10.02.2011

Posted at 19:39h in Yleinen by
0 Likes

Aina tasaisin väliajoin jotkut lukijat toivoisivat näkeväni päälläni muutakin muin mustaa. Toivottavasti he kaikki ovat nyt sitten kuulolla. Tänään on nimittäin pitkästä aikaa päivä, kun tarjoilen jotakin kuutakin kuin synkkyyttä päästä varpaisiin.

Ostin uudet housut lauantaina H&M:sta ja olen menettänyt sydämeni täysin. Olen tykästynyt noihin kameleihin (miks mä aina nimeän mun vaatekappleita..) siitä huolimatta, että ne eivät lainkaan feikkaa minua paremman näköiseksi, vaan ennemminkin julkeasti osoittavat kuinka lyhyt ja paksu oikeasti olen. Mutta voi jestas, kun ne ovat mukavat. Ja on ihanaa, kun käärityt lahkeet päästävät mahtavat kengätkin oikeuksiinsa. Lisäbonus on tietenkin se, että housujen väri käy loistavasti yhteen hiusteni kanssa! 😀

asu_02_11

Muutaman päivän käytön jälkeen on kyllä hieman alkanut mietityttämään josko olisi pitänyt ottaa kokoa pienemmät, kun niin kovasti ovat venyneet ja vanuneet. Mutta näillä mennään nyt, eikä muuta voi.

Jostain syystä erilaiset ruskean ja terracotan sävyt ovat alkaneet kiehtoa minua. Onko kyseessä joku hetken hairahdus, vai olisiko jo oikeasti muutaman täysin pimeän vuoden jälkeen pukeutumiseeni eksymässä uusia sävyjä?

Tämän viikon pakkaspäivinä päälle on päässyt muutakin uutta, nimittäin tuo todella klassinen v-aukko neule. SANDin merinovillainen unelmanpehmeä ja ohut neule löytyi taas mistäs muualta kuin Ratsulasta. Alejämähyllyssä hyväilyjäni odotti tasan yksi L-kokoinen neule -60% lapulla merkittynä. Mamma on opettanut, että hyvälaatuiset klassikkovaatteet kannattaa keräillä talteen, jos noin hyvillä hinnoilla eteen sattuu ja minähän toteutan tuota opetusta sitten riemulla.

Hintaa käsittämättömän mukavan tuntoiselle ja lämpimälle neuleelle jäi 54 €, eli lähes naurettavan vähän. Pienenä miinuksena todettakoon helmassa näkyvä SANDin strassilogo, mutta kyllä senkin kestää, kun kyseessä on kaikilla muilla mittareilla täydellinen valioyksilö.

Tämähän ei suinkaan ollut minun ensimmäinen tämän talven superlöytö neuleiden saralla, vaan viime vuoden puolella samainen Ratsula tarjoili eteeni samaisen SANDin pitkän merinovillaisen neuletakin mahtavalla alennuksella. Juuri tällaisista aarteista mä saan suurimman löytämisen riemun.

En muuten tiedä oletteko te sitä huomanneet, mutta mä olen viimeisen puolen vuoden aikana innostunut hirveästi taas housuista. Aiemmin aina jalassa kuluneet legginssit ovat melkein jääneet vallan käyttämättä ja uusia pöksyjä on ilmestynyt kaappiin jo melko monet. Erityisesti nyt kiinnostaa kaikki housut joissa on maltillisesti ja tyylikkästi laskettu haara. Mustat  Tukholman asuissakin nähdyt lempipöksyt ovat juurikin sellaista mallia ja samankaltaista rentoa mallia olisi nyt etsinnässä jossain muussakin värissä. Vinkatkaa ihmeessä, jos vastaan tulee yksilöitä joista voisitte kuvitella minun pitävän.


31.01.2011

Posted at 00:54h in Yleinen by
0 Likes

Kraah!!! Tukholman muotiviikot siis kutsuvat huomenna ja ikinä ei oo ollu pakkaaminen näin vaikeaa. Kello on yli puolenyön ja kaikki vaatteet on edelleen levällään lattialla. Ihan kuin olisin hieman viime tipassa…

Ongelma ei ole siinä ettenkö keksisi mitään mukaan otettavaa, vaan siinä, etten tiedä mitä jättäisin pois. Ja kaikkea ei vaan voi ottaa mukaan. Joka ikinen vaate jonka päättää jättää pois laukkua täyttämästä aiheuttaa kauhean eroahdistuksen. 🙁

Lähtö aamulla seitsemän aikaan ja puolen päivän aikaan ollaan sitten Nelliinan kanssa Tukholmassa ja syöksytään samontein näytöksiin. Ohjelma on melkoisen hektinen ja todella mielenkiintoinen.

Sitten väliin vielä kuvitukseksi lisäkuvaa eilisestä asusta, sillä lämmikkeeksi päässyt joulukuinen harhaostos on jäänytkokonaan esittelemättä.

290111-asu4

Olin katsonut tuota Vilan kimaltelevaa trikoobleiseriä sillä silmällä jo syksyisestä mainoksesta ja sitten kun sen Helsingissä näin, niin päädyin sen lahjakortillani hankkimaan. Päätöksen vaikutti varmasti se, että Vilan lahjakortti oli nujunnut lompakossani jo puoli vuotta ilman, että olisin saanut mitään hankittua. Suuri syy tuohon kortin käyttämättömyyteen oli se, että ainakaan täällä Porin Vilassa ei juurikaan koskaan ole XL-kokoa mistään vaatteista, joten ei ole ollut mitään ostettavaa.

