25.08.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Viikonlopun Helsinki-reissulla minulla ei ollut aikomustakaan suunnata ostoksille sunnuntain kirpparikäyntiä lukuunottamatta. Pienen ansan kuitenkin itselleni viritin vierailemalla lauantai-iltana oviaan auki pitäneessä gTiessa. Aikomukseni oli ihan vaan käydä moikkaamassa ihanaista kauppiasta ja hieman hiplailla ja haaveilla (tuotteita, ei kauppiasta) sillä välin, kun mun seuralaiset suuntasivat kasinolle seuraamaan jotain pokeripeliä.

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut merkin pitkiä ketjukoruja ja miettinyt josko hankkisin mustalle dekolttiketjulleni isosiskon. Lauantaina sitten sovitin yhtä ketjukasaa, jonka lyhimmät ketjut kuitenkin olivat juuri väärän mittaisia sujahtaen rumasti tissivakoon. Satuin sitten asiasta Jennille manitsemaan jolloin hän osoitti yhden mallinuken kaulassa roikkunutta mustaa ketjukorua ja käski testata. Laitoin ketjut kaulaani ja siihenhän ne sitten jäi.  En enää peiliin katsottuani pystynyt riisumaan tuota ihanuutta. Itseni lisäksi myös kaikki muut paikalla olijat olivat sitä mieltä, että tuo kuvauksia varten tehty mallikappale oli kuin minulle luotu. Yksikään ketju ei ole tippaakaan väärän mittainen, vaan lyhyemmät jäävät kauniisti dekolteelle ja pidemmät roikkuvat selkeästi puskurin alapuolella.

2010_08_21_asu_2 copy 2010_08_21_asu

Lähtiessämme baariin Jenni totesi minun olevan kuin hänen kävelevä mallinukkensa. Ketjukasa nimittäin pääsi kaulassani jo valmiina roikkuneen gTien repaleisen farkuhuivin kaveriksi. Enää puuttui vilkkuvat mainosvalot otsasta. 😀 Mutta kauniita asioita nyt voi kasata päälleen samaan aikaan useampiakin, jos niistä kerran kovasti tykkää, olipa ne sitten mitä merkkiä hyvänsä. Itse asiassa ihastuin aika paljon tuohon huivin ja ketjun rosoiseen yhdistelmään. Nuo asusteet tullaan varmasti näkemään kaulassani samaan ikaan useamminkin.

Täysin shoppailematta ei siis reissusta selvitty. Kirppikseltä tehdyt löydötkin täytyy ehdottomasti esitellä teille, sieltä nimittäin löytyi yksi aarre keittiönkaappiin, pari juttua lisää kaulaan roikkumaan ja yksi syksyisten sadepäivien piristys ja pelastus.


20.08.2010

Posted at 00:48h in Yleinen by
0 Likes

Niin haikealta kuin kesän hidas hiipuminen tuntuukin, niin iloitsen kovasti siitä, että voi taas ottaa rakkaat bikerit käyttöön ilman, että varpaat kuolee lämpöhalvaukseen. Tänä aamuna taisin kuitenkin tehdä melkoisen virhearvion pukeutuessani farkkuihin, neuleeseen, bikereihin ja nahkarotsiin. No mut hei, aamulla meidän talon varjopuolen mittari näytti vaan jotain 14! Töistä tullessa saattoikin sitten vaivata pikku hiki.

Tulee ihan mieleen ne alkukevään päivät lapsuudessa, kun aamuisin oli vielä pakko pakata lämpimästi päälle, mutta iltapäivällä koulusta palatessa aurinko lämmitti houkuttelevasti ja kovin valheellisesti. Kavereiden kanssa sitten pakattiin takki, pipo, hanskat, kaulaliina ja jopa pitkähihainen pyörän tarakalle ja ajeltiin t-paitasillaan kotimatka. Kapinallisuus loppui aina kotitien päähän, jossa piti pysähtyä ja pukea kaikki vaatteet takaisin päälle, ettei äiti vaan suuttuisi.

