Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Jihuu, mun toimisto alkaa vihdoin ihan oikeesti valmistua! Torstaina saapui monta viikkoa odottamani rakas uusi Apple-vauva ja olen tulokkaasta niiiiin onnellinen. Monen vuoden läppärillä työskentelyn jälkeen 27 tuumainen pöytäkone kylläkin tuntuu ihan hervottoman kokoiselta. 

Mulla oli konttorilla ekat viikot lainapöytä vuokraemänniltäni, mutta omakin oli hankittava. Tällä viikolla kävi hirveä munkki, kun Tori.fi:stä löytyi juuri kaipaamanilainen valkoinen 180×90 kokoinen pöytä. 

Ruokapöydän pinta oli hieman vaurioitunut kuljetuksessa kahdesta kulmastaan ja sen ostanut pariskunta oli saanut uuden tilalle ilman, että tätä vahingoittunutta oli tarvinnut palauttaa. Ja se oli sitten minun onneni, sillä sain tarpeisiini sopivan kalusteen hintaan 30 €.

Työpöytäkäytössä ei ne vähän kärsineet kulmat haittaa, kun jäivät sopivasti seinää vasten lähes näkymättömiin. Loistava ja sopivan hintainen löytö siis. Kun pistää tietokoneeseen kolme tonnia, ei oo enää varaa pistää hirveästi sen alle laitettavaan pöytään. 😀

Pöydän kasasi tietenkin mun rakas Puuha-Peteni!

Nyt alkaa kontorilla siis vihdoin olla fasiliteetit kunnossa ihan vakituisempaa työskentelyä varten. Me happy!


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Mitä teillä syödään silloin, kun on niin kiire, ettei ruoanlaitolle ole juurikaan aikaa? Tai niin kauhea väsy, että ei vaan kiinnosta pilkkoa, kuullottaa, keittää, paistaa, höyryttää… 

Meidän taloudessa noita hetkiä varten löytyy jääkaapista lähes aina paketti joko Pirkan neljän juuston ravioleja tai Rainbown juusto tortelloneja. Näistä alle kaksi euroa maksavista pakkauksista riittää juuri sopivasti kahdelle ja pitkän säilytysaikansa vuoksi sopivat hyvin ns. hätävarasäilöttäväksi. Hädän tullen kattila liedelle ja n. viiden minuutin päästä on jo pöperöt haarukassa. 

Ihan kuiviltaan ei noita pastakikkareita toki viitsi syödä, joten tortelloni tai ravioli -paketin lisäksi jääkaapistamme löytyy näitä ei jaksa, ei ehdi -hetkiä varten myös purkki jotakin pestoa sekä palanen parmesaania. Tänä iltana suosikkihätävara nautittiin arabbiatta peston kera. 

Ihmettelin muuten, että miksi ihmeessä ne on pakkauksen mukaan tortelloneja eikä tortellineja. Wikipedia sen kertoi: ”Tortelloni are stuffed pasta, the same shape as tortellini, but larger” Opinpa siis jotain uutta tänäkin päivänä!

Arjen vähän väsyneistä tunnelmista kertonee myös se, että viikko alkoi mukavasti sillä, että menin aamulla töihin vain huomatakseni olevani viisi tuntia etuajassa. Se oli sittenkin iltavuoro! 

Huomenna ehkä jo vähän virkeämpi päivä. Jos menis ihan oikeaan aikaan töihin ja illalla kokataan sienirisottoa. Se ei synnykään ihan viidessä minuutissa.


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tiukasti aikataulutetussa päivässä hermo kiristyi heti alkuunsa, kun Mannerheimintien tietöiden vuoksi bussi oli 20 minsaa myöhässä. Loppupäivän hihkuinkin ilosta joka kerta, kun kelloon katsoessa huomasin juoksevani kaupunkia ympäri suurin piirtein aikataulussa. 

Aikataulussa kuin ihmeen kaupalla pysymisen lisäksi tänään on ilahduttanut mm. kivat lounastreffit ja muutama ihana vaatelöytö. Olen myös pitkin päivää monta kertaa ehtinyt miettiä, miten kivoja duuneja saan tälläkin viikolla tehdä. Esimerkiksi illalla vetämäni Olympus-koulutus sai taas ihan hurjan hyvälle tuulelle. On niin siistiä, kun huomaa pystyvänsä siirtämään tietoja ja taitoja toisille. 

Ja just nyt mua ilahduttaa ihan hirmuisesti tämä pieni rauhoittumisen hetki. Omena-hotellin sänky on mukava ja televisossa Hotakainen, Kyrö & kumppanit kertovat hauskoja juttuja. Minä rentoudun kosteuttava naamio kasvoillani Manet’n kuuluisien pikniktyyppien vartioidessa iltaani tutusti ja turvallisesti kuten joka aina Ompussa yöpyessä. 

Vielä pitäisi hieman valmistautua huomisaamun puhujakeikkaan, mutta pakko katsoa eka Todella upeeta!