Jotenkin tuo lörppö olkatoppauksin varustettu taskullinen takkiasia sitten ihastutti minua sovituskopissa ja tekee sitä jollain tavoin edelleen, mutta kotona se sitten yllättäen aiheuttikin kammottavia ”eläkeläismummo Marttojen pikkujouluissa”-fiiliksiä. Jotenkin tuo kimallus on just sellaista mitä näkee ”hieman varttuneempien” naisten päällä juhlatilaisuuksissa. Hoikemman mimmin päällä efekti ei varmaan olis yhtään samanmoinen, mutta toi mun etupuskuri yhdistettynä olkatoppauksiin jotenkin lisää sitä mamma-tunnelmaa.

290111-asu3

Koska palautusaika oli kuitenkin ehtinyt mennä jo umpeen, ennen kuin olin tajunnut rätin todllisen luonteen, päätin antaa sille mahdollisuuden ja koittaa saada sen toimimaan edes jonkin asun kanssa. Tämä oli kauimpana pikkujoulu-Martasta, kun yhdistin tulokkaan pillifarkkujen ja bikerien kanssa. Nähtäväksi jää pääseekö mamma-loimi useamminkin käyttöön vai koituuko kirpputori sen kohtaloksi. Mitäs mieltä te olette?

Blingbling-bleiseri ei siis pääse mukaan Tukholmaan, mutta uutukaiset housut ja bikerit sen sijaan lähtevät matkaan.

Nyt mä runttaan ton pakkausoperaation loppuun saakka ja painelen sitten nukkumaan ja keräämään voimia reissuun. Hyvät yöt ja palataan Tukholmasta! Koitan ehtiä postailemaan ensimmäistä väliraporttia viimeistään illalla, jos ei kesken päivän ehdi vielä kuulumisia ja kuvia tänne saakka heitellä.


27.01.2011

Posted at 13:44h in Yleinen by
0 Likes

Parin viikon takaisella Helsingin reissulla minulla ei ollut tarkoitus juurikaan edes eksyä kauppoihin eikä hankkia muuta kuin yksi harkittu asia, mutta jotenkin sitä aina tarttuu reisuilla pieniä juttuja mukaan melkein vaan kauppojen ohi kävelemällä.

Ostoslistalla oli ainoastaan Youth Vs. Futuren kullanvärinen sulkakoru ID:n synttärikemuihin kaveriksi kultaisille korkonilkkureilleni ja sitä suuntasimmekin MouMoun kanssa YVSF:n ja Antti Asplundin yhteisestä Island-liikkeestä hakemaan. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, että yhden korun sijaan poistuin paikalta kolmen ostoksen kanssa.

pakkaukset

Kaunis pakkaus on mielestäni tärkeä osa tuotetta ja miellyttävää ostokokemusta. Arkisemmatkin ostokset olisi aina kivempi kantaa kauniissa paperikasseissa tylsien muovikassien sijaan. Sekä YVSF:n että Asplundin korut on pakattu yksinkertaisiin tyylikkäisiin mustiin rasioihin jotka miellyttävät kovasti omaa silmääni.

kultasulka

Saatuani viime talvena mustan ristin Indiedaysin bileiden goodie bagista suhtauduin siihen aluksi hyvin epäröivästi ja säilöin sitä pitkän aikaa lähes käytämättömänä korurasiassa. Muutamien kertojen kokeilun jälkeen kuitenkin tajusin korun sopivan todella moniin asuihini olematta liian näkyvä ja sen jälkeen se onkin ollut käytössä kohtuullisen usein. Aina kun olo on tuntunut alastomalta ilman jotain kaulassa roikkuvaa, mutta mikään muu koru ei ole tuntunut oikealta, on konstailematon musta rasti pelastanut tilanteen.

Nyt luottokoruni on kuitenkin ollut kateissa jo reilun kuukauden verran. Meinasinkin jo ostaa uuden mustan, sillä se olisi ollut varmin tapa löytää kadonnut lammas heti kotiin palattuani. Ajattelin kuitenkin hieman pidemmälle ja tuumin, että jostain rojuläjästä se karkulainen vielä löytyy, enkä tee mitään kahdella tasan samanlaisella, joten päädyin nappaamaan mukaani läpinäkyvän ristin. Se toimii samoin kuin musta veljensäkin eli roikkuu kohtuullisen huomaamattomana mustien vaatteiden katveessa välkähtäen vain valon osuessa siihen oikeassa kulmassa. Juuri sopiva ”turvakoru”, joka vie itseltä liian alastomuuden tunteen.

Siitä huolimatta, että korurasiaan muutti uusikin risti, ei musta karkulainen ole vielä ilmoittautunut minulle, mutta ehkäpä sekin jostain sohvan alta vielä löytyy.

uniikkipakkaus

Kahden edellä nähdyn lisäksi vielä yksi kaunis asia hyökkäsi käteeni juuri kun käännyin kassalta lähteäkseni pois päin. Pakko oli vielä kipaista automaatille ja vaadin, että sillä välin Antti askartelisi tällekin ostokselle kauniin pakkauksen. Ja niinhän se poika teki!

En saanut pussista löytyvää rannekorua kuvattua samaan aikaan muiden ostosten kanssa, koska en raskinut tuhota sympaattista pakkausta vielä hotellilla. 🙂 Pakkauksen sisällä luuraavasta aivan itseni näköisestä kaunokaisesta lisää siis myöhemmin, kun se sattuu kameran eteen.