Tänään illalla leffaan lähtiessä oli kuitenkin taas sen verran lämpötila laskenut, että saattoi vetää mekon kaveriksi uuden nahkaisen kaverini.  Sorry, kuvat ovat ihan puhdasta sontaa, mutta olen aikeissa pistää saman rotsin huomisille treffeille Bonon kanssa, joten ehkäpä viikonloppuna saadaan ihan asukuvaa uudesta tulokkaasta käytännössä.

nahkarotsi nahkareuna

Kiva pikku heräteostos Porin Ratsulasta. Minkä sitä nainen nahkatakkiriippuvuudelleen voi.

Yksi toinenkin ”heräteostos” tuli viime viikolla tehtyä. Kannoin nimittäin kaikki omat, saadut ja lainatut rahat Rajala Cameraan ja hain sieltä tällaisen:

70-200

Tämä ostos ei kyllä varsiaisesti kuulu blogin aihepiiriin, mutta olen siitä niin iloinen, että pitä intoilla vähän täälläkin. 😀 Nimitin kakkulaa heräteostokseksi sen takia, että vaikka 70-200 mm nyt onkin ollut ”pitäisi ehdottomasti hankkia”-listallani jo pidemmän aikaa, niin en ollut ajatellut hintavan hankinnan toteutuvan vielä ihan hetkeen. Mutta mitäpä ne asiat jahkailemalla paranee. Ja nyt olenkin sitten ihan super-iloinen ostoksestani.

Parit miljööhääkuvaukset on jo uuden työkalun kanssa takana ja täytyy sanoa, että toimii. Piirtoj a valovoima on kohdallaa,n enkä löydäkään lasista kuin yhden ainoan huonon puolen:  se nimittäin painaa lähemmäs 1,5 kg. Tietää kuvanneensa. Kyseessä siis Canon EF 70-200 mm f/2.8 L IS USM. Uudempaan versioon II en sentään raskinut sijoittaa, vaan ”tyydyin” vanhempaan kakkosen myötä markkinoilta poistuvaan malliin.

Huomenna otetaan suunta kohti Helsinkiä ja siellä Olympiastadionia. Saapi Bono ja pojat luikauttaa meille parit biisit. Ajateltiin jäädä koko viikonlopuksi nauttimaan viimeisistä kesäisistä vapaapäivistä pääkaupunkiin. Henkilökohtaisena tavoitteenani olisi kammeta itseni sunnuntaina Hietsun kirppiksellem muut suunnitelmat ovat melko avoinna. Suomenlinna houkuttelis kans, sillä en ole siellä koskaan käynyt.

Muualla kuin kirppiksellä mulla ei sitten olekaan noiden edellä esiteltyjen hankintojen vuoksi enää lupa shoppailla vaikka Helsingin vierailuilla ne putiikit aina kummasti koittaa vetääkin puoleensa. Eikä kyllä oikeestaan tarttis sieltä kirppikseltäkään hankkia yhtään mitään, mutta kai sitä vilkuilemaan saa mennä. Hahaa, kirpparishoppailua sellaisella kalastuksesta tutulla ’catch and release’-meiningillä. Vaanii mahtavia löytöjä ja sitten jos tekee sellaisia, niin jättää ne ostamatta. 😀

Hei, peukut pystyyn et huomenna ei oo liian lämmin bikereille ja nahkarotsille!!!


04.08.2010

Posted at 23:02h in Yleinen by
0 Likes

Useimmille meistä Marimekko tuo ensimmäisenä mieleen värikkäät printit ja naiset, jotka kesäjuhlissa näyttävät pöytäliinaan pukeutuneilta. Unikkokuosinen mekko hämäsi jotain sukulaislasta vuosia sitten rippijuhlissa ja poika kysyi erään naisen marikoltun nähdessän, että ”miksi tuolla tädillä on pöytäliina päällä?” Ei voi kyllä lasta paljoa syttää tuosta kysymyksestä, sillä samaa mä mietin joidenkin kuosien kohdalla aina itsekin. 😀

Vaikka itsellänikin ensimmäinen Marimekko mielleyhtymä on aina juurikin kaikki se printtien kirjo, niin minun tyylissäni villit kuviot kuuluvat ainoastaan ikkunoihin, pöydille ja sänkyihin, eivät missään nimessä ylleni. Marimekon kirjavasta tarjonnasta päälleni pääsee vain aiemmin esittelemäni tasaraidat.

