaksi suoden minulle leveitä hymyjä. 

3-vuotiaan isoveljensä kanssa puolestaan pelattiin mm. Muumi-Kimbleä ja hiivittiin kurkistelemassa ikkunoista, koska ulkona kuulema vilahti punanuttuisia tonttuja. Eikö nekään malta lainkaan pitää lomaa joulun jälkeen, vaan heti aloittavat tarkkailun tulevaa joulua varten! 

Samassa seurassa vietin aikaani myös tänään. Näitä pikku muruja haluaisin ehdottomasti nähdä useammin. Ehkäpä tuleva kevät antaisi hieman enemmän mahdollisuuksia matkailla täällä kotona käymään kuin mennyt syksy.

Tähän isotätiyteen aina ihmiset tarttuvat, että kuinka se on mahdollista, että olen sellaiseksi vielä kuulema liian nuori. Mutta minulla ja isosiskoillani on sen verran paljon ikäeroa ja he ovat saaneet lapsia jo parikymppisinä, joten heidän lapsistaan 4/5 on jo ikähaarukassa 23-27, joten hyvinhän tässä on isotätiksi ehtinyt. Ja hitsi, että se onkin mun mielestä arvovaltainen titteli.

Mutta hieman kyllä tunnen itseni vanhaksi. Etenkin silloin, kun näiden lasten äiti sanoi lapsille, että "Veera on mummun sisko". Sillä silloin ei voi kyllä enää olla kovin nuori, jos on jo jonkun mummun sisko!