20.03.2017 Arkikuva 11/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Tajusin sunnuntaina illalla, että kääks, viikon arkikuva on postaamatta, mutta olin siinä vaiheessa jo niin poikki, että piti unohtaa bloggaaminen. Joten tässä nyt uuden viikon aluksi siis viime viikon arkikuva.

Viikko oli melkoista reissaamista ja pitkiä työpäiviä. Tein kaksi parin päivän reissua Helsinkiin ja eilen puolestaan ajelin työkeikalle Vaasaan. Perjantain ja lauantain messutyöpäivien välisen yön majoituin Scandic Paasi -hotellissa, jonka hieman synkän oloisesta huoneesta kuva on. Hotellielämästä on tullut työreissujen myötä lähes joka viikkoista arkipäivää, mutta jaksan silti useimmiten olla innoissani astuessani uuteen kivaan hotellihuoneeseen. 

Hotellissa ihanaa on se, että voi ottaa ihan vaan rennosti sängyssä löhöten ja Netflixiä tuijotellen ilman, että tuntee huonoa omaatuntoa koneessa odottavista pyykeistä, tiskipöydällä lojuvista tiskeistä sun muista kotona silmille hyppäävistä tekemättömistä hommista. Parasta on, jos löytyy vielä kylpyamme. Silloin nappaan jonkun akkainlehden käsiini, laitan naamion kasvoille ja rojahdan lillumaan lämpöiseen veteen. 

Perjantaina Paasiin päästyäni olin kylläkin niin poikki matkustamisen ja messupäivän jäljiltä, että kaaduin vain meikit pestyäni suoraan petiin. Mukava sänky ja pehmoiset lakanat takasivat niin hyvät unet, että onnistuin aamulla sammuttamaan herätyskellon ilman heräämistä. Onneksi kuitenkin näin unta myöhästymisestä ja havahduin kauhuissani siihen ja ehdin kuitenkin hyvin töihin.

Scandic Paasi oli ihan jees, mutta tykkään Helsingissä enemmän modernimman ja siistimmän oloisesta Scandic Parkista!

11.03.2017 Arkikuva 10/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Mun muru on painanut töitä viimeiset kuusi viikkoa ilman ainuttakaan vapaapäivää. Tänään sitten vihdoin koitti yksi välipäivä töistä. Ja voi raukkaa, kerrankin vapaata, niin kotona ohjelmassa oli siivouspäivä!

Meille tuli tänään kaveripariskunta yökylään, joten minä hääräsin imurin ja pölyrätin kanssa ja mies taas hoiti oman osuutensa siivoamalla kylppärin ja vessan saadaksemme kodin paraatikuntoon. Se on meillä ikiaikainen työnjako, mun ei ole koko yhdessäoloaikana tarvinnut pestä vessaa varmaan kertaakaan! 

Siinä siivoillessa mun yli vyöryi taas hirmuinen onnen tunne. Oli vaan niin ihanaa, olla pitkästä aikaa yhdessä kotona ja puuhailla ihan arkisia asioita. Olen monta kertaa pistänyt merkille, että just tällaiset kaikista ns. tylsimmät ja arkisimmat hetken on useimmiten niitä, on niitä joissa mulla tulee tosi onnellinen olo. Monta kertaa on ihan järkyttävä rakkauden puuska iskenyt esimerkiksi yhteisellä ruokakauppareissulla pakastealtaan äärellä tai yhdessä perunoita valitessa. 

Siivoushetken jälkeen muru nukahti sohvalle päiväunille ja sama onnentunne ja aawwww-fiilis vaan jatkui, kun katselin tuota tuhisevaa tyyppiä. Ihana, että sain sen edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi kotiin. 

05.03.2017 Arkikuva 9/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Ai luoja.. Tiedättekö mikä on saamattomuuden huippu? No se, kun keräät roskia kasaksi paketissa tönöttävän roskakorin viereen!

Siitä on varmaan jo pari viikkoa, kun kauppareissulla Tommi muisti, että "hei, sinne kylppäriin tarvittais vihdoin roskis!". Sopiva pönttö löytyi välittömästi ja kotiin päästyämme nakkasin vaan paketin kylppäriin ja jatkoin purkamaan ruokakasseja. 

Äsken sitten suihkussa käydessä alkoi ihan helvetisti naurattamaan, kun tajusin tilanteen. Että ei ole kahden viikon aikana kumpikaan meistä saanut otettua tuota hökötystä ulos laatikostaan, mutta tyhjiä shampoopulloja, meikkipakkauksia ja pumpulipuikkoja ei myöskään oltu saatu vietyä mihinkään muuhunkaan roskikseen. Mutta nätisti niitä oli kasailtu kuitenkin pinoksi, etteivät nyt ihan ympäriinsä loju. 😀

Joskus ne vaan on arjessa just ne kaikista pienimmät ja alle minuutin vievät hommat niitä, jotka jää aina jalkoihin ja hoitamatta. "Mä teen ton ihan kohta", on ajatus, jolla on helppo sivuuttaa asia jos toinenkin.

"Laitan pyykit kuivumaan sitten, kun tulen suihkusta", mutta suihkun jälkeen onkin jo mielessä naaman rasvaus, tukan harjaus ja nälkäkin ehti jo tulla. "Vien roskat sitten samalla, kun lähden töihin", mutta lähtiessä onkin jo ihan hirveä kiire eikä jaksakaan enää kiertää takapihan kautta. Ja siitähän se kaaos sitten pikku hiljaa syntyykin.

Nytkin tiskipöytä on täynnä astioita, kamerakamat lojuu ruokapöydällä, keräyspaperikassi on taas ääriään myöten täynnä ja pyykkiteline on jostain syystä taas eteisessä. Mutta, ton kylppärin roskiksen mä nyt vihdoin viimein otin käyttöön heti tämän kuvan näpättyäni!