Marimekko ei kuitenkaan todellakaan ole pelkkien printtiensä vanki, vaan merkin vaatteissa on erittäin vahvasti esillä myös tyylikäs ja graafinen minimalismi. Jotain noilla adjektiiveilla kuvailtavaa tarttui raitapaitojen lisäksi mukaan viime viikkoisella showroon vierailulla, kun kävin valitsemassa tuotteita jotka sain itselleni tähän Minun Marimekkoni- kampanjaan osallistumisen vuoksi. Niin kuin ei saaduissa kamoissa olisi jo ollut riittävästi ihanuuksia, niin sorruin vielä yhteen ostokseen tehtaanmyymälässä.

marimekko1

Ritva Fallasta tulee itselleni ensimmäisenä mieleen keski-ikäiset, johtavassa asemassa työskentelevät, tyylikkäät naiset, jotka luottavat pukeutumisessa kotimaiseen laatuun ja suunnittelijoihin. Olipa suunnittelijan kohderyhmä sitten mikä tahansa, niin ainakin tuo tehtaanmyymälästä ostamani läpikuultava pellava-viskoosineule taipuu yhtälailla siistiin bisnesstyyliin kuin omaan rock-renttuiluunikin. Tiesin heti neuleen nähtyäni, että se kuuluu minulle ja olemmekin viihtyneet yhdessä jo useampana päivänä.

Tuo viskoosin ja pellavan yhdistelmä on näköjään viimeaikoina osoittautunut kovasti itseäni miellyttäväksi, sillä muutama postaus sitten esittelemäni Benettonin täydellisyys t-paitakin yhdisti juurikin noita kahta materiaalia. Niin t-paita kuin tämä neulekin laskeutuvat aivan käsittämättömän hyvin eivätkä jää millään tavoin ikävästi tönöttämään tissieni päältä. Lisää tällaista unelmamateriaalia minulle. Neule tuntuu yhtäaikaa pehmeältä, vilpoiselta, laskeutuvalta ja kuitenkin todella jämäkältä. Rakkautta.

marimekko2

Mutta mitäs sitten tarttui mukaan showroomilta?  Jotain mikä sai minut haukkomaan henkeäni ihastuksesta ja pyörtymään lähes onnesta peilin eteen kuullessani, että voisin saada ihanuudet omakseni. Julia Lundstenin suunnittelemat uskomattoman upeat ja särmikkäät kiilakorkonilkkurit!

Nämä kengät eivät jättäneet muitakaan tyttöjä kylmäksi, sillä kävi ilmi, että myös Jenni, Irene ja Salla olivat valinneet nuo samat kaunottaret. Onkin hauska nähdä miten samat kengät taipuvat mahtavasti hyvin erityylisten ihmisten pukeutumiseen. Tsekatkaa ainakin tuo linkkaamani Jennin Marimekko-postaus, se nimittäin sisältää henkeäsalpaavan mahtavia kuvia!

marimekko3

Kuvista kiitokset ystävälleni Jari Laasaselle!

Katsokaa nyt niitä. Käsittämättömän upeat, eikö vain? Yhtä aikaa  rauhalliset ja räyhät, hienostuneet ja täynnä rokkia. Kahden erilaisen nahan yhdistelmä tekee yksivärisistä kengistä mielenkiintoiset, huikeat korot tuovat koko olemukseen melkoista nostetta ja piiloplato tekee kengistä hyvät jalkaan.

En ihan hirvittävästi ole innostunut Lundstenin Finsk-merkin kengistä, eikä Marimekon kesämalliston jalkineetkaan aiheuttaneet minkäänlaista värähdystä, mutta nämä syysmalliston upeudet ovat ihan täysosuma. Jos en näitä jo omistaisi, kuolaisin itseni hengiltä nämä nähdessäni.