Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Musta on tullut sillä tavalla "mummo", että toisin kuin nuorena, en enää nykyään uskalla pyöräillä talvisin, vaan vaihdan syksyllä ihan suosiolla kävelyyn liukkauden saavuttua. Olen siis vähän nössö. 

Kevään yksi kohokohtia onkin sitten se hetki, kun vihdoin saa pyörän taas alleen ja liikkuminen nopeutuu ja helpottuu sen ansiosta aivan huomattavasti. Työmatkankin hurauttaa vaivaisessa viidessä minuutissa. Ja ihanaa, kun enää ei tarvitse venyttää käsiään kauppakasseja kantaessa!

Olen ehtinyt ottaa tuon kuvassa vilahtavan mummopyöräni käyttöön jo muutama viikko sitten käytettyäni sen ensin keväthuollossa, mutta sporttisempi ajopelini ei ole vielä ehtinyt ulkoilemaan. Ajelen mummiksellani siis lyhyet arkiajot kuten työmatkat, kaupassa käynnit sun muut ja toinen fillari on sitten huvin vuoksi -ajelua varten.

Tulevalla viikolla olisi vihdoin suunnitelmissa korkata myös toisen pyörän ajokausi, mutta arvelen, että pitänee aloittaa jollain maltillisella vaikka 10 km matkalla, jottei hanuri raukka ihan järkyty! 

Joko sulla on paljon kilometrejä takana tälle keväälle vai ootko rohkelikko joka pyöräilee ympäri vuoden?

 

-Kuvan Nopsa saatu-


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Sanasta arki, mulle tulee ihan ekana mieleen aikaiset aamut. Ja mä en ole sitten yhtään aamuihminen. Kaikki ennen kello yhdeksää on mulle superaikaista ja tunnen itseni ihan zombieksi vähintään tunnin ajan sängystä noustuani. Omassa arjessani mulla on kyllä aika useinkin päiviä, jolloin saan nukkua rauhassa aamupäivään saakka, mutta  kyllä silti arki-sana kiteytyy mielessäni juurikin aikaiseen heräämiseen ja peilissä tuijottavaan väsyneeseen mörrimöykkyyn. Tuollaiseen kuin kuvassa. 

Tämä kuva on perjantaiaamulta, jolloin herätys soi Clarion hotellissa ennen seitsemää. Olin käynyt illalla suihkussa ja unohtanut jälleen kerran harjata hiukseni. Kun vihdoin aamulla raastoin takkukasani auki harjalla, oli lopputulos melkoisen ilmava. 

Iina laitteli jo viestiä, että hän on matkalla kohti Clarionia ja PING Helsinki -tapahtumaa ja minä kiroilin tukkani kanssa, että miten ihmeessä saan sen taltutettua sellaiseksi A) näkisi sen alta jotakin ja B) kehtais liikkua ihmisten ilmoilla. Ja voin kertoo, että ei ihan ensi yrittämällä onnistunut, vaan kyllä oli taas neiti Korhosen kampaustaidot koetuksella. Erilaisten oho, eiku – yritysten ja erehdysten jälkeen lopputulos oli kuitenkin ihmeen kiva

Eli paistaa se päivä risukasaankin. Tai siis, pystyy se kampa takkukasaankin. -Uunituore satakuntalainen sananlasku-

 


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Meneen viikon arkikuva tyylikkäästi myöhässä vasta uuden viikon puolella. Mutta jos arjen kaaos on tämän kuvan mukaista tasoa, niin liekö ihme, jos ei ihan joka aikataulustakaan pysy kärryllä.. 

Reilu viikko sitten oli asukuvapostauksessa puhetta siitä, että missä lempivaatteet asuvat. Tuoleilla, sohvalla, lipastojen päällä ja mitä näitä väliaikaisia käteviä säilytyspaikkoja onkaan. Sen vuoksi ajattelin olevan ajankohtaista ikuistaa oma rättikaaoksemme. 

Kuvassa makuuhuoneemme sen jälkeen, kun mies oli siivonnut kämppää ennen kavereidensa tuloa ja siirtänyt olohuoneessa lymyilleet vaatekasat tuohon arkun päälle muiden jatkoksi. (Kyllä, jossain siellä hillittömän kasan alla on iso puinen säilytysarkku). Pyykkinarulta kerätyt minun puhtaat vaatteet lojuvat puolestaan lipaston päällä, kun en luonnollisestikaan ole vielä toimertunut pistämään niitä kaappiin saakka. 

Mutta, iloista tässä on se, että tämän kuvanottohetkellä vaatekasoja ei ollut missään muualla kämpässämme, vaan olohuoneessa näytti siistiltä eivätkä pyykkitelineet olleet vallanneet eteistä ja kylppäriä. Tai no huijasin mä vähän, vierashuoneessa on kyllä yks kirppiskasa, mutta sitähän ei lasketa. 😀

Ajattelin setviä tuon Mount Everestin kokoisen vuoren ja puhtaat vaatteet tuosta vielä tänään, mutta eihän siihen monta päivää mene, kun ollaan taas lähtöpisteessä. Mutta sitä tää on tää arki, loppumatonta pyykin pesua, rättien viikkausta ja vaatevuorien valloitusta.