15.07.2017

Posted at 20:32h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tässä kuvassa on kyllä erittäin arkinen meininkin. Neiti lehtikuvaaja siinä poseeraan iloisena ja energisenä eilen klo 23.58 Kirjurinluoto Arenalla. Selässä on 12 kg kamerareppu ja edessä roikkuu toinen reppu, jossa kamaa noin 6-7 kiloa. Kädessä on väsyneen ja nälkäisen naisen pelastus, sairaan herkullinen falafel-avokado -rulla.  

Takana oli tuossa kohtaa 11 tuntia festarikuvaamisen iloja ja edessä vielä matka toimitukseen ja viimeisten keikkojen kuvien käsittely. Selkä ja kädet huusivat jo armoa ja haaveilin vain ja ainoastaan sänkyyn pääsystä.

Ei mulla onneks oikeasti ollut ihan noin ankea fiilis, vaan kuva oli hieman läppä liittyen eilen pokkaamaani Positiivisin porilainen 2017 -titteliin. Koko päivän kun sain onnittelun lomassa kuulla vitsailua siitä kuinka mä en saa nyt sit enää murjottaa koko seuraavan vuoden aikana ennen kuin seuraava positiivari on valittu. Että kyllä on kuulkaa raskas titteli kantaa! 😀

Tänään siis meneillään kolmas ja viimeinen Pori Jazz -kuvauspäivä. Ehdin kuvata jo mm. Erykah Badun ja illemmalla saan ikuistaa vielä Grace Jonesin. Omaksi suosikiksi tähän mennessä nousi kuitenkin upea ääninen Daymé Arocena. Kuubalaiset rytmit saivat pepun väkisinkin heilumaan ja laulaja oli aurinkoinen ja energinen esiintyjä, josta sai helposti hyviä kuvia. Yhden ehdinkin jo postata instaan.

Vaikka Porin Superviikko jo hieman väsyttääkin näin kuudennen työpäivän kohdalla, niin tämä on kyllä aina hieno viikko olla töissä!

Murjotuskuvan vatapainoksi vielä pikkuisem iloisempi otos. Siinä poseeraa siis tuore Positiivisin porilainen 2017 Pori-aiheisen kiertopalkintotaulunsa kera!  Me Naisetkin teki aiheesta pienen pätkän verkkoon. 

 

 


08.07.2017

Posted at 23:33h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Apua, mä olen jäänyt arkikuvahaasteessani hieman jälkeen. Meneillään on viikko 27, mutta tämä on vasta arkikuva nro 25. Miten voikin olla niin vaikea saada tallennettua jotakin arkista, kun käsillä on koko ajan jokin väline, millä kuvan voisi ottaa. Yritän petrata!

Tämän kertainen kuva on arkea monella tavalla. Silhuettikuvan vihkipuhetta pitävästä pastori Heli Mäkelästä otin viikko sitten lauantaina, ollessani hääkeikalla. Vihittävälle hääparille tuo hetki oli todella erityinen ja koko päivä varmasti yksi heidän elämänsä ikimuistoisimmista. Kuvassa esiintyvälle papille ja minulle hääkuvaajana sama tilanne oli kuitenkin arkea, työtä. 

Myös omien kuvien julkaisu lehden sivuilla on arkea. Satakunnan Kansa tulee aina selattua sillä silmällä, että mitäs kaikkia omia ruutuja sinne onkaan päätynyt.

Syy miksi tämä hääkeikalla otettu kuva on lehdessä, on se, että Lännen Median (LM on siis useamman sanomalehden yhteistoimitus) lehtikuvaajilla kiertävä "Hetki elämästä" -vuoro osui tällä viikolla minun kohdalleni. Kyse on viikonloppuisin julkaistavasta palstasta, jonka otsikko on em. Hetki elämästä. Kuva ei saa olla mikään ylijäämäruutu uutiskeikalta, vaan jokin uusi ja julkaisematon otos. 

Tykkäsin kovasti tuon silhuettikuvan rauhallisesta tunnelmasta, joten pyysin pastorilta luvan kuvan julkaisuun ja haastattelin häntä hieman kuvan oheen tulevaa tekstiä varten. Miten se voikin olla hankalaa kirjoittaa tuollainen lyhyt pätkä tekstin kylkeen!

Tämä blogikirjoittaminen on niin eri asia ja helppoa, mutta aina kun pitää tuottaa jotain tekstiä lehteen, tuntuu se ihan hiton vaikealta. Pitäisi vaan kirjoittaa enemmän ja hankkia rutiinia. Sillä onhan mulla oikeastaan haave, vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin haaveiden ja tavoitteiden puutteesta. Mä nimittäin haluaisin kehittyä kirjoittajana. Haluaisin olla joskus kirjoittava kuvaaja! Tällä viikolla mä olin sitä, n. 800 merkin verran. 


23.06.2017

Posted at 13:46h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Aawww, siinä se muru keskittyneenä asettelee juhannusoluitaan järjestykseen ottaakseen niistä instakuvan. Kaikki ylimääräinen piti siivota pöydiltä ja tsekata tarkkaan, että kaikki pullot varmasti näkyvät. Ihan perus bloggaajameininki! Viimeiseksi hän kuitenkin huikkasi minulle, että "haluatko välttämättä niissä rintaliiveissäsi näkyä kuvassa?" Tulkitsin sen kyllä suorana kehoituksena siirtyä pilaamasta upeaa otosta. 😀

Tää oluthomma on meidän taloudessa nykyään aika vahvasti tapetilla. Tommin veljellä on oma panimo ja se vie tuota minunkin puolisoani töihin oluttapahtumiin. Nyt kyllä annoin sille ukaasin, etten voi enää päästää häntä minnekään olutmessuille, jos se meinaa joka kerta raahata sieltä laatikollisen uusia olutlaseja niin kuin teki viime viikonloppuna Jyväskylän Olutsatamasta. Alkaa kaappitila loppua! 

Täällä on siis oluet (ja mulla siiderit) kylmässä, lihat marinoitumassa ja kakkupohja uunissa. Mun osuudeksi on jäänyt tiskaaminen, herran hoitaessa ruoanvalmistuksen ja leipomisen. Kohta lähdetään anoppilaan grillaamaan. Että kai se on siis juhannus nyt!

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille!